Maanantai oli täällä vielä helluntain vuoksi vapaapäivä, joten pitkän viikonlopun kunniaksi ajettiin rannikkolle sunnuntaina. Käytiin ensin Blankenbergessä SeaLife akvaariossa ja sitten mentiin siitä dyynien yli suoraan rannalle kävelemään. Me kuljettiin takit päällä, mutta oli siellä jo uimareitakin! Niistä ihan paras oli tuo pieni poika lautansa kanssa! Otin kuvan, kun yritys oli niin mahtava. Ensin laudan asettelua tarkasti siihen kohtaan, mihin aalto juuri ja juuri yltää ja sitten vain laudalle makaamaan ja odottamaan, että aalto nappaisi mukaansa... Siinä saa laskuveden aikaan aika tovin odotella ennenkuin mitään kovin mullistavaa tapahtuu. :D Siksi muuten tuo karmea pylväsjuttukin. Se on nousuveden aikaan ihan siistin näköinen, mutta laskuvesi tekee siitä aika karun ilmestyksen. Ylhäällä on näköalaravintola.
Seuraavana aamuna farkkuja pukiessani huomasin, että puoliväliin säärtä taitetut lahkeet olivat ihan täynnä hienoa rantahiekkaa. Aika mysteeri, miten se tapahtui, kun en kulkenut rannalla askeltakaan paljasjaloin eikä edes istuttu mihinkään...
----
We drove to the coast on Sunday. We visited first SeaLife aquarium in Blankenberge and took then a walk at the beach nearby. We wore jackets, but there were some courageous swimmers, too! The best one was this little chap who took time to organize his board very precisely on the spot where the wave stopped. Then he lay down on it and waited eagerly for a wave to snap him to the sea. Besides such unlucky positioning, it was also a low tide, so waiting time turned out to be rather long. But I must compliment him for not giving up easily... :D About the low tide, that's why the peer building looks so ugly, too. Sea is incredible.
I had folded up the legs of my jeans for the beach. The next morning I put them on I realized that they were full of fine sand. It was bit of a mystery how all that sand could ever get there, because I did not even take off my sandals at the beach, nor did I sit down anywhere...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti