Nyt on joulukalenteri kasassa. On vaan niin synkkä ilma, että ennen ja jälkeen työtuntien ei paljon sisätiloissa valokuvailla... Jatkoa seuraa. Pakettimateriaalit ostin kekseliäästi suoraan Ikeasta. Voimapaperia ja puna-valkoisia pikkupusseja. Nauhat ovat sisustusliikkeestä. Numerolaput on tulostettu valkoiselle pahville ja leikattu eri muotoisiksi. Yllätykset ovat... hmm, yllätyksiä, joten en paljasta niitä. Sen verran vaan, että suurin osa on jotakin askarteluun liittyvää tai jotakin, mitä joutuisin ostamaan muutenkin. Kuulostaa hiukan oudolle varmasti, mutta uskon niiden oikeasti tarpeellistenkin juttujen olevan mieluisia. Joskus on tietysti jotakin karkkia/suklaatakin välissä.
Kalenterin kokoaminen oli hauskaa. Kaikki askartelut eivät kuitenkaan aina onnistu... Blogeissa on aina kaikenlaisia supersuorituksia, eikä juuri kukaan kerro kaikenlaisia tumpelointeja, joita jokaisella askartelijalla tulee aina niiden onnistuneiden toteutusten väliin. Tehdäänpä siihen epäkohtaan korjaus, ja raportoidaan vaihteeksi jostakin muustakin kuin onnistuneesta ideasta.
Näimme tytön kanssa ihania isoja pahvista tehtyjä poroja yhden vaatekaupan ikkunassa. Kotona sattui olemaan muutama suuri pakkauspahvi, joten tuumasta toimeen. Tunnin verran mattoveitsellä leikeltiin ja lopulta saatiin puolitoistametriä korkea poro aikaiseksi hännäntupsuineen, kuten kuvasta näkyy. Se pysyi hetken pystyssä ja sitten etujalat nitkahtivat. Sitkeitä kun olemme, keksimme siihen ongelmaan toimivan ratkaisun ja jatkoimme ideaamme uskomista. Aloimme maalata poroa valkoisella askartelumaalilla. Pahvi alkoi velttoilla ensin suuntaan, sitten toiseen, niin, että suuret sarvet eivät enää pysyneet pystyssä. Sitten piti antaa periksi. Tietysti maalattu ja kuivanut pahvi on vahvempaa, mutta ei siltikään tarpeeksi vahvaa kyseiseen kokoluokkaan. Jalat ovat jo roskiksessa, sarvet on käytetty parempaan tarkoitukseen ja valkoinen vartalo vielä odottaa kokeilua, josko sama poroidea pienempänä ja valmiiksi maalatusta pahvista onnistuisi paremmin. Sellaista se on, ideat ovat joskus mahdollistakin mahtavampia.
---
I got the advent calendar ready! I cannot show you the finished result, because the weather is so gray that the photos don't turn out well. Hopefully the weekend will be just a bit brighter! The calendar was fun to make, but not all ideas turn out that well... The bloggers tend to record only their successful craft ideas, but realistically everybody, who ever makes anything, knows that all great ideas don't turn out perfectly.
We saw somewhere in a shop window cute cardboard reindeers. We came home and decided to make some with small tail and all. The details well thought I would say... But oh my, almost a life-size reindeer seemed to work out perfectly until the front legs gave up. We don't have a habit of giving up easily here, so we figured out a rescue solution. Obviously only to see that finally the white craft paint crushed our master idea completely. The painted reindeer was not able to hold its horns up... Sometimes ideas are much greater than the realistic possibilities. Yes, the painted and dried cardboard is stronger, but it was not strong enough for that size... thin plywood would have been a perfect thing, but that's another craft category. Anyway, spending time together is worth of even sometimes trying out something crazy. The horns are already used elsewhere, the legs are disposed, but the painted body waits for a new try. Perhaps some reindeers again, but in slightly smaller scale... ;-)
