Lapsena tuli kerättyä aikamoinen määrä postimerkkejä. Istuskelin pöydän ääressä kansioni kanssa ja lajittelin merkkejä eri järjestykseen. Postimerkkien kuvat olivat sellaista kaukomatkailua omissa ajatuksissa. Löysin kansioni jonkin aikaa sitten muiden tavaroiden seasta. Näistä voisi joskus vaikka keksiä jotakin...
Nykylapset tuskin paljon keräilevät postimerkkejä, kun normaaleja kirjeitäkään ei paljon kulje ja niissäkin on usein vain postin tulostamat tarrat. Tyttö tuli yhtenä päivänä koulusta ja kertoi jonkun luokkakaverinsa kysyneen opettajalta, että voisiko isän keräämistä vanhoista postimerkeistä ottaa lähetettävään kirjeeseen merkin... Ajat ovat muuttuneet. Me vajaa nelikymppiset vanhemmat olemme ilmeisesti postimerkkeinemme jonkinlaisia semi-fossiileja.
Hauskaa perjantai-iltaa! Palaillaan!
----
As a kid I loved collecting stamps. It was fun to sort out the stamps and imagine how the life was in other parts of the world by looking at the pictures... I found my booklet some time ago and thought that they could perhaps be used once for a craft of some sort.
The kids are not into collecting stamps anymore. But that's quite understandable since most of the communication happens in another format today. Our daughter came home one day and told me that one of her classmates had asked a teacher whether she could take a stamp from her father's old collection for a letter she is planning to send soon... The times have changed. What a scary indication that we parents around 40 years of age seem to be some sort of semi-fossils with our stamp collections...
Enjoy your Friday! See you soon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti