Viikonloppuna kävimme kolmestaan elokuvissa. Katsottavaksi valikoitui The Post. Ehdimme kassalle vasta niin myöhään, että vain ensimmäisessä rivissä oli vapaita paikkoja, auts! Jos kyseessä olisi ollut yhtään vilkkaampi filmi, niin silmiin ja niskaan koskisi varmaan vieläkäkin... Ei todellaakaan ole ihme, että eturivi täyttyy vasta viimeiseksi!
Tässä elokuvassa on kyse Vietamin sodan aikaisten salaisten papereiden julkaisemisesta. Tom Hanks ja Meryl Streep ovat tietysti aina todella hyviä ja Steven Spielbergin kerronta tekee teemasta kuin teemasta kiinnostavan. Ehkä mikä minulla tässä tökki ei liittynyt niinkään elokuvaan itseensä, vaan lähinnä tuohon lehdistön sananvapausteemaan ja muutamiin periamerikkalaisiin kliseisiin, mitä filmissä toisteltiin. Ehkä se on kuitenkin vain nykyinen poliittinen tilanne, mikä ärsyttää tämän tästä ja nousee tässä filmissä minun mielestäni analogisesti esille. (Tarkoitan tässä nyt sitä yhtä kuuluisuutta, joka itse kirjoittelee vähän väliä sitä sun tätä asiatonta ja samalla syyttelee ja rajaa lehdistöä minkä kerkiää. Ei mennä tämän poliittisemmaksi kuitenkaan.) Filmi on siis hyvin näytelty, kuvattu ja teema on kiinnostava, mutta analogia tökkii sen vuoksi, että se on edelleen jossakin määrin todellinen tilanne.
Tämä elokuva kannattaa kuitenkin käydä katsomassa, jos yhtään 60-70-lukujen teemat kiinnostavat. En ole lukenut tästä filmistä yhtään kriittistä arvioita, joten en tiedä, miten tähän on yleisesti reagoitu. Voi hyvinkin olla, että ketään muuta se ei töki tai vain yksinkertaisesti minun kokemus oli ihan erilainen kuin, mitä tällä elokuvalla on ajettu takaa.
Leffa-arviot on aina kivoja! Hidden Figuresin jälkeen annan paljon arvoa sun arvioille :)
VastaaPoistaKiva kuulla, kiitos! Mun ajatus kulkee aina omia latujaan elokuvien aikana. Off-nappi ei toimi. Tässä kohtaa olisin nauttinut enemmän, jos se olisi toiminut. :)
Poista