Sämpylät

Aina, kun leivon sämpylöitä, ajattelen, että voisin leipoa niitä useamminkin. Uuni vaatii sämpylöiden kääntämisen kesken paiston ja pakastin puuttuu, joten siinä kaksi syytä, miksi ajatus ei toteudu sen useammin. Toisaalta sämpylät ovat parhaita uunituoreina, joten pienestäkin taikinasta on iso ilo heti syödessä. Toinen vivahde asiassa on se, että täkäläinen leipä on välillä melkoista lastulevyä. Joistakin ns. kokojyväleipälaaduista ei voi varmuudella tietää jyrsiikö leipää vai puunpalasta. Ihan kuin kirjaimellisesti selluloosaa pupeltaisi. Jotenkin tuntuu hienommalle, jos eron voi sekä maistaa että tuntea.

Tällä kertaa kaadoin taikinaan kaurahiutaleita ja perunamuussijauhetta vehnäjauhojen lisäksi. Valmiit sämpylät olivatkin ihanan pehmoisia. Toin lomalta paketillisen "Keisarin Morsian" -teetä. Hyvältä maistuu.

---

Uuden vuoden lupauksesta sen verran, että ainakin nyt vielä "mysteeritavoitteeni" onnistuminen näyttää positiiviselta. Vaikka on vasta 6. tammikuuta, iloitsen epäonnistumisen uhallakin, koska olisihan se voinut alkaa mennä mönkäänkin jo nyt. Olisin minä sitäkin harmitellut, vaikka vuosi onkin vasta alussa. Miksi en siis myös iloitsisi jo nyt? ;-) So far so good. Siitä se vuosi lähti liikkeelle.