Practical

Räsymatothan on sellaisia, että niitä on välillä pestävä. Valkoisia varsinkin. Joskus tuntuu, että ne oikein kutsuvat roiskaisemaan tomattikastiketta, pudottamaan suklaakakkua, tai ainakin heilauttamaan teekuppia sopivasti... Kauan sitten yritin kerran pestä yhtä jättisuurta valkoista mattoa parvekkeen lattialla, mutta lopputulos oli se, että matto päätyi roskikseen, koska sitä ei saanut millään keinolla huuhdeltua tarpeeksi hyvin. Toisella kertaa kokeilin pestä maton kylpyammeessa. Se onnistui jotenkuten, mutta oli ihan kamala projekti. Sitten huomasin, että täällähän on itsepalvelupesuloissa aina muutama extrasuuri teollisuuskäyttöön mitoitettu pesukone... Ensimmäisellä kerralla tosin selvisi, että jos matto on liian suuri tai oikein tukevaksi kudottu, se jäykistyy märkänä liikaa. Siinä kohtaa hiukan hätäännyin ja päätin odotella hetkeä, jolloin muut asiakkaat eivät näkisi, että väännän kaikin voimin märkää kivikovaksi taittunutta mattoa ulos koneen rummusta. ;) Kuivuttuaan se oli oikein hyvä, mutta en uskaltanut enää viedä sitä pestäväksi, koska se oli selvästikin liikaa jopa teollisuuspesukoneelle. Muuten taas sen kokeilun jälkeen tässä kuvassa oleva sopivan kokoinen (oliskohan 130x180cm) ja kohtuullisen pehmeä valkoinen matto ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Muutama kolikko koneeseen (yleensä 7-8 euroa) ja matto vain sisään valkopesuaineen kanssa. Kirkasta tulee ja hiukan lingottu matto on kohtalaisen nopea kuivattaa jopa sisätiloissakin. Täytyy myöntää, että mattorantaan en paljon kaipaile... Se ei ole se osuus Suomen kesästä, mitä ikävöisin, vaikka mäntysuovan tuoksua ei mikään muu pesuaine voitakaan. :)

----

Sometimes woven carpets need a wash. Especially the white ones! Sometimes it seems that a white carpet really calls for spilling some tomato sauce, dropping some chocolate cake, or at least shake that tea cup a bit... as if it was the color that made all the difference. ;) Once very long ago, I tried washing a huge white carpet at the balcony floor. It turned out to be a hopeless project. I never got all the soap out even I rinsed it countless of times! That was the end of that particular carpet. Another time I tried washing a carpet in a bath tub. It worked out fine, but it took me forever kneeling and bending over, scrubbing it and rolling it for rinsing... The end evaluation about that style: rather small carpets - perhaps, the large ones - never. Then I saw that self-service laundry places always have industrial washing machines, few of which are extra large... (that got me quickly thinking that perhaps one could even wash a carpet in such!) Well, yes, but not a maxi-size one, nor one that is woven too tight. When I did it for the first time, I barely got one big carpet out of the machine. Getting slightely worried I decided to wait for a moment when all other customers were gone before pulling the carpet out by force. Once it was out and dried though, it was just fine. But I got it, even the extra large industrial machines have certain limits! This softly woven carpet (ca. 130x180cm) however, has been following us for at least ten years now. Mostly for the reason that it is white (hahah), but it is also easy to wash. Usually it costs only 7-8 euros. Since it comes out of the washer spinned, it dries in two days. So fast. So easy. So practical.

Roses, roses and roses

Käytiin tänään kävelyllä ruusupuutarhassa. Siellä on yli 3000 eri lajiketta, joten ruusuja on jokaiseen makuun... Itse tykkään eniten näistä rungollisista. Aurinkoa oli hiukan liikaa valokuvaamiseen, mutta kesä on huippujuttu. En valita 25 asteesta ollenkaan! Juuri sopiva kääriä farkunlahkeita hiukan ja pitää t-paitaa. Mulle ei tule hiki ennen kuin ollaan 30 asteessa. Sitä odotellessa...  ;)

Odottelen ihan kärsimättömänä, että pääsisin tekemään tämän yhden ompelujutun loppuun. Tein talvella päällisen tilkkuosion melkein valmiiksi, mutta se jäi sitten odottamaan, koska kokoa ei tullut ihan tarpeeksi eikä ollut omassa varastossa sopivaa kangasta lisättäväksi reunoihin. Kunhan tässä sormet hiukan vetreytyy, niin saan sen toivottavasti valmiiksi vielä kesän aikana... :) Pitäisi varmaankin vaan olla paremmat hermot askartelujuttujen suhteen, että tekisi vaikka useampana päivänä ihan pienen osan kerrallaan, eikä yrittäisi aina yhdellä kertaa loppuun saakka. Voisi olla, että lopulta tulisi nopeammin valmistakin, jos olisi malttia enemmän eikä joutuisi sellaisen kiirehtimisen vuoksi pitämään niin pitkiä taukoja välissä. Ihailen aina naisia, jotka ottavat päivittäin pienen hetken kutomiseen/virkkaamiseen/ompelemiseen jne, mutta pelkään pahoin, ettei minusta varmaankaan ikinä ole sellaiseen. Minulle se on aina joko-tai-juttu. :)

