Vihdoinkin saatiin edes jotakin istutettua parvekkeelle! Naapurin tätikin ehti jo ihmetellä, etteikö meillä ole mitään parvekekukkia tänä vuonna... Mulla on aika kulunut niin tiiviisti lukiessa ja kirjoittaessa, että ei ole oikein energiaa riittänyt edes puutarhakaupassa käyntiin. Nyt on joka tapauksessa hyvä luku työn alla. Se on kiva juttu, vaikka nyt taas aikataulut painavatkin päälle ihan tosissaan ja heräilen öisin omiin ajatuksiini. Öiset heräilyt ei tosin aina ole kovin tieteellistä laatua, koska edellisyönä heräsin sellaiseen painajaiseen, mikä oli suora kopio pari päivää sitten nähdystä tv-ohjelmasta. Erona tietysti se, että tarina ei enää ollut niistä roolihahmoista vaan meidän perheestä... Ei ehkä kannattaisi eläytyä niin tosissaan... :D Tai ehkä ei kannattaisi katsoa mitään kovin tunteellista silloin kun on muutakin mietittävää.
----
At last we got something planted! Our neighbor was already wondering some weeks ago whether we have any plans for plants at all... I have spent so much time reading and writing lately, that I have not even had energy to go to a garden shop. My current chapter is coming out well though. I'm quite exited about it, though now timewise the pressure is on... That in turn makes me wake up in the middle of the night. Not always for any academic thoughts though, I have to admit. Two nights ago I woke up to a nightmare that was a exact copy of a film we had just seen. The only difference was that it was not about the film characters, but about my family... :D I must have really taken it to my heart! Emotional topics are clearly not a good thing during stressful periods.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti