Kävimme viimeisen vapaapäivän kunniaksi Antwerpenissä. Nautiskelin pitkästä aikaa antiikkiliikkeistä erityisesti, varsinkin niistä, missä soi klassinen musiikki. Löysin parvekkeelle unelmaisen vanhan metallipöydän, mutta jätin sen ostamatta, kun mies väitti vakavana, ettei se mahtuisi autoon. Siitä olisin saanut vielä 20% alennuksenkin, joten piti oikein keskittyä, ettei alkaisi harmittamaan ihan kamalasti. Olkoon se ensimmäinen character building- (luonteenrakennus/kehitys)testi tälle vuodelle. Kaikkea ei voi saada, eikä tarvitsekaan. Ihmettelin hiukan mielessäni, kun mies lohdutti minua kotiin päästyämme, että voimme etsiä vastaavaa myöhemmin. Tuskinpa se sittenkään sen paremmin autoon mahtuu. Ajatus pöydästä riittäköön tällä kertaa. Täydellisiä esineitä on maailma täynnä. Ei tietenkään ihan täynnä (tekee mieli huokaista), mutta saattaa sitä silti löytää jotakin vastaavaa.
Tavalliset kaupat olivat täynnä ihmisiä. Hirveä tunkeminen. En ymmärrä, mihin käytöstavat katoavat, kun alemyynnit alkavat. Ihan kuin joku vain napsauttaisi katkaisijasta ja kaikki muuttuvat yhtäkkiä tunkeviksi, etuileviksi ja päinkäveleviksi... Melkein pahempaa kuin ennen joulua. Kahvilan vessaankin kaksi tyyppiä livahtivat ilmaiseksi meidän kolikoilla. Esittivät vessanhoitajalle, että mies maksoi heidätkin samalla. Luulisi alesta ostavalle jäävän edes sen verran loppurahaa, että vessakäyntinsä saisi maksettua kierroksen lopuksi!
Nyt ei ole edes valokuvia. (Taakse jääneestä unelmapöydästä olisi tietysti katkerahkoa kuvia julkaistakaan.) Kannoin koko päivän kameraa mukanani, mutten saanut yhtään kuvaa otettua. Antwerpenissä on hieno keskusta, joten olisi sieltä kuvattavaa löytynyt, jos olisin vain saanut kameran kaivetuksi laukusta. Joskus tekee kuitenkin hyvää vain nautiskella ja unohtaa taltiointi. Kuvattomuus sinänsä sopii tähän kirjoitukseen ihan hyvin. Heräsin aamuyöstä kesken hyvien unien ja lisää unikuvia ei näyttänyt odottelunkaan jälkeen olevan tulossa, joten nousin bloggaamaan. Nukunpahan ensiyönä sitäkin makeammin. Kuvilla tai ilman. Ihan sama - pääasia, että uni maistuu.
PS. Tässä mieleisimmän antiikkiliikkeen linkki. Jos valitset vasemmalta "onze voorraad," löydät osan kaupassa olevista tuotteista.
Tavalliset kaupat olivat täynnä ihmisiä. Hirveä tunkeminen. En ymmärrä, mihin käytöstavat katoavat, kun alemyynnit alkavat. Ihan kuin joku vain napsauttaisi katkaisijasta ja kaikki muuttuvat yhtäkkiä tunkeviksi, etuileviksi ja päinkäveleviksi... Melkein pahempaa kuin ennen joulua. Kahvilan vessaankin kaksi tyyppiä livahtivat ilmaiseksi meidän kolikoilla. Esittivät vessanhoitajalle, että mies maksoi heidätkin samalla. Luulisi alesta ostavalle jäävän edes sen verran loppurahaa, että vessakäyntinsä saisi maksettua kierroksen lopuksi!
Nyt ei ole edes valokuvia. (Taakse jääneestä unelmapöydästä olisi tietysti katkerahkoa kuvia julkaistakaan.) Kannoin koko päivän kameraa mukanani, mutten saanut yhtään kuvaa otettua. Antwerpenissä on hieno keskusta, joten olisi sieltä kuvattavaa löytynyt, jos olisin vain saanut kameran kaivetuksi laukusta. Joskus tekee kuitenkin hyvää vain nautiskella ja unohtaa taltiointi. Kuvattomuus sinänsä sopii tähän kirjoitukseen ihan hyvin. Heräsin aamuyöstä kesken hyvien unien ja lisää unikuvia ei näyttänyt odottelunkaan jälkeen olevan tulossa, joten nousin bloggaamaan. Nukunpahan ensiyönä sitäkin makeammin. Kuvilla tai ilman. Ihan sama - pääasia, että uni maistuu.
PS. Tässä mieleisimmän antiikkiliikkeen linkki. Jos valitset vasemmalta "onze voorraad," löydät osan kaupassa olevista tuotteista.
Voi kurjuuksien kurjuus - varmasti harmittaa että pöytä jäi kauppaan! Plääh ... Mie olen kanssa samaa harmitellut viimeiset 6 vuotta - meidän pikku asuntoon ei mahdu edes ylimääräisiä koriste-esimeitä (vaikka autoon mahtisi ;) Toiveena on suurempi asunto, jossa pojilla olisi omat huoneet, tänä vuotena.
VastaaPoistaOlen todella nautiskellut sinun blogia ja sisustusta seuraten! Samalla voi omat unelmat sisustamisesta ym. kypsyä - ihan suunnitelmien ja unelmien tasolla ;)
Halauksin Nina