----

We went today for a walk in a rose garden. There are more than 3000 different varieties, so everyone can certainly find something beautiful... My favorites are the ones with the stem. The sun was shining slightly too bright as it comes to photographing, but other than that I am certainly not complaining about having +25 Celsius degrees. Just a perfect weather for wearing a jeans and a t-shirt! Actually I even wore a cardigan to it, because it takes +30 to make me feel like wearing lighter summer clothes. Waiting for those temperatures... ;)

I am waiting rather eagerly to finish this quilt. I finished the patchwork part already during the winter, but then I decided that it was not large enough. And as it usually happens, I did not have enough material to make nice edges in stock. Then some other things came in between... I think my biggest problem is the lack of patience. I namely prefer to get craft stuff ready at once and if I have to stop for a reason or another, it takes forever to get back to it. Perhaps I might even get it faster ready, if I worked on it little by little for some weeks. I always admire women who take a little moment everyday to progress with their craft, but I am afraid I'll never become such. For me it's always either-or-kind-of-thing. :)

Finally!

Lopultakin sain haettua uuden hortensian! Ajattelin, että sen sijaan, että istuttaisin monta kukkaa, ostan vain yhden suuremman... Se täyttää tilan ihan sopivasti. Löysin kivan värisen! Nuo tiikkikalusteet muuten varmaan kaipaisivat taas uutta öljyämistä, mutta tykkään niistä mieluummin tuollaisina kulahtaneen näköisenä. Ruokapöydälle ja tuoleille ei tarvitse tänä vuonna tehdä mitään. Maali oli säilynyt ihan hyvin talven yli muovin alla, vaikka epäilinkin hiukan.

Eilen tuli tutkimusjutussa taas vaihteeksi sellainen kohta, missä ollaan kahden erillisen asian rajapinnassa ja pitäisi osata päättää kumpaan suuntaan kannattaisi mennä. Luulen tietäväni kumpi on parempi, mutta joudun silti varmuuden vuoksi tarkistamaan molemmat vaihtoehdot, vaikka mitä suuremmalla todennäköisyydellä jompikumpi niistä tietää turhaa työtä moneksi tunniksi... No, täytyy ajatella positiivisesti, look at the sunny side, että se vääräkin vaihtoehto tulee todennäköisesti jossakin kohtaa esiin joltakin taholta ja voin sitten ainakin sanoa varmuudella, että sitä kautta ei olisi voinutkaan mennä. Rajapintakohdissa ikävoin aina aikoja, kun opettaja antoi tehtävän ja pystyi vaan alkamaan tekemään sitä.

----

Finally I got a new hydrangea! It took me ages to get to the garden shop, but better late than never... I found one with a special color! I suppose the furniture could need some oil, but I actually prefer teak weathered. 

Yesterday I got into a spot with my research, where two separate themes intersect. Those are always places where one needs to decide which way to go... I think my feeling is right, but to be sure of it, it looks like I'll have to check both to guarantee that my decision is well-founded. That means quite many hours of reading, half of which will turn out unnecessary for this purpose. One can always try to look at the sunny side and hope that even the wrong option will come up at some point and then I can say with confidence that it's definitely not the way to go. Anyway, sometimes I miss those days when teachers gave out the task descriptions.

Cafe tables

Ihanaa, että kesäisin kahvilat levittäytyvät kadulle! Se on viihtyisää, kun ihmisiä istuskelee pöydissä nautiskelemassa hyvästä säästä ja iloinen puheensorina täyttää ilman. Kävin äskettäin pariin otteeseen toisessa kaupungin osassa ja melkein tuli sellainen tunne, että voisi taas joskus asua kaupungissakin... Heh, tässä on kyllä hieman ironiaa jo pelkässä ajatuksessa, koska täältä meiltäkin näkyy keskustaan asti, vaikka onkin ihan rauhallista ja ns. maaseutumaista. Tarkoitan tunteella sitä, että on ihan sellainen kaupunki-kaupungin-keskellä tunnelma. Paljon ihmisiä, niitä kahviloita, pikkukauppoja, leipomoita, torimyyjiä, jne... kaikki ihan lähekkäin, vain muutaman askeleen päässä toisistaan. Hassua, miten pienestä tunnelma voi muuttua! Mutta joo, meillä päin on niin mainiot lenkkimaastot, että niistä saa kylämeininkikin sopivasti potkua. Ja muutenkin keskustassa on 20 minuutissa. Ja sinne, missä kävin, ajaa autolla kymmen minuutin verran. Jos siis ei jää ruuhkaan ja jumita parin kilometrin matkalla lähemmäs tuntia, arg. Ajatellessa sitä tungosta menen tullen, minulle tosiaan riittää pelkkä satunnainen tunnelmointi. :) 

----

I love it when the cafe's spread their tables to streets during the summer season. It's always so cozy when everybody sits outside enjoying the good weather. Lately I had to go few times to another part of the town and got a feeling that I'd love to live in a city again... Hah, the thought was slightly ironical in itself, because where we live now we can easily see until the city center. But we are surrounded by peaceful countryside, that makes all the difference. I enjoyed sensing more of the town-within-a-town kind of atmosphere, meaning lots of people, cafes, small shops, bakeries, little market... All of that reachable just few within couple of steps. It's funny how quickly atmosphere can change! But well, I was just dreaming about the city. We have so great possibilities for outdoor activities where we live, that all that green that surrounds us easily beats the hustle and bustle of the city. And anyway, it's just 20 minutes to get to the center. And only 10 minutes in the car to get to the place where I was dreaming about living in a city. Unless of course you get stuck at one of those crazy traffic jams and sit almost an hour in the car just to travel couple of kilometers... Thinking of that, it's good to keep it only on the level of dreaming and just enjoy different atmosphere once in awhile. :)

An inspiring catalogue (and ending the exams and storing the school work)

Hiukan sisustusinspiraatiota välillä! Tässä linkki IB LAURSEN uuteen kuvastoon! Ihania kuvia, sopivasti romanttista ja kuitenkin rosoista. 

Tänään tytöllä oli kouluvuoden viimeiset kokeet! Illalla leivottiin pizzaa ja juotiin limpparia juhlistukseksi. :) Koulua on virallisesti vielä viikon verran, mutta käytännössä oppitunteja ei enää ole, vaan opettajat korjaavat kokeita ja pitävät arviointipalavereitaan useamman päivän ajan. Aika totiset kymmenen päivää kyllä takana. Joka päivä tytöllä oli kaksi kahden tunnin pituista koetta. Välissä onneksi välitunti. Pääaineista oli aina kaksi kahden tunnin koetta peräkkäin ja sivuaineista yksi kahden tunnin koe per aine. Tällä kertaa onneksi oli sivuaineet viimeisinä päivinä. Lopulta ei nimittäin enää lukuinto meinannut riittää. Täällä otetaan koulu tosissaan. 

Sellainen hassu juttu myös, että täällä täytyy säilyttää suurin osa vuoden aikana käytetystä koulumateriaalista useamman vuoden ajan. Luokanvalvoja antoi listan kaikesta, mitä täytyy laittaa talteen. Säilyttäminen on lain mukaan pakollista, sillä milloin vain kouluun saatetaan tehdä opetushallituksen suorittama tarkistus ja silloin oppilailla täytyy olla kaikki opiskeltu materiaali valmiina näytettäväksi. Joku sanoi äskettäin, että ellei pysty näyttämään, mitä on tehnyt, opintosuorituksia ei lasketa olemassa oleviksi... Kyse ei siis ole pelkistä tuloksista, vaan pitää pystyä osoittamaan kaikki numeroita varten vuoden aikana tehty työ. Sellainen kyllä motivoi olla heittämättä mitään pois. :)

----

Here is some decoration inspiration! This is a link to IB LAURSEN's new catalogue! So beautiful pictures, a good mix of romantic and shabby.

Our daughter just finished her final exams today! This evening we made some pizza and drank bit of pop to celebrate it! :) Actually the school continues officially still for a week, but in practice there will be no more lessons, because the teachers grade exams and have a conference to see who passes to the next level. It was quite serious ten days. Our daughter had two two-hour exams every day. Two times two hours for the main subjects and one two-hour exam for each minor... Fortunately, the main subjects were this time in the first four days, so the kids could use their best energy on those. The school is taken very seriously here in Belgium... 

There's one odd thing though. It's compulsory for kids to store most of their school work for a couple of years. The teacher gave a long list of everything that needs to be kept. The purpose is that in case the government decides to perform a control in the school all the students must be able to submit their school work. The worst threat I have heard is that the inspectors have right to cancel the grades which one cannot prove one worked for... That's definitely a good motivation not to throw anything away. :)

Mid-summer?

Täällä kyllä menee juhannus joka vuosi ohi ilman, että sitä edes melkein huomaa. Kesä on jo pitkällä, ja valo on juhannuksena samanlaista kuin kesällä muutenkin, joten mitään sen erityisempää tähän viikonloppuun ei liity. En muista kaipailinko juhannusta silloin aikoinaan ulkomaille muutettuani enemmän, mutta nyt on kyllä mennyt todella pitkään, että en ole sen kummemmin sitä edes miettinyt. Lomia ei nykyään koskaan pysty ajoittamaan sille kohdalle, joten viimeinen juhannusmuistoni taitaa olla vuodelta 1998. Hetkinen siis kulunut... Mies tosin muistelee, että sen jälkeen oli vielä yksi Suomi-juhannus, mutta en osaa sanoa minä vuonna se olisi ollut. Että ehkä varmaan ihan hyvä, ettei turhaan kaipaile ja haikaile mihinkään. :) Joka tapauksessa kesäviikonloput ovat aina ihania. Varsinkin kun sää on hyvä, niin kaikki on kohdallaan oli juhannus tai ei! :D Erikoisesta valosta kuitenkin puheen ollen, Koti kaupunginlaidalla-blogissa on upeita kuvia juhannusyön valosta.

---

It's mid-summer in Finland, but here in Belgium it is just another weekend. The light is exactly the same as it is always during the early summer, so it does not make much difference around here. I can't remember whether I missed mid-sommer when I was younger and had just moved abroad, but for many years now I have not given it much thought. We have hardly ever been able to have our holidays scheduled so early. My last mid-summer memory is from 1998, hah! That was a while back. My husband thinks there was another Finnish mid-summer some years later, but I can't pinpoint which year it would have been. Thinking about how seldom it has worked out for us to be in Finland at this time of the year, I guess I can count myself lucky for not missing it. :) Anyway summer weekends are always wonderful. Especially when the weather is good, everything is fine with me whether it's mid-summer or not! :D About that special nordic mid-summer light during the night though, Koti kaupungin laidalla -blog has beautiful pictures to see. Click here.    

Parenting stuff: Standing tall?

