Tuliaisena reissusta

Tässä taas uusi kuva Turun Tuomiokirkon liepeeltä. Nyt kuitenkin toiselta reunaa kuin nämä ja nämä jouluiset kuvat.  Tammikuun lopun Suomi-reissu ajoittui hiukan tiukkaan saumaan reilun kuukauden päähän edellisestä. Sain onneksi työjutut sovittua muutamalla erikoisjärjestelyllä niin, että pääsin kuin pääsinkin lähtemään lyhyellä varoitusajalla.

Matkan syy oli opiskelukaverin väitöstilaisuus. Meillä ei ole tiedekunnassa tällä hetkellä kovin montaa Uuden Testamentin tohtoriopiskelijaa, joten tämä oli mahtava tilaisuus nähdä väitös tutkimuksesta, minkä valmistumista olen viime vuodet saanut luku luvulta seurata. Kaikki meni hienosti ja väittelijä sai lopuksi oikein hyvät kehut vastaväittäjältä. 

Nyt voin tässä tunnustaa, että olen jännittänyt viime vuodet väitöstilaisuutta jo etukäteen aika tavalla. En ole pystynyt näiden opiskeluvuosien aikana menemään aiempiin Uuden Testamentin väitöksiin mukaan, koska ne eivät ole ikinä sattuneet sopiviin ajankohtiin. Muita väitöksiä taas en ole edes harkinnut, koska arvelin paniikin lisääntyvän, jos kuuntelen väitösteemaa, mistä en ole itse juurikaan perillä (= pää-pensaaseen-periaate). Odotin tilaisuuden kaavan olevan monimutkaisempi ja teknisempi, sekä itse väittelykeskustelunkin olevan kokonaisuudessaan jotenkin ärhäkämpi. Se on ehkä hiukan pahasti sanottu, kun ainahan kaikki akateemiset keskustelut ovat reiluja ja keskustelijat toisilleen kohteliaita täysin eri mieltäkin ollessaan, mutta ajattelin silti tilanteen muistuttavan enemmänkin epämukavaa grillausta kuin tasa-arvoista ja informatiivista keskustelua. 

Huomasin siinä tilaisuutta kuunnellessani, että samaa oman teeman ja metodien puolustamista on harjoiteltu ihan samassa muodossa alusta asti seminaareissa, mitkä noudattavat pääosin samaa kaavaa kuin väitöstilaisuuskin. Siitä pitää nostaa hattua tiedekunnan käytännölle koota porukkaa jatkuvasti seminaareihin siitäkin huolimatta, että tietysti lisää professorien työmäärää. Toiseksi tilaisuuden muodollisuus oli vedetty minimiin, ja tunnelma oli virallisuudesta huolimatta yhtä lämminhenkinen kuin tässä tiedekunnassa muutenkin.

Iso osuus tilaisuuden sujuvuudesta oli tietysti väittelijän hyvä tutkimus ja valmistautuminen itse tilanteeseen. Joka tapauksessa minua kuitenkin helpotti huomattavasti saada nähdä tuo tilanne livenä. Itseasiassa jopa innostuin siitä niin, että saatan saada oman juttunikin valmistumaan jonkinlaisessa reaaliajassa nyt, kun tuo 'viimeinen painajainen' paljastuikin ihan siedettävän kokoiseksi haasteeksi. Että aika hyviä tuliaisia toin itselleni tältä reissulta, hahah!