Traditions

Naapurin täti toi tänä aamuna meille perinteisen aprikoositortun. Taikina on hiukan lehtitaikinaa paksumpaa, mutta aika saman tyyppistä. Sisällä on aprikoosimarmeladia. Tänään muuten on Marian taivaaseen ottamispäivä. Se on 1950-luvulla julistettu opinkohdaksi katolilaisessa kirkossa. Aamulla katsottiin ikkunasta, kun patsas- ja lippukulkue saapui kirkkoon torvisoittokunnan säestyksellä. Vapaapäivät ovat aina tervetulleita oli niiden perinne mikä tahansa. ;) 

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, että meillä on melkein joka paikassa ollut aina kivoja naapureita. Tuo täti, joka tortun toi auttoi viime viikolla selvittämään, minne tytön koulukirjat olivat päätyneet. Koulukirjat piti tilata netin kautta ja postin piti tuoda paketti kotiovelle. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut osoitteen kanssa, kun kirjafirma oli antanut tiedot eteenpäin postille. Saimme ilmoituksen sähköposteitse, että paketti on tulossa tiettynä päivänä. Mies jäi odottelemaan sitä, kun me muut lomalaiset lähdimme rannalle. Pakettia ei koskaan tullut, mutta illalla huomasimme, että joku oli allekirjoittanut sen vastaanotetuksi. Sitten selvisi, että talojen numerot olivat menneet sekaisin ja paketti oli ilmeisesti toimitettu nuorisotalolle... Siis täh, kuka ottaa vieraan paketin vastaan, jos ei tunne vastaanottajaa? Ja minkälainen postimies jättää paketin jonnekin, missä ei edes näe missään vastaanottajan nimeä? No, sitten soiteltiin partiolaisten johtajalle, jonka mukaan kenenkään ei olisi pitänyt olla edes nuorisotalolla siihen aikaan, kun paketti oli kuitattu... Soiteltiin muutaman nuorisotalon vieressä olevat ovikellotkin varmuuden vuoksi, josko paketti olisi päätynyt sinne. Ei minkäänlaista havaintoa. Hiukan alkoi huolettaa, koska paketin sisältö nyt kuitenkin oli reilun 200€ arvoinen, joten ottajia sille varmasti olisi löytynyt aika helposti. Sitten tuli mieleen naapurin täti. Hän on elänyt ikänsä näillä kulmilla ja nuorisotalo on kirkon vanha pappila... ja sitten tarvittiinkin vain yksi puhelu ja paketti oli jo kotiovella. Hyvät naapurit on kyllä huippujuttu. Ja vanhat, paikalliset ihmiset ovat varsinaisia tietotoimistoja. Oli hätä melkein mikä tahansa, niin kannattaa aina kysyä.

   

----

Our neighbour brought us this morning a traditional "abrikozen taart." Talking about traditions, today is Assumption of Mary. It's a celebration that stems from 1950s. This morning we saw a parade marching towards the church carrying flags, a statue, and incence. Whatever the reason, a free day is always welcome. ;) 

I have told you earlier that we have always had a good luck with neighbours everywhere. Last week we had another incident where the neighbourly help solved the situation... Our daughter's school books were ordered via internet and they were supposed to be delivered by post some weeks later. Last week we got an email announcing that our parcel is on its way and will be delivered on a certain day. My husband decided to stay at home to wait for the delivery while we others headed to the beach. The parcel never arrived, but curiously enough in the same evening we could see in internet website that somebody had received it and signed with initials as a recipient. Then we noticed that the mail program had mixed our house number and it seemed that the parcel was delivered to a youth center nearby. We knew that the local scouts meet in that place, so one phone call to the leader of the scouts was a natural first step. No results. My husband tried ringing the doorbells in the houses next to the youth center, because occasionally postmen leave parcels at the neighbors. No results. At that point we got slightly worried, because after all the contents of the parcel was well over 200 euros. Worth of every cent if somebody sees his/her chances. Then we thought of the neighbour. She has lived almost her entire life here and knows everybody. I was almost sure that she would know what we should do. And indeed she did! One more phone call and the parcel was brought to our door. We still don't know who had signed to receive it in the first place, why the postman left it in a place where the recipient didn't have any connection to us, and how it came about that the parcel with our name on it had landed under the counter at the youth house, but all is well now. The books are ready for a new school year. Good neighbours are wonderful! Whatever the matter, help is always near.