 

Varmaan yksi suurimmista lahjoista, mitä vanhemmat voivat antaa lapsilleen on itseluottamus. No, onhan niitä pitkä lista muutenkin, mutta se, että uskoo itseensä, luottaa kykyihinsä ja omaan arvioonsa ovat kyllä aika tärkeitä taitoja. Toisaalta itseluottamukseen kuuluu myös kyky asettaa itselleen sopivia tavoitteita, riittävän kokoisia haasteellisuudeltaan, jotta kehitystä voi tapahtua, ja toisaalta sellaisia, mitkä kuvastavat jonkinlaista todellisuuden tajua omien taitojen arvioimisen suhteen. Että ei vaikka välttämättä usko pystyvänsä hakemaan kuuta taivaalta, mutta uskoo vaikka oppivansa tunnistamaan tärkeimmät tähdistöt. Taito, ettei päästä itseään jatkuvasti liian helpolla, mutta toisaalta taitoa on sekin, että uskaltaa päästää itsensä helpolla, jos siltä alkaa tuntumaan. Pinterestistä pinnasin tänään kuvan, jossa luki: "Courage does not always roar. Sometimes courage is the quiet voice at the end of the day saying I will try again tomorrow." 

Jonkin verran haastetta itseluottamuksen opettamisessa on kyllä ollut. Suurimpana kompastuskivenä minulle on ollut perfektionismi ja tyttäreni on luonteeltaan aika samanlainen. Kun kumpikaan ei päästä itseään luonnostaan helpolla, niin on ollut pakko opetella löytämään tietoista tasapainoa ja minimoida vaatimukset. Suurin apu ala-asteen ensimmäisillä luokilla oli se, kun lupasin maksaa huonoista koenumeroista palkkion. En joutunut kertaakaan maksamaan, mutta paine väheni pikkuhiljaa, koska taskuraha oli "pahinta," mitä huonosta numerosta voi tapahtua. Toisena kompastuskivenä on ollut se, että olen luonteeltani varmistelijatyyppiä. Oppiminen on kesken, mutta kovasti työn alla. Pikkuhiljaa vastuu siirtyy, mutta se vaatii tietoista harjoitusta, jopa enemmän minulle äitinä kuin lapselle itselleen. Äskettäin huomasin, kun kotimatkalla autossa juteltiin, että sen sijaan, että antaisin valmiita vastauksia, voinkin sanoa, että mieti itse, miten siinä asiassa voisi parhaiten toimia. Taputtelin mielessäni itseäni olalle, että ymmärsin sentään sanoa sen ääneen, että tytöllä on itsellään parhaat edellytykset selvittää asia omalla tavallaan. Tietysti asiasta keskustellaan niin pitkään, kun siitä on juttua, mutta hän voi itse päättää, miten sen suhteen haluaa toimia.

Jokaisella vanhemmalla on varmaankin omat haasteensa omien luonteenpiirteidensä kanssa. Vanhemmuuttahan voi elää vain oman luonteensa kautta. Aika paljon itsekritiikkiä tarvitaan, että tilanteita pystyy ainakin osaksi aikaa katselemaan hiukan itsensä ulkopuolelta ja tosiaan ainakin välillä valitsemaan erilaisia, ehkä niitä luontaisia reaktioita parempia toimintamalleja. Tarvitaan myös oppimista ja joskus sitäkin, että yrittää huomenna uudelleen. :)   

----

One of the most remarkable gifts parents can give to their children is self-confidence. It's important to learn to trust in one's abilities, judgment and opinions. Connected to those aspects is also the ability to set appropriate goals. Appropriate goals are high enough to provide some challenge, but yet low enough to be realistic. One could perhaps say that self-confidence is some sort of balance between being optimistic but yet also realistic about oneself. It's also about knowing when to persevere, but also when to give up. I pinned in pinterest lately a picture with this phrase: "Courage does not always roar. Sometimes courage is the quiet voice at the end of the day saying I will try again tomorrow."

Like for many other parents self-confidence has been high on the list of those things I want to pass on to my child. There have been (still are) few things that have made me work quite hard. My biggest personal motherhood challenges about helping my daughter to grow in self-confidence have been my tendency to perfectionism and trying to always be in control. It has been quite essential to learn to consciously drop the levels of expectation. At some point I even had to go so far as to promise to pay for poor exam results. I never actually needed to pay, but her knowing that getting some extra pocket money is as bad as it can get took the pressure off of having to always aim at 100%. The second one is still pretty much in process. Recently during one of our after-school conversations and I was happy to hear myself say to my daughter that she is able to find her own way of solving the issue we were talking about. Obviously I had no intention to leave her alone with that matter or any other, but showing her that I totally trust that she can come up with something smart by herself seemed to me to be a better message than offering a ready solution. 

I am sure every parent has some parenting challenges that relate to one's own personality. After all the entire task of parenting depends largely on our personalities and how we get along with ourselves and those good and bad traits of our own. In my little experience, one needs loads of self-criticism to be able to work when necessary even completely against one's natural tendencies to act and react... For some matters, everything works smoothly, for other matters a steep learning curve is necessary. Sometimes it's learning, sometimes it's trying again tomorrow. :)

Flowers with a scent

Sain ihania melkein metrin mittaisia kukkivia oksia ystävien puutarhasta! En tiedä, mikä puumainen pensas tässä on kyseessä, mutta tuoksu on syreenin ja kielon välistä. Nyt koko alakerta tuoksuu mahtavalta! Ja hei, tämän uuden ylisuuren sohvapöydän kanssa kukatkin voivat olla jättiläismäisiä ilman, että pöytä katoaa alta näkymättömiin. En ollut vielä kokeillut mitään näin massiivista, mutta nyt huomaan, että tuollainen statement-tyyppinen kimppu muutamalla oksalla on loistoidea. Tässä asunnossa olohuone-ruokailuhuoneyhdistelmä on muutenkin niin suuri vaalea ja avoin tila, että jättisuuret kukat sopivat täytteeksi ihan loistavasti! Kiitos D&G!

----  

I got some beautiful branches from our friends' garden! They are almost 1m tall! I have no idea what this tree-like plant is called, but the scent is somewhere between lilacs and the lily of the valley. The entire downstairs smells so good! And hey, now that my coffee table is extra large I can have even such giant size flowers on it without having the table "disappear" underneath! I had not tried flowers in that size yet, but now I see that in this apartment the living/dining room combination being such a large open space a statement bouquet is a perfect fit! Thanks D&G!

A traditional run

Kesäkauden aikana tällä alueella on paljon paikallisia harrastelijajuoksutapahtumia. Viime vuonna mies osallistui niistä kahteen. Toisessa oli ohjelmaa lapsillekin, joten hän kutsui työkavereiden lapsetkin juoksemaan. Se oli niin hauskaa, että meille syntyi saman tien ihan oikea vuosittainen juoksukilpailuperinne. Pikkulapsille on siinä kilpailussa tarjolla 500m pätkä ja hiukan isommille 1km. Tänä vuonna työkavereiden lapset juoksivat jo sen. Meidän tyttökin, joka on nyt innostunut juoksusta juoksi isänsä kanssa yhdessä 7km. Viime vuonna mies juoksi 14km, mutta hän osallistui äskettäin Brysselin puolimaratoniin, joten nyt oli ideana juosta tytölle sopiva reitti. Hyvin meni, 7km 44 minuutissa. Saivat kuulema kevvyesti ohitettua aika monta juoksijaa. :) 

Kun kaikki olivat maalissa päästiin syömään Strawberry Shortcake-kesäherkkua! Työkaveri oli leiponut sellaista, ja mmm, kun se oli hyvää! Taidettiin olla liiankin innokkaita, kun tajusin vasta, kun oma annokseni oli jo puoliksi syöty, että unohdin ottaa siitä valokuvan... Harmi! Siitä nimittäin olisi saanut todella herkullisen valokuvan. Ehdottomasti hyvä tuo juoksutraditio senkin vuoksi, että sen jälkeen on hyvä syy rentoutua ja herkutella yhdessä. :)

----

There are many local running competitions around here during the summer season. Last year my husband participated in two of them. One of them had a good program for kids, too, so he invited our colleagues' children to run, too. It turned out to be so much fun that we immediately established it as our little yearly tradition. :) For the youngest kids there is a 500m run, and the school kids can do 1km. This year the boys were already in that category. Our daughter has lately got bitten by a running bug, too. She run together with Dad 7km. Last year he run 14km. This year he did the Brussels half-marathon just few weeks back by himself, so now the point was to choose something they could do together. It turned out to be a good run, 7km in 44 minutes. They told they overtook many runners with ease. :) 

Once everyone had reached the goal, we ate Strawberry Shortcake!!! Our colleague had baked it, and mmmm, that tasted good! I suppose I was bit too exited to taste how it is like, because I forgot completely to photograph my portion. I only remembered the camera when I had already eaten half of it... Such a pity, because it would have made a delicious photo had I thought of it in time. Anyway, this running tradition is great! Not only for being a sports event to encourage the kids to move, but also for relaxing together afterwards. :) 

The royal wedding

Eilen oltiinkin ihan ruotsalaisten häätunnelmissa täälläkin! Laitettiin hiukan suolaista syötävää valmiiksi, iso pussillinen ikean irtokarkkeja kulhoon, kannuun mintun oksa, sitruunan paloja ja kuplavettä... ja sitten oltiinkin valmiita katsomaan useamman tunnin kestävää häälähetystä! Ihan hurjan suloinen pari ja upeat juhlat. Saksalainen kanava lopetti lähetyksen pian hevosajelun jälkeen, joten sitten siirryttiin ruotsalaiselle kanavalle. Tyttö oli ladannut kännykkäänsä Babbel-sovelluksen ja harjoitteli siinä samalla ruotsia... Lausuminen sujui hetkessä paremmin kuin suurimmalla osalla meistä kaikkien kouluvuosien jälkeenkään. Aidon kuuloisen aksentin ja pehmeämmät konsonantit hän nappasi ihan tuosta vaan esimerkkilauseita muutaman kerran kuuntelemalla. Ei se sovellus muuten tietysti ihmeitä yhden iltapäivän aikana tehnyt, mutta plussapisteitä hyvästä yrityksestä. :) 

----

Yesterday we were quite exited about the royal wedding celebration in Sweden! We prepared something to eat, bought a huge bag of Ikea candies, and fixed a pitcher of bubble water with a sprig of mint and some lemon... Ready for few hours of watching! The royal couple was totally cute and the seremony was so touching. Soon we had to change to Swedish sender though. Our daughter downloaded a language learning app called Babbel to her phone and began practicing Swedish while watching... Funny enough, she picked the accent immediately and sounded much better than most of us with having learned that at school. The app turned out not to be so miraculous that one could master a language in an afternoon, but hey, it shows initiative to try. :)  

Eating fish with colleagues

Miehet keksivät, että voitaisiin mennä porukalla kalalounaalle Anderlechtiin Abattoir-torille. Sen verran rennompi rytmi valmistujaisjuhlien jälkeisellä viikolla, että ehditään hiukan olla sosiaalisiakin välillä... :) Tori itsessään oli tuttu juttu, mutta me ei ikinä aiemmin olla pysähdytty syömään siellä kunnon ruokaa. Aika vaatimaton ns. grilliravintolaksi, mutta ruoka oli ihan mainiota. Annokset sai valita tiskiltä. Kokki latoi tarjottimelle sitä mitä pyysi, punnitsi lastin ja heitti sen kuumaan grilliin. Tarjoiluun kuului vaaleaa leipää ja tomaattikastikedippiä. Hinta määräytyi grillattavien painon mukaan ja salaatti tilattiin ylimääräisenä. Hauska systeemi! Kaikki maistui todella raikkaalle! Laatu oli yhtä hyvä kuin keskustan hienoissa kalaravintoloissa, mutta hinnat olivat todella edulliset. Loistopaikka siis. Ja hiukan tuollaista eksoottista tori tunnelmaa siinä heti sitten selän takana... :)

----

The guys got an idea that we could go together to a fish restaurant at the Anderlecht Abattoir. Now that the graduation is over there is bit more flexibility during the working days. The market itself was not a new thing, but we had never stopped to eat a proper lunch there. It was too humble place to call it a restaurant, but the food was great! One could choose anything at the counter and the cook piled it all up on a tray, weighed the load and threw it all on the hot grill. They serve all their portions with bread and spicy dip and salad could be ordered as a side dish. Everything tasted really fresh! Actually so good that it's not exaggerating to say that the quality was the same like at the fine diners in downtown. The price, however, was just a fraction of it! What a great place! And there was quite a bit of authentic exotic market feel right behind one's back... :) 

Accidentally monochrome

Hassu tuo ensimmäinen valokuva, kun harvemmin mihinkään kohtaan täällä kotona sattuu kertymään noin sävyltään samanmoista tavararykelmää! Tykkään kyllä, että mätsäys onnistuu jollakin tapaa, mutta mieluummin muulla perusteella kuin pelkkien värien suhteen valkoinen-harmaa-musta akselilla. Enemmänkin yleensä ajattelen pieniä kontrasteja, esim. vastakohtaisuuksia pintojen suhteen, kuten yhdistämällä jotakin karkeaa ja jotakin kiiltävää, uutta ja vanhaa, jne. Värien suhteen valkoinen on aina suosikki, mutta aavistuksen verran murretut sävyt, mitkä tahansa, pehmentää sen sopivasti. Sama toimii mustan suhteen. Että en tiedä lopulta voiko sitä edes mätsäyksestä puhua, kun yleensä sellainen yhdistelmä, mikä nimenomaan "ei sovi yhteen" sopiikin ihan parhaiten. Siksi ehkä tanskalaiset ja hollantilaiset sisustuskuvat inspiroivat minua eniten. Niissä on usein sellaista yllättävää, kaunista karheutta.

Toisella kuvalla ei ole mitään tekemistä värien tai mätsäämisen suhteen. Löysin nimittäin kansiosta tuollaisen raparperipiirakan vielä parin viikon takaa. Täytyypä katsoa huomenna kauppareissulla vieläkö löytyy muutama oksa. Saattaa kyllä olla, että raparperikausi meni jo. Ehdin ostaa yhden nipun ja siitä tuli kaksi pientä piirakkaa. Nyt tekisi mieli vielä tehdä yksi. Höh.

----

The first photo is quite funny, because monochrome look does not usually happen in my house. I like things to match, but prefer to do it with other means than black-gray-white scale... Usually I think of little contrasts like for example combining something coarse and something smooth, something old and something new, etc. I love white of course, it's a perfect basis for almost anything but like with black, some earthy tones usually soften the look a bit. Perhaps "matching" is a misleading word anyway, because often a combination that does actually not smoothly match looks the best. For inspiration I often prefer Danish and Dutch decoration pictures. They often contain surprising beauty rather than too much smoothness.

The second picture has nothing to do with colors or matching, but I found it in a photo file dated two weeks back. I'll have to see tomorrow if they still have some rhubarb in the shop. Still feel like one more cake.... It might be though that the rhubarb season is already over. 

A cafe and one remarkable lady

Tykkään kovasti La Pain Quotidien -kahviloista! Otettiin valmistujaisjuhlien jälkeen maanantai vapaaksi, joten päästiin aamupalalle kahdestaan. Räpsin muutaman kuvan kännykällä. Sisustus on aina tätä samaa tyyliä, kulunutta puuta, vanhan näköiseksi kalkittuja seiniä... Leivät on ihan parhaita! 

Kuulitteko muuten jo Ingeborg Rapoportista? Eilen Saksassa väitteli 102-vuotias nainen tohtoriksi! Juutalaistaustan vuoksi hän ei saanut aikoinaan suorittaa suullista osuutta väitöksestään. Todella koskettava kertomus! Tapaus oli symbolisesti hyvin merkityksellinen sekä naiselle itselleen, muille samalla tavalla kärsineiden muistolle ja koko yhteiskunnalle.

----

I love La Pain Quotidien cafes! We made the Monday after the graduation weekend a free day and decided to go for a breakfast just for two of us. I took few photos with my phone. The decoration is always like this, old looking wood and walls painted with natural looking chalk paint... And their bread is delicious! 

Did you already hear about Ingeborg Rapoport? She managed her doctoral defense yesterday in Germany in 102 years of age! Due to her Jewish background she was denied the oral defense when she was young during the Nazi regime. It's a really touching story! The event had a huge symbolic meaning to her, the memory of all others who had suffered at that time, and even to the entire nation!

Graduation 2015

Eilen juhlittiin valmistujaisjuhlia! Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten kaapujen alla oli aika lämmintä. Kännykkäkuvia kertyi tällä kertaa enemmän, joten nyt ei kovin montaa ole näytettäväksi... Muutama vieras vahingossa onnitteli siinä hässäkässä minuakin... Ajattelin, että parasta vaan kiitellä kohteliaasti, kun tuskinpa tässä kovin monena keväänä enää sellaisia vahinko-onnitteluja sattuu kohdalle, heheh! Yhteensä valmistujia oli tällä kertaa 17. Osa heistä jatkaa opiskelujaan täällä tai muualla, kun osa taas siirtyy seuraavaksi työelämään, kuka minnekin... Valmistuvat saavat aina valita juhlaan raamatun paikan. Tänä vuonna se oli 1 Pietarin kirje 5:7 - "...heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." Sama teksti luetaan juhlassa valmistujien edustamilla kielillä. Tänä vuonna luettiin englannin lisäksi, ranskaksi, italiaksi, hollanniksi, suomeksi, koreaksi, ukrainaksi, twiksi, igboksi ja kinyarwandaksi. Taidan sanoa joka vuosi, että se on ehdottomasti mun suosikkikohta seremoniassa. 

----

We celebrating graduation yesterday! The sun was shining from a clear sky, so it was rather warm under the black gowns... I had to smile because couple of guests accidentally congratulated me too. I just thanked politely and thought that I better cherish it, because it will certainly happen many more times, hahah! We had 17 graduates this time. Some of them will continue their studies here or elsewhere, while others are looking forward to get to ministry or find another job somewhere... The graduating class chooses always a Bible text for the seremony. This time they had chosen 1 Pet. 5:7 - "Cast all your anxiety on Him because He cares for you." During the seremony the same text is read in all the languages the graduates represent. Besides English and French, it was read in Italian, Dutch, Finnish, Korean, Ukranian, Igbo, Twi and Kinyarwanda yesterday. I think I say it every year, but that's my favorite part of the seremony. 

Peonies with roasted hazelnuts

Pionit, jotka olivat tässä postauksessa jo, aukesivat lopultakin... reilu viikko maljakossa meinasi jo hiukan viedä toivon mennessään, joten ostin siihen muutaman liljan oksan lisäksi. Lopulta kuitenkin nuput avautuivat. Luulin, että olin ostanut vaaleanpunaisia, mutta ne olivatkin paperinvalkoisia. Ei värillä tosin niin väliä ollut, pioni kuin pioni, suosikkikukasta käy kaikki. :) 

Työpaikalla on hallituksen palaverit meneillään. Minulle on viime vuosina vakiintunut tehtäväksi gluteenittomien herkkujen leipominen. Täällä saa nykyään ihan kiitettävästi leipiä, keksejä, jauhoseoksia, jne. mutta mitään tuoreemmalta vaikuttavaa ei ole edelleenkään myynnissä. Jauhoseoksistakin täytyy sen verran sanoa, että ainoa, mistä kakut onnistuvat on sellainen perusperunajauholta näyttävä seos. Siitä leivotut herkut tosin kuivuvat niin nopeasti, että kovin paljon etuajassa ei pysty mitään tekemään. Eilen keksin, että cakepopsit ehkä hiukan tasoittavat loppuviikon aikatauluja. Suklaakuorrutus pitää ne kyllä juuri sopivina. Kaapissa oli hasselpähkinäpussi, joten murskasin kourallisen niitä ja paahdoin ne muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa. Sisällä siis vaniljakakku, mascarpone-creme, valkoinen suklaakuorrutus belgialaisella suklaalla ja paahdetuilla hasselpähkinöillä. Resepti löytyy täältä. Tuli kyllä hyvä yhdistelmä! Ehkä paras tähän astisista cakepops-jutuista tuo paahdettu pähkinärouhe.

----

The peonies from this post opened finally... It took more than a week for them to begin to bloom!!! I had almost lost my hope and bought few stems of lilies to it just in case the peonies just went dead! But after a long long waiting time, they did begin to open up. Slowly but surely. I thought I had bought pink ones, but they turned out paper white. :) They are my very favorite flowers, so I am happy with any color. 

We are having board meetings at work this week. During the last few years my task has been to bake some gluten free sweet treats. Nowadays one can find quite an amazing amount of cookies, bread & co. in the supermarket, but they still don't offer anything fresher looking. There are couple of different flour mixes available, but the only one that properly works for cakes resembles the texture of regular potato/corn starch. It's not difficult to handle and only adjustment needed is the amount of flour, but most things must be made just before serving because for some reason gluten free things dry faster than those made with regular flour. Yesterday I thought of cakepops, because to my logic the chocolate glazing works well as protection to keep them moist. Being able to make them ahead of time meant that I could have bit more flexibility in my schedule as I am still rather busy finishing up the paper I am working on at the moment... I found a pack of hazelnuts in the cupboard. Grinding them with a knife roughly and roasting them for few minutes in a hot oven turned out a good solution. Vanilla cake, mascarpone creme, white Belgian chocolate and roasted hazelnuts. Nothing could go wrong with a mixture like that!  

DIY: Beach chair Ikea hack

 

Ikean löytönurkasta toin tällaisen rantatuolin. Ihan karmean punainen väri tuossa kankaassa! Se menee varmaankin vaihtoon heti, kun ehdin ostaa ja ommella siihen paremman kankaan... Mutta sellaisenaan se oli ihan sopiva pieneen askarteluprojektiin. Tyttö osti itselleen tuollaisen "varjosabluunan" äskettäin, eikä sitä oltu ehditty vielä kokeilla mihinkään. En oikeasti tiedä, millä termillä sitä kutsutaan, mutta siinä siis varsinaiseksi kuvaksi tarkoitettu osuus jää ilman väriä. Valkoista kangasmaalia ja pienestä sienen puolikkaasta tehtiin teipin avulla tupsutin. Kuvio painettiin suunnilleen sille korkeudelle, mihin olkapää tulee istuessa. Hiukan kuivattelua, sitten maalin kiinnitys silittämällä. Aika vaivaton Ikea hack!

----

I found a beach chair for a reduced price in Ikea. What an awful color of material though!!! I am certain it will be replaced with something else rather sooner than later. It provided, however, a perfect possibility to try out a little upgrade craft project. Our daughter had bought for herself a large masc stencil little while ago. We had not had time to try it out yet, so this chair just seemed a perfect chance for that! We needed some white textil paint with good coverage and a sponge to apply the color. We chose to stencil the text approximately to the level where the shoulders come when you sit on the chair. It took couple for hours to dry and then a moment for careful ironing in order to fix the paint properly. Quite an easy Ikea hack! 

Enjoying life (not in a hurry)

Oli tässä yhtenä päivänä hieno nautiskeluidea istua parvekkeella ja juoda yhdessä smoothiet. Suunitelma toimi hyvin, kunnes lopulta oikeasti istuttiin alas. Juuri silloin aurinko meni pilveen ja viileä tuuli ilman auringon tuomaa lämpöä oli hiukan liikaa. Siirryttiinpä siitä sitten sisälle... 

Ei elämästä nauttiminen sentään satunnaisen auringon paisteen puutteeseen kaadu, mutta viime aikoina on hiukan tuntunut, että jatkuvaan kiireeseen se kyllä helposti tyssähtää. Ehkä eniten siihen, että kiireessä ei jaksa suunnitella saati toteuttaa paljon mitään, mikä vaatii aikataulujen sumplimista tai muuta ylimääräistä valmistelua. En nyt tarkoita mitään viikonloppureissuja, vaikka tosiasia onkin, että niitä tulee tehtyä liian vähän, vaikka äskettäin rannalla käytiinkin. Tarkoitan nyt ihan sellaisia arkisia juttuja kuin, että vaikka lähtisi extrapitkälle kävelylenkille. Tai lukisi jonkin tavallisen kirjan. Kävisi vaikka katsastamassa kenkäkaupan kevätmuodin tai haukkaisi aamiaisen kahvilassa. Tai ompelisi viltin valmiiksi (tai edes lyhentäisi ne farkkujen lahkeet). Taitaa olla muutama kuukausi siitä, kun viimeksi tein mitään noista jutuista. Tietysti sitä on tullut tehtyä joitain muita asioita tarpeellisia ja tarpeettomia, mutta kun oikein miettii, niin kyllä ne lopulta ovat tuollaisia aika pieniä juttuja, mitkä tekevät elämästä nautinnollisempaa. Jokaisen lista on omanlaisensa riippuen siitä, mitkä asiat tuntuvat mukavilta arkisilta piristyksiltä kenellekin. Mikä noita listaamiani sekalaisia nautintoja yhdistää on se, että ne kuvastavat minulle kiireettömyyden tunnetta. Sitä, että on pari tuntia aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta. Voi vaan olla ja tehdä ihan mitä huvittaa.

----

One day we had a wonderful idea to sit at the balcony, drink smoothies and enjoy life. The plan seemed to work out well until we actually sat down. Just at that point thick clouds covered the sun and the wind turned colder. It was best to go back inside...

Enjoying life is obviously not depending on that random lack of sunshine, but lately I have thought that it might depend on whether one feels relaxed or not. For me personally the problem is that when I am in a constant hurry, I have no energy to make any plans that demand adjusting the daily routines. I don't mean now a random weekend trip, though truth to be told, we have lately not been doing much on that front either. What I mean now are just simple daily things like taking an extra long walk, or reading a novel. Checking out the selection of new shoes in the store or eating breakfast in a cafe. Finishing a patchwork blanket (or at least seamed those new jeans)... It feels like it was months since I did any of those things. Of course I have done couple of other things, more or less necessary and fun, but stopping to think, it seems to me that things that actually make life more enjoyable are quite simple. I am sure everyone's list is unique depending on what sort of things feel relaxing and fun. That's actually the connecting element in my random list. The feeling of relaxation, feeling of not being in a hurry. That one has couple of hours time to do something or nothing.