An update on chairs

Ruokapöydän tuolit saa päivitettyä kohtuullisen helposti. Ensin niitataan kerros paksua huonekaluvanua ja sitten uusi kangas siihen päälle. Kulmien kanssa saa aina hiukan taiteilla, mutta muuten homma käy nopeasti, kunhan vaan pingoittaa kankaan lankasuoraan ja tietysti muutenkin tasaisesti. Viime viikonloppuna tein muutaman valmiiksi heti kangaskaupasta palattuani ja sitten alkuviikosta loput. Kangas on hiukan boheemimpi kuin oli alunperin tarkoitus, mutta kaupassa oltiin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että tässä olisi enemmän vaihtelua kuin alkuperäisessä ajatuksessa. Huomasin muuten, että edellisen asunnon makuuhuoneen laskosverho oli sama kangasta astetta suuremmalla kuviolla ja turkoosilla taustalla.

Edellisissa tuolinpäällisissä oli enemmän askartelua. Ne löytyvät täältä. Blogger on näköjään kutistanut kuvat, mutta klikkaamalla ne suurenevat. 

----

Chairs around the dining table need updating once in a while. They can be rather easily done with bit of fluffy furniture wadding and a piece of new fabric by using an electric tacker. The only real challenge is to get the corners properly done. Otherwise one just needs to pay attention to streching first the wadding, and then the fabric, evenly and tightly enough. The material we chose was bit more bohemian than originally planned, but bit of color can do good when waiting for a spring. Funny enough I made a blind of the same material with a larger print and turquoise background in our bedroom at an apartment we lived few years ago.  

The previous covers for these chairs were bit more work than these one, but also fun to do. You can find them here. Blogger has compressed the photos, but you can enlarge them by clicking.

Tulips & paper tissues

Flunssaa on liikkeellä. Alkuviikosta mies ja tyttö olivat kipeänä ja loppuviikosta se sitten iski minuunkin. Torstai-iltana, kun kaikki viikon luennot oli pidetty alkoi kurkkua kaihertamaan, ja perjantai menikin sitten ihan vaakatasossa. Cleenex-nenäliinaboksissa alkaa tulla pohja vastaan ja teetä on tullut juotua litrakaupalla kaikissa laaduissaan. Puolikkaan sitruunan mehu ja kuuma vesi, se on kyllä ihan parasta flunssajuomaa. Jotkut lisäävät lusikallisen hunajaa, mutta itse pidän siitä sellaisenaan. Tästä se lähtee, tänään on jo hiukan eilistä parempi olo. Toivottavasti saan viikonlopun aikana valokuvattua pari äskettäistä askarteluprojektia.

Tässä vielä kiva laulu, mikä tuli vastaan kun selailin muita blogeja.

Hauskaa viikonloppua! Pysykää terveinä!

----

There is a flu going around! In the beginning of the week my husband and our daughter got it. Towards the end of the week I started to feel that it's creeping on me, too. Happily I got to the end of the last lectures on Thursday afternoon before my throat got sore and fever rose. I was completely wiped out on Friday, but today I feel a little better already. My Cleenex box is almost empty and I have drunk so many hot drinks that I lost the count... By the way the very best flu drink is to press the juice of half of a lemon to hot water. Some add a spoonful of honey, but I like mine as it is. Today I feel little bit better already. Hopefully I get to photograph couple of recent craft projects at some point during the weekend.

Have a fun (& healthy) weekend! Take care!    

Being kinder to oneself: Being organized (or figuring out another method)

Yleensä me olemme aika luonnostaan empaattisia muille ihmisille, mutta itsellemme saatamme silti olla vähemmän ymmärtäväisiä. Olen huomannut, että ystävälle on paljon helpompi sanoa, että löysää nyt vähän, tai älä vaadi itseltäsi niin paljon, kuin sanoa sama asia itselleni. Mutta miksi itselleen ei voisi yrittää olla yhtä lempeä kuin ystävillekin olisi? Silloin voisi ehkä joissakin tilanteissa sanoa itselleen, vaikka että nyt kannattaa löysätä tahtia tai juuri nyt se, mihin nyt pystyn, on ihan riittävää. Jos alkaisi olla itse itselleen paras kaveri, niin sitä todennäköisesti puhuisi itselleenkin empaattisemmin.

Luulen, että itsensä kohteleminen riippuu ehkä eniten luonteesta ja jonkin verran elämäntilanteesta ja ympäristön asettamista odotuksista. Siksi kysymykseen, "kuinka voisin kohdella itseäni lempeämmin?" ei varmaankaan ole olemassa minkäänlaista standardiratkaisua. Itselleni olen keksinyt muutaman idean, mistä olen huomannut olevan apua. Yksi tällainen idea on kirjoittaa viikottain tehtävälistoja. Viikon kuluessa täytän jo seuraavan viikon listaa (sitä mukaa, kun hoidettavia asioita kertyy) jakamalla työasioita eri päiville sellaiseen rytmiin, mihin arvioin pystyväni. Ehkä tämä kuulostaa siltä, että listallahan sitä piiskaa itseään entistä enemmän. Minulle lista kuitenkin toimii nimenomaan päinvastoin, koska joutuessani jakamaan tekemisiä konkreettisesti useammalle eri päivälle, joudun samalla automaattisesti harkitsemaan, mikä on realistista ja mikä ei. Minulle realismi on parasta lempeyttä itseäni kohtaan.

En ehdota, että minulle sopiva systeemi toimisi muille, mutta jos tuntuu, että empatiaa riittää enemmän kaikille muille kuin itselle, niin kannattaa aloittaa pohtimalla, missä tilanteissa (ja asioissa) sitä yleensä vaatii itseltään enemmän, kuin mitä ikinä vaatisi ystäviltään. Sen jälkeen voikin sitten miettiä, kuinka niissä tilanteissa voisi toimia itseään kohtaan yhtä mukavasti kuin ystävääkin kohtelisi. Pienen miettimisen jälkeen alkaa mieleen nousta ideoita, joiden avulla voi alkaa osoittamaan itselleenkin enemmän ystävällisyyttä.

----     

Have you noticed that, though we often rather naturally try to encourage our friends, we can be quite tough on ourselves? I have realised that it's so much easier for me to say to a friend that she should perhaps slow down a bit, or take better care of herself, than to say the same thing to myself. But why should one not be in the same way kind and understanding to oneself? One could sometimes tell oneself e.g. to take it easy or just accept that what I can do right now is just good enough. Becoming our own best friends could quite likely make us speak more sympathetically to ourselves, too.

The way we treat ourselves depends largely on our personality and somewhat on the life setting and expectations we pick up from our environment. Therefore, there is no standard answer to the question: How could I show more kindness to myself? I have lately discovered couple of things that help me enormously. One of them is keeping weekly to-do-lists. I know it sounds like pushing oneself even harder, but actually in practice it does the opposite to me. Getting my time organized on paper means that I have to concretely divide tasks between the weekdays already ahead of time. Adding things on my list makes me each time consider more realistically what is doable and what not. That sort of realism is one of the best kinds of kindness at the moment I can show to myself.

I'm not proposing my method to anyone, but if you feel that you sympathize with everyone else except with yourself, a good place to begin is to recognize in what situations (and in what matters) do you expect more from yourself than you would do from your friends. Once you have been able to identify a couple of areas that need a change it is not too difficult to come up with ideas about how you could begin treating yourself better.   

Combining coconut and lime

Viikonloppuna kävi taas sillä tavalla klassisesti, että löysin pinterestistä herkullisen näköisen kakkureseptin. Siihen kuitenkin tarvittiin joitakin erikoisia aineksia, mitä ei niin helpolla löydä. Perusideana limen ja kookoksen yhdistäminen kuulosti joka tapauksessa hyvältä, joten niiden suuntaan lähdettiin. Kakkuhan siitä lopulta tuli niin kuin oli tarkoituskin ja aika hyvän makuinenkin, mutta leipominen oli sen verran oli kokeiluluontoinen projekti, että en sitten saanut kirjoitettua mitään ainemääriä ylös. Taikinasta tuli hiukan tavallista vaniljan makuista kuivakakkua kuohkeampi. Nesteeksi laitoin kahden limen mehut ja tuoretta kookosmehua, lisäksi kourallisen hienoksi raastettuja kookoshiutaleita. Kuorrutukseen tuli tomusokeria, yhden limen mehu, loraus vettä ja kookoshiutaleita. Testattiin tietysti muutama pala heti, kun kuorrutus oli jähmettynyt mutta silloin maut eivät olleet vielä tasaantuneet. Seuraavana päivänä maku oli mahtava. Joskus tarvitaan vain hiukan kärsivällisyyttä, mutta sehän se on hankalin osuus, kun herkuista on kyse. ;)   

----

It happened that I found a delicious recipe in pinterest last weekend. However, it listed couple of ingredients one can't easily find here so I was left to my own devices to figure out how to replace them. The basic idea of combining lime and coconut sounded good so I gave it a go. It turned out fine, but since there was so much experimenting I didn't manage to write anything down. The dough was quite nicely light. I used for it juice of two limes and handful of finely grated coconut flakes. For icing I used powdered sugar, bit of water, juice of one lime and some coconut flakes, too. We tested few pieces immediately when it had cooled down, but at that point the flavours had not yet blended completely. Next day it was really good, so sometimes bit of patience is necessary... ;)  

A fresh coconut

Tuore kookospähkinä on hauskaa, nakerrettavaa herkkua. Rasvaahan siinä on aika lailla, mutta myös ihan hyviäkin aineita, kuten B-vitamiineja, kuparia, mangnesiumia ja muutakin. Joidenkin lähteiden mukaan rasvatkin ovat suotuisia joillekin tietyille kolesteroliarvoille ja jotakin vanhenemista estävääkin siinä kuulema olisi. Kookospähkinästä kerrotaan, että se on ravintorikas päivän annos ihmisille, joiden alueella kookospähkinöitä kasvaa, eli välipalana ei varmaankaan kannata kuitenkaan ihan kokonaista syödä kerralla. Tuoreet palat onneksi säilyvät jääkaapissa suljetussa muovirasiassa muutaman päivän. Avaaminen sujuu helposti ruuvimeisselin ja vasaran kanssa.

----

A fresh coconut is a fun snack. It contains quite a bit of fats, but also many good ingredients such as various B vitamines, copper, mangnesium etc. Some say that though the fats are mainly saturated, they should still be beneficial for certain types of cholesterol levels. Apparently the coconuts even contain some anti-aging benefits! It has also been told that the coconut is so rich in nutrition that a regular person could manage the entire day with it. Just for snacking it might then not be a wise thing to eat it all at once. ;) A good thing is that pieces stay fresh in a closed container in a fridge for some days. It is easiest to open the coconut with a screwdriver and a hammer.   

A wallpaper sneakpeak

Keittiön mustan astiahyllyn takaseinän tapetointi on ollut mielessä pitkään. En vain saanut millään päätettyä, minkälainen tapetti siihen sopisi. Hyllyn muotoihin olisi hyvin käynyt joku retrovivahteinen geometrinen kuvio, mutta tiedän jo ennestään, että retrot eivät ole minua varten. Ne näyttävät hauskoilta muualla, mutta kotona en jaksa niitä kauaa katsella. Toile de jouy-kuviosta taas pidän ihan hurjasti, mutta mietin, että se ei pääsisi oikeuksiinsa astioiden takaa. Se kuvio on nimittäin parhaimmillaan, kun näkee isomman palan kerralla. Se taas ei tässä ole astiasäilytyksen vuoksi mahdollista. Lopulta Zara Home-kaupasta löytyi rulla sopivaa tapettia. Aika neutraali valinta, mutta kuvio ja väritys on ihan mun makuun. Projekti ei ole vielä edes alkanut, mutta tuli tietysti jo kiusaus kokeilla, miltä se tulee näyttämään, joten pujotin suikaleen hyllyjen taakse.

----

Wallpapering the back wall of the kitchen shelf has been in my mind for quite a while now. I just had major difficulties to decide what sort of print would fit to it. Looking at the shape of the furniture some retro print would probably have matched quite nicely. However, I know myself. Vintage works with me, retro does not. Toile de jouy prints make me always happy, but then such complex drawings demand that one sees a larger junk at the time. That is not possible in this case, because the shelf is used for storing dishes. Finally I found something in Zara Home. This paper is a rather neutral choice, but both the color and the print is totally to my taste. The project has not even started, but I was tempted to test how it looks like and slipped a stroke of the paper behind the shelves... 

More hydrangeas and cold weather

Hortensiat vetävät minua aina puoleensa. Kameran kanssa kun kulkee, niin ei mahda mitään, pitää vaan käydä katsomassa löytyykö mitään kuvattavaa. Kuvat ovat viime viikonlopun lenkiltä. Kivasti täälläkin talvitunnelma kuitenkin jatkui koko viikon. Sisällä tosin on välillä aika koleaa. Meillä on kaksilasiset ikkunat ja hyvä lämmitys, mutta sen verran kuitenkin veto käy, että täytyy pitää paksua villatakkia koko ajan. Villasukathan minulla on kotona jalassa muutenkin lokakuusta huhtikuuhun. :) Kylmemmissäkin taloissa on asuttu, joten täällä on niihin verrattuna huippulämmin. Eristykset vaan ei ole Suomen luokkaa, kun miinusasteille mennään. En kuitenkaan valita, koska on niin kiva, että tuli "talvi" edes hetkeksi.

----

Hydrangeas always attract me. If I happen to carry a camera I just have to go closer to see whether I could find something to photograph... These photos are still from our walk last weekend. It's incredible, but it has stayed wintery for the entire week! It's slighly cold inside though. We have double glass windows and a good heating system though, but once it gets below 0 Celsius degrees, one just realises that the houses are not made for proper winter. Anyway, I have loved having coupld of wintery days and just keep wearing a long and thick cardigan on the top of my normal clothes.

Yes or no?

Muutamana päivänä tässä pyörittelin mielessäni sellaista mahdollisuutta, että keittiön antiikkipöytä siirtyisi olohuoneeseen sivupöydäksi. Sitten ajattelin, että kokeilemallahan se parhaiten selviää ja jyräsin kahvitauon aikana muutaman rätin avulla pöydän paikalleen. Ei se nyt siihen jää ainakaan tällä kertaa, mutta muoto ja koko olisivat passelit, kuten olin kuvitellutkin. Pinnasta tosin täytyisi poistaa tuo tumma, puolikiiltävä lakka, joten siihen se nyt tyrehtyy, koska sellainen on ihan hirveä homma talvisaikaan. Mutta idea oli ihan hyvä, sitä voi pyöritellä mielessään ja katsoa tuleeko siitä joskus jotakin. Kävi miten tahansa, niin tuoreet kukat ovat aina hyviä millä pöydällä tahansa.

----

For the last couple of days I have been thinking about testing whether an antique table from our kitchen could work as a good contrast in the living room. This week I'm still working from home, so a coffee break offered today a great chance to try it out. Yes, the shape is fitting and the measurements are correct as I assumed, but no, at least now it won't stay in the living room. It would definitely need some product and a good scrub to remove the glossy tone, but hat's a nasty job in the winter. But who says it can never be done? Anyway. Fresh flowers look always good on any table, don't they?

A hydrangea that blooms inspite of snow

Pitkällä kävelylenkillä löysin hortensian kukinnon. Ennen näitä parin päivän pakkasia talvi on ollut täällä niin lämmin, että olemme nähneet muutamia kukkivia kirsikkapuita ja atsaleapensaita. Ja niin vain monissa noissa hortensian oksissakin oli jo uusien lehtien nuppuja. Sitten huomasin tuon kukkivan oksan. Se oli varmaankin syksyn jäljiltä, mutta silti erikoinen näky lumen alta. Niin hennot terälehdet haalean vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän sävyissä pakkasesta huolimatta. Hyvä esimerkki sitkeästä asenteesta.

----

On our long winterwalk I found a blooming hydrangea. (Except for these last couple of freezing days, the winter has been so warm that we have lately even seen couple of cherry trees and rhododendrons in full bloom.) This blooming branch must have been a leftover from the fall though, but still what an example it is of an attitude of not getting discouraged or giving up easily! So beautiful light pink and green shades of color enveloped by frost.   

My lovely Belgium

Miten sitä voikaan niin innostua muutamasta lumihiutaleesta ja pakkassäästä! Vaikka ihan meidän läheltä näkyy suoraan kaupunkiin, niin lenkkimaisemat ovat vailla vertaa. Mun Belgia on kaunis maa. Lämpimien säiden jälkeen pitkä kävelylenkki auringon paisteessa ja mukavan kirpeässä säässä oli ihan mahtava. Sattui kyllä hyvin, että lumi tuli sopivasti viikonlopuksi, koska tosiaan ihan jo tuon verran lunta (ja jäätä) sekoittaa tämän maan liikenteen ihan järkyttäväksi.

----

It's quite funny how happy one can become with couple of snow flakes and bit of frost! We have wonderful walking paths close to our home. Like you see, my Belgium is a beautiful place! We had a great afternoon walk today. The sun was shining and it was cold in a good way. A weekend was a perfect time for the snow to fall. This country namely slides into a complete chaos if we get this much of snow and frost in a week day.    

An early riser? So not, but I'm fine with it.

Toimivat aamut ovat tärkeä osa elämänhallintaa. Viime viikkoina olen kuitenkin hiukan hengästyneenä lukenut ideoita kello viiden herätyksistä ja muista aikaisen aamun eduista... Luonnostaan aamu-unisen on hiukan vaikea löytää itseään sellaisista heräämisprojekteista ja iloita mukana, että joku ehtii nähdä auringon nousevan tai koiransa loikkaavan erityisen hauskasti juuri aamutuimaan. Pahin idea on tehdä iso osa päivän töistä valmiiksi ennen aamukahdeksaa. Sillä suunnitelmalla luulen, että oma yöni jäisi kokonaan nukkumatta, koska olisin jo illalla stressaantunut siitä, että aamulla alkaisi hurja vauhti. Nykyään ajoissa nukkumaan menemällä herään (välillä ainakin) aamuisin ihan luonnostaan aikaisin ja nähdä jopa sen auringonnousunkin. Joskus saatan aloittaa työt heti muutaman teekupillisen jälkeen, mutta olen päättänyt, että pakottavia tilanteita lukuunottamatta en missään tapauksessa suunnittele sellaista etukäteen. Unen laadun takaamisen vuoksi tarvitsen ajatuksen siitä, että aamulla ei tarvitse saada ihan heti täyttä vauhtia päälle. Pieni rauhallinen hetki on oltava.

Siltä varalta, että en herää extra-aikaisin luonnostaan, minulla on muutama perusrutiini aamuista selviytymiseen. Sen pienen rauhallisen hetken jälkeen alkaa nimittäin minuuttiaikataulu. Tämä on nyt jonkinlainen vastaisku kaikille aamuherääjien rutiinilistoille. ;)

1. Ehdoton juttu on se, että pakkaan työlaukkuni valmiiksi jo illalla. Aamulla ei tarvitse haalia tavaroita kasaan tai varmistaa yhtään mitään. Sen kuin vain nappaa laukun oven vierestä mukaansa kotoa lähtiessään.

2. Jos on muistettava päivän aikana jotakin erityistä, kirjoitan sen ylös tai laitan muistutksen puhelimeen jo illalla. Se auttaa siihen, ettei tarvitse yön aikana pitää asiaa mielessä ja kuitenkin tietää, että se tulee hoidettua.

3. Syön joka arkiaamu samanlaisen aamiaisen. En siis joudu ikinä aamuisin miettimään keittiössä yhtään mitään. Tylsää, mutta aikaa säästyy.

4. Jätän eväät tekemättä. Kestän ihan hyvin syömättä myöhäiseen iltapäivään saakka, joten usein en syö mitään työpaikalla. Tämä ei varmaan toimi kaikkien kohdalla, mutta vaihtoehtoisesti evääthän voi tehdä jo illalla jääkaappiin odottamaan, kunhan niitä vain ei tarvitse väkertää aamulla.

5. Jätän suosiolla sängyn petaamatta ja kaiken raivaamatta. Yleensä jompi kumpi meistä siivoaa keittiön iltaruoan jälkeen, joten aamusotkut ovat vain käytetyt aamupala-astiat tiskipöydällä. Ennen nukkumaan menoa raivaan olohuoneessa kaiken kohdalleen, joten kaaoksesta ei aamua aloiteta muutenkaan. Töistä tultua on sitten nopea pedata sänky ja raivata aamun sotkuja, jos se on tarpeen. Siivoilu toimii minulla hyvänä siirtymäriittinä muutenkin, joten ajoitus passaa paremmin kuin hyvin. 

Ihmiset ovat erilaisia. Siinä missä joku nauttii mahtavista (monimutkaisista) aamuista, meidän muiden kannattaa yksinkertaistaa niitä entisestään. Sekin on toimivuuden lisäämistä, että tunnistaa omasta rytmistään ne heikoimmat lenkit ja ratkaisee, miten niistä parhaiten selviää.

----

Managing mornings is quite an essential element in the daily life. Probably due to the time of the year I have lately read in many blogs about decisions to wake up earlier than usually and how to enjoy mornings before sunrise... Because there's no morning person in me, it has been slighlty challenging to understand what's so fun about starting to wake up regularly at, say, 5AM or to see a dog make his happy skip. The worst thing must be a proposal of waking up extra early in order to get half of the work day done before any one else gets up. (I think I wouldn't sleep a wink living on that plan!) Indeed there are mornings when I wake up naturally earlier than usual and even get some serious work done before anyone else gets up, but I have decided not to plan for such mornings except when there is an urgency of some kind. For the sake of restful sleep I need to know in the evening that I'll have a moment of peace waiting for me in the morning.

Instead of listing another hyper effective morning routine here, I'll share with you some things I have simplified in my mornings in order to manage them because after that little moment of peace when I wake up, trust me, I start counting minutes. 

1. I always pack my working bag ready the night before. I just need to grab it on the way out. 

2. I write down (or add reminders in my phone) what I have to do in the evening before, so that I don't need to worry about it during the night and certainly not as the first thing in the morning. 

3. I eat every weekday exactly the same breakfast. Does it sound boring? Indeed it is boring in most mornings, but surviving on autopilot saves me several minutes. 

4. I hardly ever take any sacklunch for work. Now I know this might not work for everybody, but I don't have problems streching the time between meals. Alternative would be to make the sacklunch already the night before, but the lack of sacklunches does not bother me enough to do so.

5. I never make a bed or tidy up anything else in the morning. Usually the kitchen gets cleaned while cooking a dinner or after it. In the evening I tidy up the livingroom before going to bed. The house is not generally messy thus, so I have figured that it can easily wait until I come home from work. Tidying up functions for me anyway as a good transition ritual, so it's better this way.

Everybody is different. Somebody might honestly enjoy early (and effective) mornings, but for others like me a process of simplification works better. My logic is that life is more functional when you recognize your weakest moments and find an action plan for those. In my case it is to do only the minimum in the mornings.

Crepes with Neuhaus

Tein viikolla yhtenä iltana iltaruoaksi suolaisia lettuja. Ihan yksinkertaisia versioita tosin. Hienompia reseptejä löytyy muualta... Tavallinen lettutaikina siis, mutta ilman sokeria. Käänsin letun pannulla ensimmäisen puolen kypsyttyä ja sitten siihen päälle vain reilusti juustoraastetta, kinkkuleikkeleen palasia ja hiukan oreganoa. Kun letun pohja on sopivasti ruskistunut, niin se rullataan ja siirretään lautaselle. Aikuisempaan makuun tein muutaman säilötyistä herkkusienistä, sulatejuustosta ja ruohosipulista. Kannattaa vaan olla kaikki ainekset käden ulottuvilla ja valmiiksi silputtuna, koska montaa sekuntia tässä hommassa ei ehdi hidastella. Kannattaa myös syödä sitä mukaa kun letut valmistuvat. Salaatin kanssa ihan kiva iltaruoka. Ja sittenhän voi loppupinon syödä makeanakin, heh. Oman jälkiruokani söin Neuhausin suklaalevitteen kanssa, nam! (Ai niin, jos tykkää makeammasta taikinasta, niin suolasten jälkeenhän voi lisätä lopputaikinaan sokeria ja paistaa sitten jälkiruokaletut siitä.)

----

One night this week I made some savory crepes. Quite easy versions though, I'm sure there are more sophisticated recipes around... I made just a regular dough with a pinch of salt, but did not add any sugar to it. Once one side was ready I flipped the crepe around and covered it with some grated cheese, slices of ham (such which you could use to fill your sandwich) and bit of orgeano. Once the crepe was baked ready I rolled it up and placed it on a plate. For adults' tastebuds I made some with champions (ouf to a can), cheese spread and chives. Just a little hint, you better have all incredients ready at hand, because there's no time to waste. And another one, these are best eaten almost immediately they come out of the pan. These simple savory crepes taste good with a mixed salad. And then of course, if you made the dough big enough, you'll still have a staple of crepes to devour with sweet stuff. I ate mine with some Neuhaus chocolate spread. (You could add sugar to the rest of the dough after having made the savory crepes first.)    

Edit: The mental side of the basement

Kellareilla on "henkinen" puoli. Tai no, ehkä ei kellarilla itsellään, mutta kellarin vaikutuksella ainakin. Sotkuinen kellari nimittäin aiheuttaa minulle ainakin tunteen elämää suuremmasta kaaoksesta, yleisestä hallinnan puutteesta, kyvyttömyydestä saada asiat kuntoon... Hiukan liioteltua varmasti, kun en nyt sentään ihan tosissani elämääni kellarin siisteydellä mittaa. Paradoksikin tähän sisältyy. Nimittäin se, että en ole yhtä pedantti kaappien suhteen. Niiden kaaos ei ole ollenkaan yhtä paha kestää. ;) Ehkä se johtuu siitä, että kaappien sisältö on rajallisempi ja siksi helpommin hallittavissa, vaikka tavarat siellä eivät olisikaan järjestyksessä. Kellari taas on paikka, minne kannetaan harvemmin tarvittavat tavarat,  kuten työkalut, maalipurkit, matkalaukut, makuupussit, ja mitä lie muuta. Hyvä tietysti, kun ne ovat poissa silmistä ja pois pyörimästä jaloissa, mutta sitten, kun tulee siihen pisteeseen, että ei ihan muista, missä on mitäkin, on aika käydä kellarin tavarat läpi. Tapahtuu meille ehkä kerran vuodessa. Hyvä puoli tässä on se, että miestäni stressaa kellarisotku yhtä lailla kuin minuakin, joten koska meitä on kaksi, niin raivaus sujuu yhteistuumin nopeasti. 

Onneksi tällaiset ongelmat ovat terapoitavissa ihan kotikonstein. Rönttivaatteet vaan päälle, pari Ikean sinistä pussia kainaloon ja suunta kellariin tunniksi tai pariksi. Se yleensä riittää, koska sotkuisenakin kellari on aika hyvässä järjestyksessä, kun sen vuosittain käy läpi. Se vaan niin vapauttavaa saada sieltä aina pari kassillista tavaraa pois. Joskus sitä ajattelee, että jotakin täytyy säästää, mutta sitten kuitenkin huomaa seuraavalla tai sitä seuraavalla raivauskierroksella, että ei tarvitsekaan. Kaikelle on oltava paikkansa: sopivasti hyllyjä, kaappeja ja suuria säilytysrasioita. Ei yhtään huojuvaa pinoa tai sekavaa hyllyä. Armottomasti vaan turhat tavarat kierrätykseen. Turhan tavaran säilytys kuormittaa, siksi pois heittämisellä on vapauttava ja rentouttava vaikutus. 

Edit: En huomannut sanoa, että valokuvat on sellaisesta hullu kirjahylly-palapelistä. Sopivat siis teemaan, vaikka eivät ihan ensi näkemältä. Tytön kanssa ollaan tehty viime viikkoina useampi 1000 palan palapeli. Se on kivaa ja rentoa yhdessä olemista.

----

Basements have a mental side. Or probably it would be more correct to say that they have mental effect. A messy basement namely gives me always a feeling of a chaos that seems larger than life. It's seems to me like things are about to get completely out of control... I know, that sounds exaggerated, and no, don't worry, I'm not seriously measuring my life in general with the cleanliness of the basement, but you got my point, didn't you? Paradoxically messy closets don't cause me any feeling of chaos. Perhaps it would be more beneficial if they did!?! Anyway, I guess the difference is that the closets are more manageable as the amount of stuff they can store is rather limited. The basement instead is a place where one brings items that are seldom needed, perhaps unnecessary now (or always), or those soon to be discarded. Talking about suitcases, tools, pots of paint, sleeping bags and so on. It's great when those things are out of the way, but once we get to the point where overview gets slightly lost, the basement begins to bother us. I write "we" and "us" in plural because forunately my husband and I share this basement problem. 

Luckily this traumatic feeling can be easily therapied without excessive costs. At least once a year, we just need to roll our sleeves up, take few blue Ikea bags along and dive into the basement for an hour or two. Longer than that is hardly ever needed, because when one goes stored things through regularly, the mess is finally never as bad as it felt. However, it feels always so free to be able to dispose few full bags of this and that. Storing unnecessary things makes life weary. Decluttering definitely does one good. Not clinging to the stuff one does not need  gives such a feeling of freedom. It's like detoxing your environment.  

Edit: I forgot to mention that the pictures are taken of a puzzle that depicts a crazy bookshelf. They thus fit into the theme though it's not might look quite obvious. ;) Our daughter and I have made several 1000-piece puzzles in the last weeks. It's a fun way of relaxing together.      

Sunshine in the livingroom

Sellaiset auringonpaisteet vaihteeksi, ettei saa edes valokuvattua kunnolla. Hyvä ongelma tosin, sillä mieluummin aina aurinkoa kuin mitään muuta! Kuusen jälkeen piti hiukan taas jyrätä olohuonetta uuteen asentoon. Kokeilin, josko tilan voisi täyttää vinostikin, ja hyvinhän se onnistui. Olen luonnostani aika suorien linjojen kannattaja, mutta joskus on hyvä murtaa totuttuja tapoja tässäkin asiassa. Tuon sohvan takse menisi hyvin joku laatikostosysteemi, vaikka ihan rehellisesti asia on niin, että mitä enemmän ihmisellä on säilytystilaa, sitä enemmän sitä säilöö turhaa tavaraa. Eli jossakin määrin on parempikin, jos ei ole joka paikassa kaappeja ja laatikostoja, mihin työtäisi kaiken ylimääräisen. Seuraava postaus antaa todennäköisesti henkilökohtaisen psykologisen selitykseni tähän ongelmaan, heh. Ei tosin sillä, että olisin vähääkään hamsteri luonteeltani, mutta joka tapauksessa tavaralla on taipumus kertyä, ellei kertymistä vastusta aktiivisesti.

----

We have had such sunshine lately, that I can't even take proper photos... That's a good problem though, I always prefer sunshine whatever the other option would be! After the Christmas tree was put out I decided to try out a new order in the living room. I tested whether it would be possible to fill the space diagonally rather than keeping to usual straight lines. It turned out to be rather refreshing for a change, but as you know, nothing is forever in this house when it comes to decoration. ;) There would be a perfect place for some furniture like chest of drawers or so behind the couch. It would look great, but now after having done some serious spring cleaning and recycling it seems to me that the more storage space one has, the more unnecessary items one keeps. In some ways it's better then to have some limits as to what one is able to store, because it makes sorting out easier already in the first place. My next post is about the psychological side of hoarding... not that I'm a hoarder at all, but you know, stuff has tendency to keep accumulating unless you actively work against it.

Serenity and Rose Quartz

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin, kun huomasin, että Pantonen ehdottamat värit vuoden 2016 varalle ovat Serenity ja Rose Quartz. Odotin ehkä jotakin hiukan voimakkaamman vaikutuksen tekevää väriä. Roosasta pidän, mutta sinisestä tuossa sävyssä en sitten yhtään. Muutamassa sisustusblogissa näin jo sisustuspäivitykset rosalla toteutettuna.

Ehdotetut väriyhdistelmät ovat mielestäni yksittäisiä värejä mielenkiintoisempia. Saa hiukan enemmän vaihtelua väriskaalan, kun yhdistää värejä niin, ettei kaikki ihan mätsää 100%, mutta sävyt ovat kuitenkin jollakin tapaa samasta paletista. Tykkään itse eniten rivistä numero kahdeksan. Se ehkä sopisi meille parhaiten, kun nuo lämpimät, luonnolliset sävyt menisivät hyvin yksiin vanhojen maisemataulujen sävyjen kanssa. Kuva on Pantonen sivuilta, joten sieltä voi käydä katsomassa muutkin inspiraatiovaihtoehdot. 

----

I must say that I was slightly surprised to notice that Pantone has proposed Serenity and Rose Quartz as the colors of 2016. I guess I expected something more impressive. I do like Rose Quartz, but even though I adore some tones of blue that Serenity is a color I'll probably be running away from... In couple of decoration blogs I have already seen updated interiors with Rose Quartz. 

Instead of focusing on individual colors I personally find the proposed pairings more interesting. One gets bit more depth and liveliness into the new colors by trying out some combinations. My personal favorite is the line number eight. That's because I have several antique paintings and those natural tones on both ends would combine well with them and add some warmth, too. The picture is from the official Pantone website. You can find more information and the rest of the pairings there.

The ridiculous back-and-forth

Perjantaina sain osakseni hiukan naureskelua, kun kirpputorilöytöni paljastuivat. Myönnän, että kyllähän se aika sekalainen kokoelma käsin valettuja ruukkuja ja purkkeja oli. Mutta eihän sille mitään mahda, että nyt sattui vain löytymään useampi sellainen, joita ajattelin tarvitsevani aika pian. Itseasiassa olin jo miettinyt, että kun joulunpunainen lähtee, niin tilalle tulee ainakin violettia, joten kukkavaasi oli kätevä löytö. Sitten näin nuo mustat purkit 30c/kpl, joten sitten olikin selvä, että violetin seuraksi tulee vaaleanpunaista ja mustavalkoista. Tyynynpäällisiä vaihtaessani huomasin, että ai niin, tuon ilmapalloviltin taustahan on mustavalkoista. Jeps, hyvin kävi löytöjen kanssa. Eilisen siivousoperaation jälkeen mies lupasi viedä muutaman pussillisen tavaraa kirpparille odotellessaan tyttöä tanssitunnilta. Silloin teini sai taas hyvät naurut vuorostaan sitä, että meillä äiti kantaa kirpparilta tavaraa kotiin ja papa vie niitä sinne takaisin. Mistä lie se sellaista on keksinyt!?! No, joskus kannattaa vaan naureskella mukana.

----

When our daughter saw my second-hand findings on Friday evening, she was rather amuzed as she could almost not believe that I had bought such a collection of weird hand-made pots. My defense was that I would have regretted it, had I not bought them. My Post-Christmas-Red-Plan was to go for purple, so this flower vase was going to go perfectly with that. Then I saw two black pots and knew instantaneously that purple will combine with black and white (and then some pink to cheer the combination up). Once I removed the red cushion covers and put the others on, I noticed that my balloon blanket has black and white stripes on the back. Yes, I knew the pots would be useful! Yesterday I made couple of bags ready to be taken to the second hand shop. My husband promised to take them there as he was planning to get some missing groceries while waiting during our daughter's dance lesson. Our teen noticed that there's bit of a funny pattern in all these happenings and claimed that Mom keeps bringing stuff home from the second hand shop and Dad keeps taking it back... wonder where she got that one?!!   

Postscript to Christmas

Huu, mikä lauantai! Ennen joulua ehdittiin onneksi raivata kellarit ja karsia sieltä turhat roinat kirpputorille ja kaatikselle. Ikkunoiden pesua ja normaalisiivouksia suurempaan ei ennen joulua ollutkaan sitten energiaa. Tänään sitten sain kuin sainkin mielessäni olevalta to-do-listalle muutaman rastin viikkosiivouksen ohessa. 

Roskiskaappi, check! Miten sinne voikin kerääntyä niin paljon tavaraa... siis muutakin kuin roskaa. Se on normialakaappia suurempi, joten tilan kääntöpuoli on se, että sinne tulee helposti laitettua hätäsäilytykseen kaikki, mille ei ole parempaakaan paikkaa. Taas laatikollinen tavaraa kirpputorille. Seuraavaksi tupperkaappi. Arg! Miten niin käytännölliset esineet voivatkaan olla hankalia säilytettäviä. Ideaali olisi, että kun säilytysrasiaa tarvitaan sen saisi kaapista pudottamatta mitään muuta. Nyt se onnistuu. Pyöreät ruokasäilytykseen käytettävät on ylähyllyllä omine kansineen. Keskimmäisellä pakasterasiat omine kansineen ja alimmalla eväsrasiat ja jääkaappirasiat omine kansineen, check! 

