Morning...

Herätys, suihku, pikainen hiusten kuivaus ja paplarit päähän aamupalan ajaksi... Miksi yksi tunti lisää unta tuntuisi aina maistuvan maanantaiaamuna?

En varmaankaan ole kertonut aikaisemmin, että pahin todellisen elämän aamuun liittyvä painajainen minulle oli jakaa aamulehtiä opiskelijana. Nousta aamupimeässä kello neljä kiertämään saksalaisen pikkukaupungin ylärinteen katuja aamun lehdet kainalossa. Vaikka oli kesä, niin yöt olivat sillä alueella ihan pilkkopimeitä. Sitä, miksi otin sellaisen työn vastaan, ei voi selittää muulla kuin ihan järkyttävällä rahapulalla ja parempien kesätyöpaikkojen puutteella. Kävin muutamana aamuna tekemässä lehtilenkin yksin ja sen jälkeen herätin yleensä mieheni mukaan, koska pelkäsin niin paljon hämäriä katuja, postilaatikoiden etsimistä pusikoista, mihin eivät katuvalot yltäneet, ja tusinaa haukkuvia koiria, jotka onnistuvat säikäyttämään minut uudestaan joka ikinen aamu. Mies oli niin kultainen, että lähti aika usein mukaan. Kyllä minua hiukan säälitti häntä herätellä, kun hänellä oli kuitenkin omakin kesätyö päiväsaikaan, mutta ei tarpeeksi, että olisin uskaltanut lähteä kierrokselleni yksin. Oli aika helpotus meille molemmille, kun se kesätyö lopulta loppui. Sellainen aamumuisto se. Sanomattakin lienee selvää, että sen kesän jälkeen päätimme yhteistuumin, että jos minä joskus tarvitsen lisätuloja, en käytä sekuntiakaan lehtibisneksen harkitsemiseen. Sen työn jälkeen kaikki aamuherätykset ovat olleet täysin inhimillisiä, vaikka maanantaiaamuihin ottaisinkin joka viikko mielelläni sen yhden ylimääräisen tunnin.

----

A shower, curlers and a breakfast... Why does it always feel that one more hour of sleep would be welcome on a Monday morning? 

I don't think I ever told you about the worst real life morning nightmare. I once signed up to distribute morning newspapers as a summer job as a student. I had to get up four o'clock every morning to make my round. It was still totally dark and the area that was assigned to me was up on the hills that surrounded a small German town. The lack of money was certainly the only reason why it even ever occurred to me to take that job. There were couple of mornings that I got up and distributed all newspapers on my own. Besides of course that it was so crazy early, I really had a problem coping with my fear of darkness. I found it totally scary to look for mailboxes that were frequently placed somewhere in a garden far from the reach of street lanterns. And then there were dozen dogs that heard me coming and made me totally freak out every single morning... After couple of mornings I was so afraid that I began to wake my husband up to walk with me. Such a kind person as he is, he actually came with me in most of the mornings before having to go to his own summer job. I remember that we were both quite happy when that job was finally done. We agreed that if I ever need a side job in the future, I'll certainly stay out of the newspaper business. That's my very worst morning memory. Though I could always take that extra hour of sleep on Monday mornings, after that job all mornings in my life have been rather pleasant, or at least what you would call human.