What a week

Tällä viikolla ehti tapahtua hiukan liikaa kaikenlaista. Onneksi oli muutama mukava juttu, mutta muuten saldo oli sellainen, että piti kyllä ihan keksimällä keksiä iloitsemisen aiheita ja mukavaa mietittävää. Maanantaina meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta sen jälkeen olikin sitten kalenteri täynnä kaikkea muuta kuin suunniteltua ohjelmaa. Nyt sitten vaan odotellaan ja koitetaan sillä aikaa olla pyörtymättä. Eh, ei tässä kohtaa nyt paljon naurata, vaikka tilanteessa itsessään olikin muutama koominen elementti. Toivottavasti jossakin kohtaa sillekin tilanteelle voidaan nauraa. Joskus tulee vastaan asioita, minkä yli voisi mielumin hypätä ihan kokonaan. 

Loppukevennys tälle viikolle: Tänään tyttö kutsui kaksoset, parhaat kirkkokaverinsa, iltapäiväksi meille. Tulee ihan mieleen omat teiniajat, kun näiden kolmen loputonta kikatusta kuuntelee. :) Ihanat kaverit on kyllä kullan arvoisia.

            

----

This week was slightly too eventful for all of us. Happily some good things happened, too, but other than that saldo was such that we had to really think hard to find something to laugh at. Monday was still going according to a plan, but since then our calendar notes have been re-written couple of times. Now it's just waiting and trying not to faint meanwhile. No, I'm not laughing, though the situation itself did contain couple of funny elements. Hoping that it was one of those things that turn into a good joke at some point. Sometimes life contains such surprises that one would quite happily just let pass. 

A happy end for this week: Today our daughter brought twins, her dearest church friends, to visit us after the church. These three girlies giggle non-stop and remind me of my own teenage years. :) Beautiful friendships are so precious.