Viimeiseksi vielä joulutavarat kellariin ja kuusi ulos, check, check! Eli koristeet kasaan ja Ikean pakastepusseihin (sulkeutuvat) lajeittain. Lasipallot rasioihin. Kävin samalla koristelaatikot läpi ja turhat jutut, mille ei enää ole käyttöä, päätyivät roskikseen... Kuusen kanssa on loistojuttu, että sen kun nostaa parvekkeen ikkunan eteen ja avaa ovet niin saa sen heivattua suoraan ulos. Mies laskee sen siitä narulla kadulle sitten kun bio-roska-auto on tulossa. Ja nyt siitä voi vielä nauttia muutaman päivän lasin takaa. Ai niin, vinkkivinkki vielä teille käteville martoille, että tuolla pienellä harjalla saa loistavasti pölyt pyyhittyä lattialistoista. Nämä laatoitetut listat keräävät hurjasti pölyä ja kostealla pyyhkimällä sotku on pahempi kuin pyyhkimättä. Harjan kanssa kun vaan kiertää huoneen niin ei muuta kuin voilá!      

Vielä on juttuja to-do-listalla, mutta ainakin jotakin on nyt valmiina. Joskus ihmettelen, että saatteko te kaikki kodinhengettäret tehtyä noita "ylimääräisiä" siivousjuttuja ihan tuosta vaan arkisiivousten, ruoanlaiton ja pyykkäysten lisäksi tavallisena arkiviikkona. Itse tarvitsen jonkin ihmeellisen superspurtin, mutta niitä sattuu aika harvoin kohdalle... 

----

Oh my, what a Saturday! 

I got several things done on my mental to-do list today. Check, check, check!!! First I cleaned the closet under the sink... how can such a small space get so stuffed full!?! I clearly have a bad habit to store there everything that does not have a proper place elsewhere... Then I tiedied up my Tupperware cupboard. Don't you hate them when you try to take one container out and two other things fall out of the cupboard... Well, I do, but not anymore. Today I finally figured out how to store them so that their order matches to our needs. It has taken me almost two decades to find a logic to storing them... One shelf for containers that are used to store left-over dinners, one self for freezer containers, one for lunch boxes and fridge containers. (Glad I began with those cupboards, because having started with my last one on the list for today, I would probably not got to them at all...) The Christmas stuff. I also got all of it boxed up nicely and tidy in the basement and the tree is standing on the balcony to be lowered to the street once the organic trash will be collected next time. My to-do-list is not yet close to the end, but at least these things are now done and the weekly stuff is almost ready... It made me wonder though whether all of you get all such extra chores easily done while doing your normal weekly cleaning, laundry, cooking and baking... If you do, you must be quite wonder women, because I clearly need a large dosis of extra energy to do them! 

Dancing in the rain

Sillä aikaa kun pohjoisessa pakastaa, täällä tulee vettä... Ei sentään taivaan täydeltä, mutta ihan kiitettävästi kuitenkin. Tykkään kyllä huomattavasti enemmän auringon paisteesta, mutta sadepäivissä on se hyvä puoli, että maisema näyttää ihanan utuiselta. Harvoin muutenkaan kovin synkältä sateisenakan hetkenä, koska hallitsevana värinä on kuitenkin aina vihreä eri sävyissään...  Ei siis syytä ankeuteen, mutta tarpeeksi syitä keittää kupillinen teetä, ja sen jälkeen toinen, kolmas ja neljäskin. 

Sen verran vauhdilla alkoi arki, että joululoma alkaa jo olla pelkkä muisto, mutta tässä vielä filmivinkki vapaailtaa/viikonloppua ajatellen. Jos toisen maailman sodan teemat yhtään kiinnostavat, niin Woman in Gold on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

----

The weather in the Northern part of Europe seems to be rather chilly at the moment, but we keep having rain... Not too heavy, but enough to keep everything moist. I admit that I prefer sunny weather. There's however one big plus point to gray days. Namely this one: everything is covered in a grayish fog which makes the landscape look as mysterious as in children's story book! And we do always have it rather green, too, so no reason to despair on that account either. But it gives plenty of reasons to make a cup of tea, another cup of tea, and still one or two more.   

Although daily life made the holiday mode disappear already some days ago, I'd like to share with you a film trailor in case you might be wondering what to watch in your next free evening or the coming weekend. If you have any interest in themes relating to the WWII Woman in Gold is definitely worthy to check out!

Raw chocolate

Parilla viimeisellä Suomen-reissulla huomasin, että kauppoihin on alkanut ilmestyä enemmän pienempienkin tehtaiden herkkuja mitä kauneimmissa kääreissään. Uuden vuoden vieraat toivat tullessaan maistiaisiksi Goodion luomuraakasuklaata. Suklaansyöjille aika herkkua, eikä levy katoa itsestään tuosta vain, koska pala tai kaksi riittää viemään suklaanälän pois muutamaksi päiväksi. Raakasuklaassa on ytyä. Ehdottomasti plussaa myös tuosta kääreestä. 

Dreamy-niminen suklaalevy näyttää myös niin kauniilta, että täytynee etsiä sellainen, kun seuraavan kerran lennetään Suomeen. Siihen kuitenkin menee nyt hiukan aikaa. Päätin nimittäin, että helmikuun loppuun saakka en tee mitään opiskelujen suhteen. Sen verran näyttää kevään työkalenteri vauhdikkaalta, että hiukan pitää nyt tasata rytmiä, jotta balanssi säilyy. Joskus muuten auttaa muissakin asioissa se, että tekee ihan sellaisen konkreettisen päätöksen, että sanoo itselleen, että tiettyyn ajankohtaan asti en edes yritä tehdä jotakin tiettyä asiaa. Silloin tavallaan vapauttaa itsensä ei pelkästään siitä varsinaisesta tekemisestä, vaan myös paineesta, että pitäisi, vaikka ei mitenkään ehdikään. Ei siis mene energiaa hukkaan turhaan tuskailemiseen ja itsensä moittimiseen sellaisesta, mille ei mitään mahda muutenkaan. Ehkä tässä kohtaa monelle nousee pelko siitä, että entäs jos sellainen sopeutuminen onkin periksi antamista ja ehkä omien tavoitteiden pilaamista. Tässä jutussa on kuitenkin kyse vain ajallisesti rajatusta fokuksen keskittämisestä, jotta kaikki tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Se ei siis nimenomaan ole periksi antamista, vaan siihen tähtäämistä, että sopeutumalla nyt on kohta taas erilaiset (paremmat) mahdollisuudet.

