Hyvää laskiaissunnuntaita! Kerrankin sattui niin hyvin, että tyttö muisti laskiaispullat heti helmikuun alussa ja satuttiinkin niiden kanssa sitten ihan oikeaan viikonloppuunkin. En tiedä, onko sellaisilla ulkosuomalaisilla perheillä jotenkin helpompaa toteuttaa kotimaisia traditioita, joilla molemmat aikuiset ovat sieltä kotoisin. Meillä nämä asiat ovat aina mun varassa. Koska en ole mikään kalenteri-ihme, useimmiten päivämäärät unohtuvat ja muistuvat mieleen jossakin kohtaa, jos muistuvat. Ja sitten vaan herkutellaan milloin milläkin ihan miten sattuu ja ollaan ainakin olevinaan tosi kotimaisia. Mutta aika kiva, kun joskus onnistaa ihan oikeastikin. :D
Joku juttu somessa sai äskettäin miettimään, mitä autenttisuus oikein mahtaa nykymaailmassa tarkoittaa. Yleensä en itse kirjoittele tänne päiväkirjapostauksia. Tarkoitan päiväkirjapostauksilla siis sellaista kirjoittamista, että suoltaisin blogiin sellaista ajankohtaista tajunnanvirtaa. Kaikki jutut tietysti aina jollakin tapaa liittyy johonkin, mitä olen joskus lähikuukausien aikana miettinyt. Ja kaikki mitä kirjoitan on tietysti rehellistä ja olen oikeasti sitä mieltä, mitä sanon, mutta en pidä sellaisesta avoimuudesta, että nettiin laitettaisiin koko elämä. On monia teemoja, mistä en ikinä kirjoittaisi tänne, tai postaisi edes instaan kuvaa. On paljon sekä helppoja että myös vaikeita asioita, mitkä hoidan oikeassa elämässä oikeiden ihmisten kanssa ilman, että niistä jää minkäänlaista merkintää tänne. Joidenkin asioiden suhteen toimin näin siksi, että en itse halua niistä elävässä elämässäkään tehdä minkäänlaista numeroa, koska monia asioita tulee ja menee, ja joidenkin asioiden on viisainta antaakin mennä. Joidenkin asioiden suhteen taas olen varovainen siksi, että tietoisesti suojelen ihmisiä tai asiayhteyksiin liittyviä muita yksityiskohtia. Joidenkin toisten asioiden suhteen taas olen varovainen siksi, että juttuahan voisi riittää, mutta some on yksinkertaisesti täysin väärä ympäristö yrittää saavuttaa mitään hyödyllistä niiden suhteen.
Olen silloin tällöin seurannut silmät pyöreänä, mitä voi tapahtua, kun somessa joku ihan näennäisesti pieni asia lähtee leviämään ja hetken kuluttua silmille räpsähtää sellainen todellisuus, että tulee väkisinkin mieleen, että tuleeko se asianomainen enää ikinä pääsemään tilanteen herraksi. Asia kuin asia saattaa saada siivet. Nettikäyttäytyminen on muuttunut sellaiseksi, että kaikki eivät todellakaan tunne vastuuta siitä, mitä jakavat eteenpäin ja missä muodossa. Tämä on saanut minut päättelemään, että ainoa jolta voi odottaa jonkinlaista vastuuta on itse itseltään.
Tämä on saanut minut ihmettelemään somea seuratessa, että onko ns. autenttiisuus eli aitous ja typerä avoimuus muuttuneet synonyymeiksi. Minusta niissä on hiukan eroa. Typerä avoimuus voi tietysti olla naiivia aitoutta, mutta aitouden ei tarvitse olla typerää avoimuutta. Ihminen voi minusta olla täysin aito julistamatta ihan jokaista ajatustaan ihan kaikille. En tiedä, onko some ja tositv-tyyppinen viihde muuttaneet aitouden käsitteen tarkoittamaan sitä, että pitäisi pyrkiä elämään akvaariossa. Minusta kuitenkin nykymaailmassakin jokainen terve ihminen tarvitsee sekä yksityisen että julkisen sfäärinsä. Monet asiat ovat yksityisiä siksi, että ne eivät kuulu muille, eikä siksi että niissä olisi jotakin ns. salattavaa. Aitous puuttuu, jos yksityinen ja julkinen ovat ristiriidassa keskenään, eikä sen vuoksi että jakaa julkisesti vain julkisen osan elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti