Agricolan suomenkieli

Agricola sai kirjakielen luomiseen vinkkiä eurooppalaisista kielistä. Pieni ulkosuomalainen lähetti tälläisen tekstiviestin serkkupojalleen:

"eise mitään. me olaan cerkuj."

Agricola olisi syystä ylpeä. Kirjoitusasu sopisi ulkonäöltään hyvin 1500-luvulle, vaikka Agricolalle C olikin nykyajan K.

Historian havinassa pieni pätkä aitoa Agricolaa luettavaksi:

Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.

(Runo: wikipedia.fi, sivulta Mikael Agricola)

Aika hauskasti Agricolalla oli vaikeuksia kuulla "i" ja "e" eroa, diftongia "ou" ja pitkiä vokaaleja. "Ä" on tietysti niin omituinen äänne, että se ei edes ihmetytä. "Kuulemisen vaikeudesta" ei silti liene asiallista puhua, kun mies kuitenkin ensimmäisenä keksi, miten suomea voisi sujuvasti kirjoittaa. Silti nuo hankaluudet näyttävät olevan nykyäänkin juuri ne pahimmat germaanisiin kieliin tottuneille. Joka tapauksessa kunnioittava hatunnosto Agricolalle ja terveiset kaikille cerkujlle, missä sitten olettekin!