----

During my last few trips to Finland I noticed many new beautifully wrapped products made by new entrepeneurs. Our New Year guests brought us organic raw chocolate by Goodio. It tastes great, but it's so strong that even a chocolate lover can't devour the entire bar just like that! Eating just one or two little pieces erases the chocolate hunger completely for a couple of days. Extra credits for pretty wrapping! 

I looked at the company's website I linked above and now I probably have to buy the one called Dreamy, when I fly to Finland next time. It might take a moment though, because I decided that I won't do anything for my studies until end of February. My working calendar looks that much busy for this spring that I must take a little balancing action. Sometimes it helps in other things too, when one makes a concrete decision to postpone something until a certain point. It makes one feel free of attempting to do the impossible, but also helps against that little nagging voice in the back of one's mind that keep saying you should somehow be able... Thus, no extra remorse for something you can't change anyway right now. I guess for many such adjustment might sound like setting yourself up for a failure. However, the point is that it is only temporary. It's not about giving up on anything forever or even failing your goals, but about adjusting to the demands of life with a perspective that focusing on the right thing now will pay off in (the near) future. 

Tea breaks

Siinäpä se joululoma hujahti mennä ja tämän vuoden ensimmäinen työpäivä koitti tänä aamuna! Tarvittiin muutama kupillinen teetä aamutuimaan ja kolmas kupillinen puoleltapäivin, mutta aamupäivä meni kuitenkin yllättäin niin sutjakkaasti, että sain heti sopivasti etumatkaa tälle viikolle. Voitin puolikkaan päivän. Samanlaisia voittopäiviä voisin tilata lisää vuoden jokaiselle maanantaille, heh! Nyt on parasta kiivetä takaisin yläkertaan toimistoon, etten menetä etumatkaani. ;) Toivottavasti teidänkin ensimmäinen työviikko alkoi yhtä mukavasti!

----

Christmas holidays are over and today is my first working day of this new year. I needed two cups of tea in the morning to get going and a third cup around the noon, but then I noticed that I had got so much done so quickly that I already was some hours ahead of my schedule for this week. Winning half a day is just about the best thing that can happen on Monday! (Could I just please make request to have such Mondays for the entire year...) Now I better get back to the office in order not to loose this wonderful momentum. ;) Hope that your first working week of 2016 had a wonderful start, too!

See life

Sea life, see life, aika näppärä sanaleikki (hah), mutta näistä ihmeellisen inhottavista rantaolioista tuli mieleen, että elämääkään ei aina näe kunnolla. Joskus näkee ison näkymän ja yksityiskohdat jäävät sen varjoon. Joskus taas näkee niin paljon yksityiskohtia, että kokonaisuuden hahmottaminen vaikeutuu. Ei kumpaankaan ongelmaan taida auttaa muu kuin, että vain yksinkertaisesti pysähtyy hetkeksi ja zoomailee tilannetta ihan rauhassa hetken aikaa. Vuodenvaihde ja kesäloma ovat mulle ainakin molemmat sellaisia zoomailuaikoja, kun mietin kokonaisuutta ja sen palasia, ja yritän järkkäillä niitä mielessäni sekä oikeille paikoilleen, että myös sopiviin mittasuhteisiin. 

Useinhan se menee niin, että jokin elämän alue (työ, perhe, opiskelu tai mikä tahansa muu projekti) vaatii jossakin kohtaa tavallista enemmän panostusta, mutta jos ei sitä pidemmän päälle saa vaakakupissa sopivaan kohtaan, niin se saattaa alkaa kuormittaa, tai ainakin nakertamaan muita osa-alueita. Kun tilanne on meneillään kannattaa tietysti käyttää kaikki, mitä tarvitaan sen työstämiseen, mutta sitten kun juttu kehittyy, niin jossain kohtaa pitää katsoa kauemmaksi, zoomata pikkujutut sopiviin mittasuhteisiin ja palata taas takaisin tasapainoisempaan suuntaan. Sellaiset harkintatauot auttavat elämään tietoisemmin ja tekemään selkeämpiä arkisia päätöksiä.

----

From sea life to see life, a silly little word play to start with. These tiny ugly sea beings that one notices only by a closer look made me think that sometimes it is difficult to see life, too. I mean that sometimes one sees a big picture while some little elements treathen to get lost. Other times one gets so busy with the details that one might be in danger of losing the overview. Both problems can be solved only by pausing for a moment and zooming the situation precisely again in order to get things better sorted. For me the end of the year and summer holidays are both periods I use for considering the variety of elements and their balance in my life. I'm thinking about the big picture and consider different elements of it, first each separately then all together. I attempt, on one hand, to organize the big picture so that each element finds a proper place, and on the other hand, I also try to establish a proper perspective for each in order to fit everything harmoniously in.

It's important to have such pausing moments once in a while in order to live an intentional life. It frequently happens that some aspect (perhaps work, family, studies or another project) requires for a time more investment than what is usual. That's fine and it's good to stay flexible in order to be able to react to changing situations, but once those acute demands are overcome it's important to find back to the balance for a long run. At that point attempting to gain a view of one's bigger picture and zooming all little elements into the right perspective is really helpful. 

The recap of 2015

Valokuva joka kuukaudelta vuoden 2015 ajalta. Ihmeellistä, mitä kaikkea vuoteen mahtuikaan, vaikka aika kuluikin siivillä! Oma perhe on aina parasta. Joka vuosi luodaan yhdessä uusia muistoja, jaetaan arki ja vietetään aikaa yhdessä. Työ, terveys ja muu mukava tulevat siinä perässä. Ihan stressitön vuosi 2015 ei ollut, mutta sitähän voi aina aloittaa uuden vuoden etsimällä parempaa tasapainoa uuden vuoden haasteiden, odotusten ja suunnitelmien varalle. 

Tänään on hyvä päivä aloittaa hyvä uusi vuosi.

----

A photo for each month of 2015! It's incredible how many things can happen in one year, even though time flies and sometimes one gets a feeling that it does not even leave a trace behind... (This is where I pragmatically disagree with Ricoeur, ha!) The family is always the very best. Every year we make new memories together, share the daily business and take time to enjoy each other. Work and health follow closely. The year 2015 was certainly not free of stress, but it's alway nice to begin a new year by looking for a better balance between challenges, expectations and plans.  

Today is a good day to begin a good new year.