Weekend!!!

 

Yhtenä iltana oli ruusupuska kortin kera odottamassa alaovella, kun tultiin kotiin. Naapurit olivat lähteneet reissuun! Ihana idea, niistä oli iloa moneksi päiväksi! Huomasin, että enpä ole valkoisia kukkia ostanutkaan aikoihin. Tässä vielä inspiraatiokuva pinterestistä. Olispas ihana syödä lauantaista aamupalaa tuollaisessa sisustuksessa. Belgialaiset käyttävät muuten hurjan vähän tapettia nykyään sisustuksessa. Onhan se työläämpää sekä laittaa (että poistaa) kuin maalaaminen, mutta vaihtelu kyllä virkistäisi... No, mikäpä vaihtelu minua ei virkistäisi. Pinterest on kyllä kiva, kun siellä voi haaveilla kaikenlaista. Hyvää viikonlopun rentoutuspuuhaa sekin! 

 

One night there was a bouquet of white roses with a card at our door downstairs. Our neighbors had left for a working trip and thought of me! I have really enjoyed the flowers! Here's one inspiration picture from Pinterest. Wouldn't it be wonderful to eat a Saturday breakfast in a setting like that! Love the tufted chairs and that green wall paper!!! It seems to me that people are not much into wallpapers here in Belgium. Certainly it is easier to paint the walls, but sometimes I miss the prints... Anyway, Pinterest is a great source for inspiration and a wonderful relaxing weekend activity! 

  

At the beach

Maanantai oli täällä vielä helluntain vuoksi vapaapäivä, joten pitkän viikonlopun kunniaksi ajettiin rannikkolle sunnuntaina. Käytiin ensin Blankenbergessä SeaLife akvaariossa ja sitten mentiin siitä dyynien yli suoraan rannalle kävelemään. Me kuljettiin takit päällä, mutta oli siellä jo uimareitakin! Niistä ihan paras oli tuo pieni poika lautansa kanssa! Otin kuvan, kun yritys oli niin mahtava. Ensin laudan asettelua tarkasti siihen kohtaan, mihin aalto juuri ja juuri yltää ja sitten vain laudalle makaamaan ja odottamaan, että aalto nappaisi mukaansa... Siinä saa laskuveden aikaan aika tovin odotella ennenkuin mitään kovin mullistavaa tapahtuu. :D Siksi muuten tuo karmea pylväsjuttukin. Se on nousuveden aikaan ihan siistin näköinen, mutta laskuvesi tekee siitä aika karun ilmestyksen. Ylhäällä on näköalaravintola. 

Seuraavana aamuna farkkuja pukiessani huomasin, että puoliväliin säärtä taitetut lahkeet olivat ihan täynnä hienoa rantahiekkaa. Aika mysteeri, miten se tapahtui, kun en kulkenut rannalla askeltakaan paljasjaloin eikä edes istuttu mihinkään...  

----

We drove to the coast on Sunday. We visited first SeaLife aquarium in Blankenberge and took then a walk at the beach nearby. We wore jackets, but there were some courageous swimmers, too! The best one was this little chap who took time to organize his board very precisely on the spot where the wave stopped. Then he lay down on it and waited eagerly for a wave to snap him to the sea. Besides such unlucky positioning, it was also a low tide, so waiting time turned out to be rather long. But I must compliment him for not giving up easily... :D About the low tide, that's why the peer building looks so ugly, too. Sea is incredible.

I had folded up the legs of my jeans for the beach. The next morning I put them on I realized that they were full of fine sand. It was bit of a mystery how all that sand could ever get there, because I did not even take off my sandals at the beach, nor did I sit down anywhere...       

About dolls

Tämä video on jakamisen arvoinen blogissakin! Ihan mahtava juttu, toivottavasti lelujen tekijät tarttuvat ideaan.

Muistan, kun noita brazteja alkoi tulla kauppoihin tavallisten barbien rinnalle. Eipä niistä kummatkaan ole mitään suuremmoisia roolimalleja, jos ihan tasapainoista ja tervettä naiseutta ajatelee, mutta barbit ovat kuitenkin selvästi edes aikuisia, kun taas nuo braztit lapsia, joilla ei lapsuutta ilmeisesti ole ollutkaan. Ei tainnut tulla yhtään sellaista ostettua, sen verran masentavan näköisiä nukkeja vahvoissa meikeissään ja mustanpuhuvissa vaatteissaan ne näin äidin näkökulmasta olivat. Muistan, kun ihan synkkänä ajattelin lelukaupassa, että sellainen lapsuuden lyhentämisen ihannointiin rohkaiseminen tuntuu kamalan suurelta vääryydeltä. Tuon filmiklipin äidillä oli huippuhyvä idea korjata nuket tavallisen näköiseksi ja antaa niille lapsen elämä takaisin. 

----

I thought this video was worth of sharing! I hope the doll maker industry gets the point!

I remember when the Brazt dolls landed to the toy stores beside the Barbie dolls several years ago. I admit that neither of them works as a wonderful role model if you think of what a balanced and healthy self-image as a woman should be like. What makes bit of a difference though is that normal barbies are at least depicted as adults, while these ones are children that seemed to have completely skipped their childhood. I don't remember having bought any of them, because they simply looked far too depressive to me as a mother. I remember thinking how wrong it is to encourage admiration for shortening of childhood. The lady in the film clip has a wonderful idea to fix dolls to look like normal kids in their age and give them their childhood back.

Herbs, chapters and nightmares

Vihdoinkin saatiin edes jotakin istutettua parvekkeelle! Naapurin tätikin ehti jo ihmetellä, etteikö meillä ole mitään parvekekukkia tänä vuonna... Mulla on aika kulunut niin tiiviisti lukiessa ja kirjoittaessa, että ei ole oikein energiaa riittänyt edes puutarhakaupassa käyntiin. Nyt on joka tapauksessa hyvä luku työn alla. Se on kiva juttu, vaikka nyt taas aikataulut painavatkin päälle ihan tosissaan ja heräilen öisin omiin ajatuksiini. Öiset heräilyt ei tosin aina ole kovin tieteellistä laatua, koska edellisyönä heräsin sellaiseen painajaiseen, mikä oli suora kopio pari päivää sitten nähdystä tv-ohjelmasta. Erona tietysti se, että tarina ei enää ollut niistä roolihahmoista vaan meidän perheestä... Ei ehkä kannattaisi eläytyä niin tosissaan... :D Tai ehkä ei kannattaisi katsoa mitään kovin tunteellista silloin kun on muutakin mietittävää.

----

At last we got something planted! Our neighbor was already wondering some weeks ago whether we have any plans for plants at all... I have spent so much time reading and writing lately, that I have not even had energy to go to a garden shop. My current chapter is coming out well though. I'm quite exited about it, though now timewise the pressure is on... That in turn makes me wake up in the middle of the night. Not always for any academic thoughts though, I have to admit. Two nights ago I woke up to a nightmare that was a exact copy of a film we had just seen. The only difference was that it was not about the film characters, but about my family... :D I must have really taken it to my heart! Emotional topics are clearly not a good thing during stressful periods.

Meanwhile

Sillä aikaa kun me aherrettiin sohvapöydän askartelussa, tyttö keksi leipoa keksitaikinatryffeleitä. Aavistelin hiukan, että aika makeat herkut on tulossa, joten käskin puolittamaan reseptin. Siihen olikin sitten ihan tarpeeksi suklaata kaapissa, joten hyvin meni senkin puolesta, ettei tarvinnut lähteä kauppaan siinä välissä, heheh. Nuo pallot syntyivät kokonaan ilman uunia ja maku oli kohdallaan. Saatiin sitten testattua uusi pöytäkin, kun oli herkutkin valmiina sitä varten. :)

Tuntuu, että se oli ihan äskettäin, kun silppusin keittoaineksia ja nostin äidin touhuihin kyllästyneen puolitoistavuotiaan ipanan tiskipöydälle istumaan, että sain tehdä ruoan rauhassa loppuun. Nyt hän sitten leipoo itsekseen Pinterestistä löytämistään amerikkalaisista resepteistä vaikka mitä... 

---- 

While we were working on our coffee table construction, our daughter got an idea to bake some cookie dough truffles. The recipe sounded quite sweet, so I asked her to calculate the amounts so that the dough yields only half of the amount. There was just enough of chocolate for it in the cupboard, so all was fine. No extra shopping trip at that point, thanks! She did not need to use an oven at all, but just freeze the dough for awhile. We did have a great treat for testing the brand new coffee table. :)   

It feels like it was just yesterday, when I was cutting vegetables for a soup and lifted my 18 months old baby up in order to have her sit on the kitchen counter so that I could finish what I was doing. Now she's baking by herself stuff she finds in Pinterest...  

A DIY Coffee table

Tässä yksi lauantain projekteista! Eli siitä vanhasta pöytälevystä tuli sohvapöytä. Ikeasta haettiin Oddvald-pukkijalat, jotka piti saada matalammaksi ja siihen vain sitten levy päälle. Sahaaminen oli käsipelillä ruokapöydänkulmalla hiukan haasteellista ilman mitään kiinnitysvempaimia, mutta selvittiin. Pukkijalat eivät siis olleet suoraan alaspäin vain ulkoreunojen suuntaan vinot,joten siinä piti hetkinen miettiä, miten ne saisi mitattua niin, että sahattu lopputulos on suurinpiirtein oikeassa kulmassa... Aikani pohdin ja lopulta käytin washiteippiä sahattavan kohdan merkitsemiseen. Sen avulla oli helppo nähdä, missä kohtaa raja meni. Ja mittailin tuolla kuvan tavalla sopivan korkeuden, eli siis seurasin alareunan suuntaa... että oikein virallista tee-se-itse-meininkiä, mutta on sen vaan kiva tunne, kun selvittiin ihan omin avuin ja melkein ilman mitään vekottimia. Sitä kun hehkutin, niin mies totesi, ettei hän kyllä saa minkäänlaisia kicksejä sellaisesta keksimisestä ja selviytymisestä. Sanoi, että ainoa motivaatio oli vain rakkaus minuun. Se oli tietysti niin romanttista, että mitäs sitä muista kickseistä! 

Muutama pikkujuttu vielä tekemättä, mutta halusin jo näyttää tämän teille. Olen hiukan innoissani siis... :)

---- 

This is one of our Saturday projects! That old table top turned into a coffee table for our living room. We got two Oddwald trestles from Ikea. They had to be made quite a bit lower first. Sowing was bit of a challenge with the equipment we had available. The legs were also turned bit sideward, so I had to do bit of thinking work before beginning... I used washi tape for marking lines. That worked better than pencil. Quite officially a real DIY project, but I was so exited that we could manage by ourselves with so little equipment and skill. My husband is not at all into crafts, but I really needed his help for this one. When I was so pleased of our seeming success at some point towards the end of the project, he admitted that he does really not share the kicks I get from such projects, especially from the fact of neither having a skill nor right equipment, but he said he was motivated by his love to me. Sweet. What could be better than that? 

There are few more little fixes before the table is completely ready, but I just wanted to show it to you already. Talking about being exited... :) 

Rhubarb

Tänään muistin ostaa kaupasta raparperiä! Mahtava vihannes valokuvattavaksi, kun värit oikein hohtavat... Ja kakkuhan siitä tuli, ilman mitään reseptiä tosin. En tiedä, onko siitä leipomisinspiraatioon apua, mutta ainoa tarkkuus tässä oli sellainen, että aloitin neljällä kananmunalla, joista kahdesta otin valkuaiset talteen marenkikuorrutusta varten... Loppu oli sovellusta, mutta hyvää tuli. Oli kyllä niin miljoona muuta projektia ilmassa myös, että onneksi kakku kohosi, eikä edes palanut reunoistaan, vaikka ehdin jo säikähtää. Aina ei kaikki onnistu, jos liian montaa juttua meneillään yhtä aikaa. Tänään ei kuitenkaan mikään mennyt pieleen. Jopa kaikista riskialtteinkin idea valmistui yli odotusten. Siitä lisää juttua paremmalla aikaa, mutta nyt melkein nukahdan pystyyn... 

----

Today I finally remembered to buy some rhubarb! What a wonderfully colorful vegetable to photograph! The rhubarb turned out to be a simple but delicious cake with no recipe to it. I'm not sure I'm being helpful at all since I can't tell any other exact amounts of anything, but I started with four eggs and took out two of the eggwhites for the maringue for the top... Perhaps that's enough for inspiration at least!?! The rest was just this and that without any measurements, but it turned out just fine. There were so many other projects going on simultaneously, that I thought I almost burned the cake... Today was a good day though. Even the most risky project was accomplished better than expected. I'll tell you more about that the next time. Now I better go to bed, because I almost fall asleep while typing... 

Mosaic!!!

Nyt alkoi yksi idea edetä! Löysin kirpparilta "puulastuilla" koristellun pöytälevyn. Hiukan sellainen psykedeeli-laatikkomeri-kuvio, mutta juuri oikeanlainen tarkoitukseeni. 

Kuljetusajatus oli sen verran hankala, että pyysin myyjiä laittamaan sen jo kaupassa palasiksi... Olisin tietysti ostanut vain levyn, mutta myyjät olivat sitä mieltä, että on ostettava kokonainen pöytä, koska he eivät voi maksaa loppuroskan kierrättämisestä. Olen samaa mieltä, koska täällä tosiaan kaatiskeikka maksaa, joten sellainen puolikas bisnes ei ole kannattavaa, vaikka asiakas maksaisikin koko hinnan. Myyjiä hiukan tilanne huvitti, mutta lopulta levy saatiin paikalleen etu- ja takapenkkien väliin ja peräkontti täyteen puusälää. Työpaikalla onkin sopivasti tällä viikolla BBQ- ja nuotioilta, joten siellä palaa nuotiossa nekin palaset samalla...

Kotiin tullessa olikin sitten pieni liimausoperaatio, kun muutama lastu kaipasi hiukan lisäkiinnitystä. Siitä se lähtee, ehkä viikonlopun aikana saadaan tämä DIY-projekti valmiiksi. Lattiatasossa kun levyä liimailin, en voinut olla haaveilematta parkettilattiasta... Ajatella jos olisi joskus sellainen kulunut parketti!

 

----

Now I got a good start for one idea I have been planning for a while! I found a wooden mosaic table top at the local second hand shop. It is just perfect to go along with the idea I have in mind. The mosaic forms a slightly psychedelic sea of cubes, but you'll see what comes out of it!

Transporting the table top seemed to turn bit complicated matter. I hoped to buy only the top and leave the rest of the table to the shop, but the workers said that I have to take it all. Recycling costs here quite a bit, so even if I paid the full price or even something extra, they did not yield, because it did not seem beneficial to their business. Finally, I asked them to break the rest of the table into pieces, so that I could manage to transport it easily... and brought it straight to the fire place at work. It was perfect timing, because there is a BBQ and bonfire scheduled this week and few more pieces of wood will not make any difference to that huge heap that will be needed... 

Once at home, I had to clue few wood pieces properly. A great start for a great DIY project! As I was clueing the pieces, I just couldn't help dreaming about such a wooden floor... How wonderful would that look like!!!        

One more thing on the breakfast table

Mmm, Neuhaus tumma suklaalevite voittaa nutellat ja muut vastaavat mennen tullen. Tykkään kyllä syödä pähkinöitä pähkinöinä, mutta suklaalevitteeseen en niiden makua kaipaa. Mainiota herkkua tuoreen sämpylän päällä viikonloppuna... Viikolla onkin parempi pitää purkin kansi tiukasti kiinni.

Tänään ulkona näyttää sateiselta. Ilmeisen sopiva sää silloin, kun pään sisältö tuntuu yhtä harmaalta kuin tummat pilvetkin taivaalla... Inspiraatio ei nyt oikein virtaa toivotulla tavalla, vaikka aloitin hommat jo ennen kello kuutta. Flow:sta sanotaan, että sen saavuttaa vain, jos pinnistelee tarpeeksi. Siinäpä onkin tarpeeksi mottoa tälle päivälle. Flow:n odottelussa on tietysti se vaara, että saattaa joutua kiusaukseen voidella itselleen tuollaisen suklaavoileivän. :D

----  

Mmm, Neuhaus dark chocolate spread beats Nutella&co. easily. I love to eat nuts, but I don't miss them in my chocolate spread. This one tastes wonderful on fresh bread during the weekends, but during the week it's better to keep the pot closed tightly. ;)

The weather is kind of gray and rainy today. Accidentally very well fitting to my feelings as it seems that today is not an inspiring day. Not even though I began working on my stuff already at six... They say that one can experience a flow only if one struggles hard enough. That's enough of motto for today. While waiting for the flow, there might be one serious problem. One might get tempted to make another chocolate sandwich... :D

My miniature vase, Chicken Rosso and Brownies

Ostin äskettäin pari minimaljakkoa. Vaaleanpunaisia... Ehkä olisin ostanut vihreitä tai turkooseja, mutta ne oli jo myyty loppuun. Lakastuneesta äitienpäiväkimpusta nappasin vielä talteen muutaman oksan viikonlopuksi, kun oli illallisvieraita tulossa. Ruoasta ei ole valokuvia, mutta laitan tähän silti hiukan ohjetta.

Chicken Rosso (6-8hlöä)

 

8 kananrintafileen mausteeksi suolaa, pippuria ja Santa Marian Pasta Rosso-maustesekoitusta. Kaikkea reilusti. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan oliiviöljyllä voidellussa uunivuoassa. Laita kanafileiden päälle ainakin kolme valkosipulin kynttä lastuina, reilusti tuoreen timjamin lehtiä ja kourallinen tuoretta basilikan lehtiä pieninä suikaleina (saksilla saa helposti leikattua). Sitten kaksi kourallista pieniä tomaatteja puolikkaina. Tässä kohtaa voi vielä lisätä hiukan suolaa ja pippuria, jos siltä tuntuu. Lopuksi vielä 250g gratiinijuustoraastetta, johon on sekoitettu punaista pestoa muutama reilunkokoinen ruokalusikallinen. Levitä seos kanan ja tomaattien päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia ja vielä 175 asteessa n. 25 minuuttia (tai kunnes kana on kypsää, mutta ei kuivaa). Tähän ei välttämättä tarvitse muuta kuin salaattia ja patonkia seuraksi, mutta kyllä esim. tagliatelle-pastakin tai vaikka gnocchit käy ihan hyvin.

Se oli sellanen jonkin aikaa sitten itse keksimäni resepti, mutta tein jo toistamiseen, kun maistui niin hyvälle. :) Ai niin, jälkkäriksi oli se perinteinen brownies, vaniljajäätelö ja mansikat... että nyt voidaan taas ottaa hiukan kevyemmin tämä alkuviikko, heh!

Hauskaa alkuviikkoa! 

----

I bought two little vases lately. In baby pink, although light blue or green would have probably been more of my colors had I still had a choice. Some things are sold faster than others... We had dinner guests this weekend so I did rescue few stems of flower from my Mother's Day bouquet. I did not manage to photograph the food, but here's a brief recipe for it.

Chicken Rosso (6-8 persons)

Take 8 chicken breast fillets and sprinkle salt, pepper and quite a bit of Santa Maria Pasta Rosso spicy mix on them. Place them in the ovenproof dish for an hour or two. Slice at least 3 cloves of garlic and spread them over the chicken. Add handful of fresh thyme leaves and handful of shredded basil leaves. Cut two handfuls of snack tomatoes into halfs and spread them over the chicken so that everything is covered. Add some salt and pepper if you like. Mix 250g of grated gratine cheese and 3 heaped tablespoons of red pesto and spread the mix over the tomatoes. Bake in 200C ca. 10 minutes, and then 175C ca. 25 minutes, or until the chicken is ready, but yet tender. We ate it with salad and garlic bread, but you can as well cook some tagliatelle or gnocchis to accompany the chicken.

Own recipes turnout often even too simple to describe, but I made this already second time, because we all liked it. :) What was our dessert then? Traditional brownies, with vanilla ice creama and strawberries... I guess we'll better eat bit lighter now that it's Monday again, hah! 

Have a happy beginning of the week!

This morning

Tyttö oli parhaan kaverinsa luona yökylässä, joten söimme aamiaista kahdestaan. Mies kävi hakemassa leipomosta muutaman sämpylän, minä leikkasin tuoreita hedelmiä kulhoon ja keitin kananmunia. Olin ostanut perjantaina palan mancheco-juustoa ja mies olikin ostanut cheddaria toisesta kaupasta. Hiukan menivät siis meidän kauppalistat näköjään ristiin Juusto kuuluu selvästi ensisijaisiin asioihin tässä perheessä. ;) En muista, montako kertaa olen sanonut, mutta viikonlopun aamiaiset ovat ihan parasta!

Tänä aamuna pastorilla oli hyvä saarna kiitollisuuden opettelemisesta. Paavalihan kirjoitti filippiläisille, että hän on tottunut tyytymään oloonsa riippumatta siitä, onko kaikkea ylenmäärin vaiko puuttuuko jotakin. Olen kyllä pastori Joen kanssa ihan samaa mieltä, että kiitollisuus ei tosiaan liity ollenkaan siihen, mitä ihmisellä on, eikä kiittämättömyys siihen, mitä ihmiseltä puuttuu. Se on asenne, jonka voi opetella kiittämällä siitä, mitä on. Ihminenhän luonnostaan kuvittelee tulevansa kiitollisemmaksi, onnellisemmaksi, tyytyväisemmäksi sitten kun... Mutta sellaista "sitten kun" hetkeä ei tule koskaan vastaan. Kiitollinen nimittäin voi olla vain nykyhetkessä. Hyviä tuollaiset saarnat, mitkä haastavat kuulijan ajattelemaan ja elämään uskoa todeksi ihan tavallisen arjen keskellä! 

----

Our daughter was sleeping at her best friends place last night, so we had breakfast just for ourselves this morning. My husband walked to the bakery to get some fresh bread rolls, I cut some fresh fruit and cooked eggs. I had bought some manchego cheese on Friday. Our shopping lists were apparently not too perfectly coordinated because he had also bought some cheddar from another store! Clearly cheese is an important  item in this family. ;) I don't know how many times I have said it, but the weekend breakfasts rate among best things in the world!

This morning our pastor preached well about learning to be content. The apostle Paul wrote to the Philippians that he has learned to be thankful whether in plenty or in need. I totally agreed with the pastor Joe, that being content has nothing to do with what one has, or not being content with what one doesn't have. It's indeed an attitude that one can learn by thanking for what one has. We often think that we'll be content, happy, thankful "when..." But that kind of "when" will never happen, because it's possible to be content only in the present. I love to listen to sermons that challenge the audience to practice faith in the middle of the daily life!

DIY: A lamp shade

Pieni tee-se-itse-juttu tähän väliin! Tupsuttelin äskettäin tuollaisen Ikean parin euron hintaisen riisipaperivarjostimen uuteen uskoon. Näin jossakin lehdessä mustapilkullisen, mutta se oli hiukan liian räväkkä meille, joten sekoitin purkkiin hiukan harmaata... Tarkoitus oli jättää pallo meidän makuuhuoneen kattoon, mutta lopulta kävi kuitenkin niin, että tyttö tykkäsi lopputuloksesta niin paljon, että varjostin siirtyi kuivuttuaan hänen huoneeseensa. Kun se roikkui uudella paikallaan totesin, että ehkä se olikin hiukan liian nuorekas meille aikuisille. :D Tuli muuten mieleen, että näistähän saisi tosi halvalla jonnekin juhlajuttuun näyttäviä katosta roikkuvia koristeita. Väriä tai kuviota saisi teemasta riippuen esim. spray maalilla suihkasemalla tai ihan vain jopa märemmällä maalilla roiskimalla. Paperinen pallo on niin kevyt, että kiinnitykseen varmaan riittäisi läpinäkyvä siima. Eri korkeuksille ripustettuna 3D vaikutus vain vahvistuisi... No, nyt puuttuu vain ne sopivat juhlat. ;)

 

----

Here's a little DIY project! I used a little bit of paint to pimp up a simple Ikea paper lamp shade. I saw in some magazine one with black dots. It looked bit too rough for us so I went for gray... The purpose was to leave it to our bedroom, but our daughter liked it so much that once the dots dried, I brought it to her room. Once it was hanging there, I thought that indeed, it was a bit too youthful idea for us. :D Actually these paper lampshades could be used even as party decoration hanging from a ceiling. One could paint them also with a spray paint or even just spill some color on them with a wet brush, or whatever fits to a theme. The shades are so light that a transparent fishing line would probably be enough to attach them. In differing heights the 3D effect would be even greater... Now only that suitable party is missing. ;)   

Drink your greens?

Vihanneksia ja hedelmiähän pitäisi syödä viisi annosta päivässä. Kokeilin ensimmäistä kertaa viherpirtelön tekemistä. Aika myöhässä siihen nähden, että niistä on hehkutettu jo vaikka kuinka kauan. Laitoin kannuun banaanin, puolikkaan hunajamelonin, pari kourallista tuoreita pinaatinlehtiä ja appelsiinimehua. Yllätyin positiivisesti, että hedelmät ja mehu peittivät pinaatin maun lähes täysin, joten lopputulos ei maistunut liian... hm, vihreältä. No, ei silti ehkä ihan mun juttu, koska olen enemmän rouskuttelun kuin nestemäisyyden kannalla, mutta hyvä kokeilu joka tapauksessa. Tuli kerralla ainakin puolet päivän vihannes-hedelmä-kiintiöstä täyteen!

----

It's always said that one should eat at least five portions of fruit/vegetable every day. For the first time of my life I tried making a green smoothie! Quite late I admit as these healthy drinks have been around already so long... I used one banana, a half of a honeydew melon, two handfuls of fresh spinach leaves and orange juice. I was positively surprised that the fruit and juice flavors covered spinach almost completely, so that the smoothie did no taste too... say, green. Yet, I don't think I'll be making these too frequently, because I prefer my greens as solids. It was quite impressive though that one can get almost half of the daily amount of greens fit just into one cup of smoothie!    

Training to be a film star

Paikallistv-tyypit ottivat jonkin aikaa sitten meihin yhteyttä. He tekevät sellaista ohjelmasarjaa, missä tänne muuttaneita haastetellaan ja arvelivat meidän sopivan siihen. Mies on minua uhkarohkeampi, joten hän tietysti lupasi, että ilman muuta ollaan mielellään mukana. Seuraavaksi mietittiin sopivaa paikkaa. Ilmeisesti suurin osa vastaavista haastetteluista otetaan ihmisten kotona, mutta me ehdotimme työpaikkaa, koska siellä saa hiukan muutakin purkkiin, kuin vain meidän juttuja. Arvelimme nimittäin, että sekä historiallinen miljöö, että myös koulun toiminta varmaankin lisäisi kiinnostavuutta. 

Niinpä sitten vietimme tämän aamun filmatessa. Sattui ihana lämmin ja aurinkoinen päivä! Kris (sinipaitainen) haastetteli kyllä todella hyvin. Se auttoi, ettei ihan toivottoman paljon jännittänyt tuo tv-kamera. Kuvaaja, Wim, keksi myöskin heti todella kivoja kuvakulmia ja sai varmasti monta hyvää pätkää purkkiin. Hyvä mieli jäi tästä projektista. Lopputulos on kuulema parin minuutin mittainen reportaasi, joten siinä reilussa kahdssa tunnissa kun materiaalia kerättiin on varmaan ihan riittävästi jotakin hyviäkin pätkiä. Ihan vaikka vain siltä varalta, että meidän filmitähteydessä olisi vielä hiukan korjaamisen varaa, heh. Miehet kertoivat tehneensä monta kivaa juttua yhdessä jo aiemmin ja olivat sitä mieltä, että hyvä ohjelma on tulossa tästäkin. Nyt kun meni tuo filmausjännitys ohi, niin nyt voi sitten alkaa jännittää sitä valmista ohjelmaa. Se esitetään kuulema ensi viikolla. Kiva, ettei tarvitse olla jännityksessä sen kauempaa!

----

The local tv-company contacted us some time ago. They make currently a series about people who have moved to this area around Brussels and thought that we could fit to their program. My husband is more adventurous than I am, so he had immediately said that we'd love to participate. The next thing was to choose a location for shooting. Most of these interviews are apparently done in people's homes, but we proposed that ours could be taken at our working place. We thought that the historical surroundings and the school activities might add quite a bit of interest to it.

We spent this morning filming the stuff. The weather was corgeous so Wim (the camera man) got plenty of good shots outside. Kris (one with a blue shirt) was really good at interviewing and made us feel bit less nervous about the camera. It took bit more than two hours to get enough material together though the actual program will just be few minutes long. It's good to know that there's enough to cut in case our film starring is still in a need bit of improvement! ;) The guys told that they have done quite many good projects together and they were convinced that this is going to be great, too. Now that the filming is done, I feel quite nervous about the end product! It will be broadcasted next week, so fortunately we don't need to wait too long!

About being a mom

Muutama valokuva albumeista ja eilisistä äitienpäivätunnelmista! Mahtavia muistoja nuo vanhat valokuvat! Äitiyshän koostuu suurimmaksi osaksi arjesta, joten ihana kun on tullut ikuistettua pieniä hetkiä, muistoja ja tunnelmia, niiden varsinaisten juhlakuvien lisäksi. Molemmissa näissä kuvissa on niin paljon onnellisuutta. En tietysti muista tuota ensimmäistä tilannetta muuta kuin valokuvasta, mutta siinä äidin ilme näyttää ihan samalta, kuin miltä minusta tuntui, kun kolmatta kuvaa otettiin. Sen muistan kuin eilisen, vaikka onhan siitäkin jo kulunut aika tovi. 

Äitiys on kyllä ehdottomasti elämän ihanin asia! Mikään ei tee ihmistä niin onnelliseksi, iloiseksi ja ylpeäksi. Mutta toisaalta mikään ei tee yhtä haavoittuvaksi, pelokkaaksi ja syylliseksi. Sitä voi olla yhdessä hetkessä voi olla ihan käsittämättömän seesteinen ja toisessa hetkessä saa olla ihan sydänsyrjällään jostakin ihan mitättömästäkin asiasta. Äidin mielessähän asioilla on kovin eri mittasuhteet silloin, kun kyse on omasta lapsesta. Muutenhan sitä voi toimia kovinkin loogisesti, mutta omaa lasta kyllä kasvattaa enemmänkin tunteen pohjalta. Äitiys on toisaalta kaikkensa antamista ja toisaalta senkin näyttämistä, että äidilläkin on rajansa. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta kuitenkin riittävä. Sekin tuo omat haasteensa, että äitiyttä voi elää vain käsillä olevassa hetkessä kerrallaan. Kiinni pitämistä ja irtipäästämistä. (Onneksi en itse ole vielä sillä kohtaa!) Mutta joka hetkessä on tunnetta mukana. Enemmän kuin mitä lapsi edes ikinä ymmärtää, ennen kuin ehkä joskus tulee itsekin äidiksi ja sitä myöten osaksi sukupolvien ketjua, äitiyden onnellisimman hurjinta vuoristorataa.

         
----

I want to show you two old and two new pictures! The old photos are such a treasure! Because the daily life of motherhood is mostly made up of ordinary days, it's wonderful to have those little moments, memories and feelings collected in albums. There's so much happiness captured in both of these old photos. I obviously "remember" the first situation only from having seen myself in the picture, but my mother's expression looks exactly the same as the feeling I had when the photo of me and my daughter was taken years ago. I can remember that like it was yesterday.

Motherhood is certainly the most wonderful thing in life! There is nothing that makes one feel so happy, joyful and proud. But there is also nothing that makes one feel more vulnerable, fearful and quilty. It's incredible how one can feel so amazingly serene in one moment and in the next completely worried about some little little thing. I think the proportions of everything change when something is about one's own child. Otherwise it's easy to be collected and act logically, but when it comes to one's own child the emotions take over. Motherhood is giving one's all, but also showing that even a mother has her limits. It's not about being perfect, but being enough. What makes it all challenging though, is that motherhood can always be lived only in that moment that is right now at hand. It's about holding tight and letting go. And each of those moments is filled with so much emotion. Probably much more than the child will ever come to understand, unless she once becomes a mother herself ja joins this happiest-scariest rollercoaster of motherhood.  

Some branches of lilac, ideal moments and positive points

Ystäväni tarjosi eilen, että saisin hänen puutarhastaan muutaman syreenin oksan! Olinkin jo hiukan kateellisena katsellut takapihan suuntaan. Siellä kasvaa nimittäin suuren suuri syreeni, mutta en ole kehdannut naapurilta pyytää, saisiko sitä hiukan saksia... Luulen, että naapuri olisi varmaankin luvannut, mutta pyytäminen tuntui omituiselta. Vähän niinkuin sanoisi, että saanko kerätä porkkanat sun kasvimaasta, tai jotakin sellaista... Tartuin siis heti ystävän tarjoukseen. :) Oksat joutuivat odottelemaan kuumassa autossa aika pitkään, joten toinen hiukan nahistui, mutta tänään sekin on virkistynyt, jee! 

Kiva, että on taas lauantai, vaikka opiskelujutut tuossa vieressä kyllä painaa hiukan päälle. Tänään pitää saada vielä muutama osio kirjoitettua. Tuo koko juttu on siltä kannalta aika tympäisevä projekti, että se ei oikeastaan tule koskaan sellaiseen vaiheeseen, että olisi järkevää pitää taukoa. Tietysti pidän taukoja, muutenhan sitä tulisi ihan hulluksi, mutta aina on lista (rehellisemmin niitä on yleensä kaksi tai kolme) kaikesta mahdollisesta, mitä kannattaisi tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, mitä kannattaisi tarkistaa, mitä vielä varmistaa... 

No, ei sen enempää valitusta. Positiivista on, että pyykit on onneksi silitetty jo aamusta, pesukone huristaa seuraavia ripustettavaksi, pakastimesta otetut kanafileet on sulamassa iltaruokaa varten, viikon ruokalistat on ajateltu läpi ja kauppalistat kirjoitettu. Ja se viikkosiivous. Onneksi tuli tehtyä jo torstaina! Tänään siivousinto on nimittäin tipotiessään. Täytyisi varmaan taas käydä siellä kirpparilla, heheh... No, ehkä ei. Onhan tässä jo tekemistä ihan tarpeeksi yhden lauantain varalle.

----

My friend offered to give me yesterday some branches of lilac!!! Thank you sooo much!!! I had felt little bit jealous looking to our neighbors' backyard lately. They have a huge lilac tree blooming there, but I was too shy to ask whether I could cut off couple of branches for myself. I assume they would have said yes, but it just felt too weird to ask. Bit like saying, can I pull out carrots from your potager, or something... So, I said immediately yes to my friend's offer. :) The branches had to survive for quite a while in a hot car. At first they seemed to have suffered a bit, but today when I woke up they were looking just fine. Somehow they did get refreshed again, though I already worried that transportation had killed them completely!

I am happy that it's Saturday again. I need to get few things written today though. I must say that one huge minus point to this entire study project is that one never gets to such a point, where one could say that now it's an ideal moment to have a break. Obviously, the fact is that one needs breaks. However, there's never that feeling of the IDEAL moment, because there is always a list (or more honestly two or three) of things that have to be read rather sooner than later, things to be checked, things to be made sure... 

Well, no more complaints. The positive points today are, that the laundry is already ironed, the washing machine is spinning a new load, that frozen package of chicken is thawing (to be cooked for dinner tonight), a menu for the coming week is planned and grocery shopping lists are written down. And that weekly cleaning. Oh, how happy I am I did it already on Thursday night! Today I wouldn't feel like cleaning at all. As a remedy, I should perhaps just visit that secondhand shop again, hahah... No, perhaps not. I have enough on my plate for this Saturday already. :)       

A new painting, a new order, and a new magazine

Kävin viikolla nopeasti kirpparilla ja päätin lopulta ostaa taulun, mitä olin katsellut jo useamman kerran. Olisin varmaan ostanut sen jo muutama viikko sitten, mutta se oli nostettu niin korkealle hallin katon rajaan, ettei siitä oikein saanut kunnolla katsottua onko se aarre vai roskaa! Aarrehan se oli, kun se lopulta saatiin alas. Puukehyksetkin olivat loistokunnossa, vaikka alhaalta käsin hieman epäilin niitäkin. Luulen, että taulu säilyi kaupassa muutaman viikon ainoastaan siitä syystä, että sieltä yläilmoista oli hankala kuvitella, miltä se katsekorkeudella näyttää.

Toin taulun kotiin. Imuroin kanvaasin puhtaaksi ja pyyhin kehykset pari kertaa kostealla liinalla. Sitten alkoikin jatkotoimenpiteet. Jäin sopivasti illaksi yksin, kun mies lähti viemään tyttöä yhteen seurakunnan juttuun. Olin matkasta vielä hiukan väsyksissä, joten en jaksanut päivän töiden jälkeen enää käyttää iltaa tehokkaasti opiskeluihin, joten aloin siivota ja järkkäillä olkkaria uuteen uskoon. Ei kai tuollaista 90x90cm taulua viitsi kovin kauaa lattian rajassa säilyttää! :D Aina sitä selityksiä keksii, mutta niin vaan tuli viikkosiivous hoidettua sutjakkaasti. On se hyvä, kun on joku idea, niin ihmeesti tulee siistiä ihan siinä sivussa.

Ostin muuten muutaman lehden lentokentältä, kun sattui juuri olemaan monessa tarjouksia yhtä aikaa. Kotivinkki oli täynnä siivousideoita, plaah! Suoraan sanottuna lehdistä luen kyllä muita asioita mieluummin. Miten jakaa kotityöt, millä rätillä tai ihmesienellä saa mitäkin puhtaaksi ja minkälaisia uusia kauniita tiskirättejä joku on keksinyt tehdä... Sellainen sisältö ei oikein vastaa ajatustani rentoutumisesta sohvalla istumisesta teekuppi ja aikakauslehti kädessä. ;) 

----

I made quickly a trip to the second hand store this week. I finally decided to buy a painting I have been keeping eye on for quite a while now. I thought of buying it some weeks ago already, but it was hanged so high up close to the ceiling that one could really not get an idea whether it is complete junk or a treasure! Immediately as I saw it closer, I just loved it: it certainly was a treasure! Even the wooden frame I had been suspicious about looked better once the picture was down. I assume that it was only that crazy height that kept anyone else from buying it! 

I brought the painting home, hoovered the canvas and wiped the frame clean. Then the action began. I was home alone that evening, because my husband took our daughter to a church youth event. I felt bit tired from traveling and after working all day, I did not really have much energy to use the evening effectively for studying. Thus, I began cleaning. Hoovering, washing floors, wiping dust and moving the furniture around in the living room. Trying to find a place for my new painting... It's amazing what such a motivation can do. ;) 

That reminds me that I bought few Finnish magazines at the airport before walking to a gate. I should have had a better look into contents before buying one of them, because its theme was spring cleaning... I don't mind cleaning really, but hey, are there really ladies who find it relaxing to READ about how to divide household chores better, which sponge to use for which sort of stain, or what color of bamboo dish clothes some shop sells??? Perhaps there are women who totally look forward to such an issue, but that's definitely not me! When sitting on the couch with a tea cup in a hand I definitely feel better to read about something else than about cleaning!  

Eating my lunch in Turku, Finland

Olipas pitkä blogitauko! Ensin kasautui paljon kaikenlaista ja sitten kävin Suomessa pikaisesti, joten olen ollut ajatuksissanikin ihan muualla kuin täällä blogissa. Lensin Amsterdamin kautta, joten täältä päin lähtiessä lentokoneella ei ollut kovin paljon korkeutta ja aurinko paistoi. Maisema näytti ihanalta. Hassu juttu, mutta Hollannin puolella maaston kaikki "viivat" ovat aina tikkusuorassa. Täällä suoraa saa hakea turhaan. Kuvastanee hyvin kahta erilaista kansaa, vaikka kieli yhdistääkin (hiukan). :)

Suomessa kaikki meni mukavasti, vaikka kovin pitkään en ehtinyt missään olemaan, kun sen verran tiukka aikataulu oli siinä kokonaisuudessa. Perhettä oli ihana tavata. Yliopistolla sain ihan hyvää palautetta, mutta huomasin kuitenkin, että muutama "ongelmakohta" täytynee ratkaista pikapuoliin, ettei käy niin, että kertyy liikaa tarpeetonta materiaalia. Ratkaisu on jo puoliksi mielessä, mutta vaatii vielä hiukan lisää ajatusta. 

Muutama lounasvinkki Suomen kauneimpaan kaupunkiin Turkuun. :) Seminaarien välillä kävelin kaupungin kirjaston kahvilaan syömään salaatin. Oli raikasta ja hyvälle maistui, vaikkei kännykkäkuva tee annokselle kunnollista oikeutta. Kesällä voi valita pöydän joko sisältä tai ulkoa. Jokirannassa on yliopistolaisten vakkaripaikka, Hus Lindman, missä on myös hyvää ruokaa ja todella kauniit tilat. Nyt menin kuitenkin mieluummin vähän kauemmaksi, jotta saisin hiukan raitista ilmaa keskustelujen välissä. Ruotsin kielellä kuunteleminen vaatii sen verran keskittymistä, että tuntui viisaalta pitää lounas kevyenä. ;)

----
   

That was a long blog break! At first there was quite a bit of this and that and then I traveled to Finland briefly. I flew via Amsterdam so the first part of the trip provided a great chance for some sightseeing from above. The sun was shining and the landscape looked great! It's funny, but in the Netherlands all the "lines" on the ground are always long and straight. On our side of the border, you barely find even a short straight line... It probably says something about the natures of these two neighboring peoples. Though a common language sort of connects, cultures are quite far apart. :) 

Everything turned out fine in Finland, though my schedule was that much tight that there was no chance to spend much time anywhere. Though the trip was so brief, I loved to see my family. That's always the best part! At the university I got overweighing positive feedback for what I presented, but realised myself that there are few things that I better straighten up before proceeding further. I have one part of the solution already in my mind, but have still to figure out the rest of it during the next weeks.

Here are few Turku eating lunch tips, if anybody is planning a trip to the most beautiful town in Finland. :) When we took a lunch break between the seminars I decided to take a short walk to the café at the public city library in Turku. I was quite impressed by the lunch salads they had on the menu. During the summer one can take a table either inside or outside. The usual place for the university people Hus Lindman is located close to the river just beside the university buildings. They have good food and beautiful space, too, but this time I needed bit of fresh air at that point. Besides, listening to the academic conversations in Swedish demands so full attention that I thought that my lunch should better be a light one. ;)