Tai ainakin melkein aina. Vähän samalla tavalla, kuin englantilaisten teekupillinen. Mikä tahansa hätä tai harmi, niin ratkaisu alkaa aina kysymyksellä: "Can I make you a cup of tea?"
Ongelmathan ei varsinaisesti selviä tällaisilla keinoilla, mutta endorfiinien lisäksi niissä on minusta sen verran pointtia, että pieni hetki rentoutta ja nautintoa yleensä kuitenkin hiukan nostaa mielialaa tilanteessa kuin tilanteessa. Eräs viisas ystäväni, jonka lapset ovat nyt jo aikuisia, koki aikoinaan yhden lapsensa murrosikävaiheen todella haastavana jatkuvien konfliktien vuoksi. Niiden vaiheiden aikana juttelimme joskus jaksamisesta ja hän sanoi pyrkivänsä nukkumaan niin paljon kuin mahdollista, jotta jaksaisi päivisin kestää tilannetta paremmin. Hän oli sitä mieltä, että henkisesti tiukassa tilanteessa pitää ensisijaisesti pitää huolta perusasioista.
Tuo viisaus jäi mieleen. Vaikkei meillä murrosikä mitenkään hurjalta ole tuntunutkaan, niin muissa asioissakin tuo sama periaate toimii kyllä hyvin. Kaikkia asioitahan ei pysty varsinaisesti "ratkaisemaan." Joskus joutuu vain odottelemaan, että aika kuluisi ja vaihe vain menisi lopulta ohi. Virkeänä kuitenkin pystyy sietämään keskeneräistä ja kuormittavaa tilannetta paremmin kuin väsyneenä. Riittävään unen määrään kun lisää ripauksen nautintoa, silloinkin vaikka tilanne ei sitä ansaitsisikaan, ja pysähdyshetkiäkin sopivasti, niin voimat riittävät paremmin loppuun asti. Yksinkertainen ja toimiva resepti, mutta paineen alla sitä helposti unohtaa huolehtia itsestään. Joskus itsestään huolehtiminen on kuitenkin kokonaisuutta ajatellen paras palvelus kaikkia muitakin kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti