Muutama valokuva albumeista ja eilisistä äitienpäivätunnelmista! Mahtavia muistoja nuo vanhat valokuvat! Äitiyshän koostuu suurimmaksi osaksi arjesta, joten ihana kun on tullut ikuistettua pieniä hetkiä, muistoja ja tunnelmia, niiden varsinaisten juhlakuvien lisäksi. Molemmissa näissä kuvissa on niin paljon onnellisuutta. En tietysti muista tuota ensimmäistä tilannetta muuta kuin valokuvasta, mutta siinä äidin ilme näyttää ihan samalta, kuin miltä minusta tuntui, kun kolmatta kuvaa otettiin. Sen muistan kuin eilisen, vaikka onhan siitäkin jo kulunut aika tovi.
Äitiys on kyllä ehdottomasti elämän ihanin asia! Mikään ei tee ihmistä niin onnelliseksi, iloiseksi ja ylpeäksi. Mutta toisaalta mikään ei tee yhtä haavoittuvaksi, pelokkaaksi ja syylliseksi. Sitä voi olla yhdessä hetkessä voi olla ihan käsittämättömän seesteinen ja toisessa hetkessä saa olla ihan sydänsyrjällään jostakin ihan mitättömästäkin asiasta. Äidin mielessähän asioilla on kovin eri mittasuhteet silloin, kun kyse on omasta lapsesta. Muutenhan sitä voi toimia kovinkin loogisesti, mutta omaa lasta kyllä kasvattaa enemmänkin tunteen pohjalta. Äitiys on toisaalta kaikkensa antamista ja toisaalta senkin näyttämistä, että äidilläkin on rajansa. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta kuitenkin riittävä. Sekin tuo omat haasteensa, että äitiyttä voi elää vain käsillä olevassa hetkessä kerrallaan. Kiinni pitämistä ja irtipäästämistä. (Onneksi en itse ole vielä sillä kohtaa!) Mutta joka hetkessä on tunnetta mukana. Enemmän kuin mitä lapsi edes ikinä ymmärtää, ennen kuin ehkä joskus tulee itsekin äidiksi ja sitä myöten osaksi sukupolvien ketjua, äitiyden onnellisimman hurjinta vuoristorataa.
----
I want to show you two old and two new pictures! The old photos are such a treasure! Because the daily life of motherhood is mostly made up of ordinary days, it's wonderful to have those little moments, memories and feelings collected in albums. There's so much happiness captured in both of these old photos. I obviously "remember" the first situation only from having seen myself in the picture, but my mother's expression looks exactly the same as the feeling I had when the photo of me and my daughter was taken years ago. I can remember that like it was yesterday.
Motherhood is certainly the most wonderful thing in life! There is nothing that makes one feel so happy, joyful and proud. But there is also nothing that makes one feel more vulnerable, fearful and quilty. It's incredible how one can feel so amazingly serene in one moment and in the next completely worried about some little little thing. I think the proportions of everything change when something is about one's own child. Otherwise it's easy to be collected and act logically, but when it comes to one's own child the emotions take over. Motherhood is giving one's all, but also showing that even a mother has her limits. It's not about being perfect, but being enough. What makes it all challenging though, is that motherhood can always be lived only in that moment that is right now at hand. It's about holding tight and letting go. And each of those moments is filled with so much emotion. Probably much more than the child will ever come to understand, unless she once becomes a mother herself ja joins this happiest-scariest rollercoaster of motherhood.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti