Why can I not...?

Äskettäin oli yhden ystävän kanssa juttua vertailemisesta. Siitä, miten helposti me naiset ainakin ihmettelemme ja syyllistämme itseämme siitä, ettemme pysty samaan kuin joku toinen. Jonkun koti näyttää aina olevan täydellinen, mutta itsellä on jo puolivälissä viikkoa pulleat villakoirat nurkissa. Joku toinen pystyy tekemään töitä yötä myöten, mutta itse tarvitsee enemmän unta. Joku näyttää elävän pelkilla porkkanoilla, mutta itse tarvitsee ainakin sen yhden suklaakeksin kahvin kanssa iltapäivällä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella on ajatuksia asioista, mihin olisi mukava kyetä. Ne omat toiveet ovatkin usein niitä asioita, mistä helpoiten syyllistyy, kun näkee jonkun toisen olevan juuri niissä asioissa tehokkaampi. Jatkuva vertailu kuitenkin syö voimia, koska siitä syntyy nopeasti sellainen syyllisyyden ja voimattomuuden tunteen kehä, mikä ruokkii itseään.          

Teoriassahan se on helppo ymmärtää, että jokaisella muullakin on "oma ristinsä kannettavana," että ei kenenkään elämä ole koko aikaa mitään huippuliitoa, eikä kukaan pysty priorisoimaan kaikkea... Mutta silti se vaatii hiukan työtä, että pystyy lopettamaan itsensä vertaamisen muihin. Minua on auttanut, kun olen joskus ihan paperille kirjoittanut, mitkä asiat ovat oikeasti minulle itselleni tärkeitä. Listata voi vaikka 3-5 asiaa, mitkä tuntuvat tällä hetkellä tärkeimmiltä. Niillä toisilla nimittäin, jotka pystyvät muihin asioihin, saattaa olla ihan erilainen ajatus siitä, mitä he oikeasti arvostavat elämässä, tai mitä kohti he pyrkivät. Minulle esimerkiksi perhe on todella tärkeä asia. Se tarkoittaa arkikäytännössä vaikka sitä, että toivon, että me pystymme päivittäin syömään iltaruoka yhdessä. Jollekin toiselle taas joku harrastus voi olla yhdessä syömistä tärkeämpi, joten ei minun kannata sitä harmitella, että en "ehdi" harrastaa sitä, mitä joku muu näyttää ehtivän. Saattaisin ehtiä minäkin, jos se olisi minulle yhtä tärkeää. Kannattaa siis oppia arvostamaan omaa tärkeysjärjestystään ja sen mukaan toimimista sen verran, ettei heti ala epäillä itseään, omaa jaksamistaan ja omia kykyjään, kun kuulee muiden tekevän toisella tavalla. 

Listaa tehdessään tai päivittäessään, saattaa tietysti joskus huomata, että ne itselle tärkeimmät asiat ja arjen toiminnot ovat ristiriidassa keskenään. Silloin varmaankin kannattaa miettiä, miten saisi arjen järjestettyä niin, että se kuvastaisi paremmin tärkeysjärjestystä. Elämä on nimittäin tyytyväisempää, kun kokee sen peilaavan niitä asioita, mitä pitää tärkeinä. 

----

Some time ago my friend and I discussed about how easily we women compare ourselves to others. How quickly do we blame ourselves for not managing to do everything that others do? Somebody's home is always super tidy, while dust seems to spread in my place like plague. Somebody can live on carrots, while I desperately need that piece of cookie with my afternoon coffee. Someobody can work until mid-night, while I need to go early to bed. The list could go on and on. We all have things we admire in others and would like to do, too, if just time allowed, if we had more energy, and if... The point is that usually they are those good things we admire that cause us feeling incompetent. Thus, it's quite clear that the habit of comparison makes us feel inadquate and powerless. It's a vicious cycle that keeps going by feeding itself. 

It's easy in theory to remind ourselves that everybody has their own cross, nobody's life is perfect all the time and nobody can prioritize everything. In practice though, stopping to compare ourselves to others demands some conscious mental work. I have found it helpful at times to write down my personal priorities. What are those 3-5 things that are currently most important things in my life? Those others who manage to do this and that else may have completely different priorities in their lives. For me e.g. family is a big priority. That means in practice that I like all of us to eat a dinner together every evening. It does not need to be anybody else's priority, but it is mine and I plan my days so that it works out as well as possible. If there was something else that I thought more important, I'd find time for it by choosing that thing over this one. I believe that when it comes to comparing ourselves to others, it's crucial to be conscious of one's own priorities and learn not to look down on them. Otherwise one begins quickly to doubt oneself, one's own abilities and possibilities just by hearing that others do things differently. 

Of course it might happen that one notices that daily activities do not correspond to the list of priorities. In that case it's good to be critical and modify the activities so that they at least largely reflect te priorities. Making conscious practical choices based on one's values makes life happier.