Viime viikko oli, kuten jo taisin mainita, koululaisten krookusloma. Meillä töissä oli kuitenkin normaali ohjelma ja vähän vielä kaikkea muuta siihen lisäksi. Aina ei satu lomaviikot kohdalleen ja sitten on hiukan tasapainoilua. Yritetään yleensä parhaamme mukaan mahdollistaa teinille kaveritapaamiset ja muut, kun lopultakin lomalla ehtisi jotakin muutakin kuin koulujuttuja. Täällähän ei arkena kovin paljon kukaan tapaa ketään, koska koulu ja harrastukset vievät mehut kaikista. Täällä joutuu myös kuljettelemaan aika tavalla, joten vaatii hiukan koordinaatiota toteuttaa pieniäkin ideoita. Joitakin reissuja voi tietysti hoitaa julkisella liikenteelläkin, mutta sitten on paikkoja, joihin menessä joutuu vaihtamaan kulkuneuvoa monta kertaa, odottelemaan pysäkeillä yksikseen tai ehtii jo tulla pimeä ennen kuin ehtii kotiin... Ne on mulle sellaisia, missä ei tule mieleenkään laittaa teiniä yksikseen matkaan. Suurkaupungin kyljessä ei ole ihan turvallista. Isossa porukassa ja tutuilla reiteillä kulkeminen on tietysti eri asia. Joku voi tietysti olla rohkeampi äitinä, mutta minä mieluummin järkkäilen omia aikatauluja lähestulkoon mahdottomiksikin yhtälöiksi, jotta vältän tarpeettoman pelkäämisen. Joskus kuitenkin kyllästyttää jatkuva ajelu ja ne mahdottomat yhtälöt saa välillä hiukan stressaavan olon aikaan. Meillä on vain yksi lapsi, joten meillä liikutaan kuitenkin kohtuuden rajoissa. Joskus ihmettelen, miten vanhemmat ehtivät, jos lapsia on useampi.
Yhtenä iltapäivänä loman aikaan parilla koulukaverilla oli synttärit. Lupasin hyvissä ajoin, kun ajankohdasta oli puhe, että ehdin varmaankin ihan hyvin viemään, mutta sitten suunnitelman selvittyä se tarkoittikin monen tunnin reissua toiseen kaupunkiin, missä meistä kukaan ei ollut ikinä käynytkään. Tyttö on itse todella looginen organisoija ja osaa jo etukäteen miettiä mahdollisimman toimivat ratkaisut, joten minulta usein unohtuu, että osa kavereista ei ole vielä ihan samaa kaliiperia suunnitelmien hiomisen suhteen. Lähes poikkeuksetta näitä ideointeja seuraa aina sellainen säätäminen, että minulla ainakin stressipisteet uhkaavat nousta aika korkealle. Ei siis ollut ensimmäinen kerta, että olen jo luvannut ja sitten suunnitelma muuttuukin niin täysin, että melkein alkaa kaduttaa...
Tapahtumapaikaksi synttärisankarit olivat valinneet escape room -huoneet ja sen päälle mäkkäriä ja kaupungilla kiertelyä. Hauska yhdistelmähän se oli, mutta meni kyllä miettimiseksi ennen kuin saatiin ekstrakiireisen viikon kalenterit synkronoitua... Lopulta kävi kuitenkin niin hyvin, että saatiin järkättyä aikainen lähtö töistä meille molemmille! Kierreltiin sitten juhlan aikana hiukan shoppailemassa ja käytiin kahvilassa kahdestaan. Me ollaan onneksi molemmat aika hyviä heittäytymään hetkeksi vapaalle, vaikka muuten tosi kiireistä olisikin. Siitä luonteenpiirteestä on todellista hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti