Jotakin herkkua kaivattiin perjantai-illaksi, joten päädyin pitsan paistamiseen. Täytteitä kauppan mennessä miettiessä muistin rucola-pitsan, jota joskus maistoin jossakin. En ihan muistanut, mitä kaikkea siinä oli, mutta muistelin, että suolainen Parmankinkku siinä taisi olla pääosassa...
Tein ihan perinteisen pohjan, eli 2,5dl vettä, puolikas pala hiivaa, 1 tl suolaa, 1 tl, 3rkl oliiviöljyä ja vehnäjauhoja. Annoin taikinan kohota hetken aikaa ennen kuin taputtelin sen uunipellille. Täytteeksi laitoin reilusti ketsuppia, jonka päälle ripottelin hiukan pippuria myllystä ja reilusti oreganoa. Sitten hiukan mozzadella-juustoraastetta ja Parmankinkun suikaleita ja loput juustoraasteet siihen päälle. Paistoin pitsan 225 asteessa.
Lämpimän pitsan päälle levitettiin rucolaan lehtiä. Nyt tuli mieleen, että parmesaanilastut unohtuivat pitsan päältä ihan kokonaan. Taidettiin olla liian nälkäisiä, kun ei kukaan muistanut ottaa parmesaania edes ulos jääkaapista, kun pitsapalat olivat lautasella...
Lämpimän pitsan päälle levitettiin rucolaan lehtiä. Nyt tuli mieleen, että parmesaanilastut unohtuivat pitsan päältä ihan kokonaan. Taidettiin olla liian nälkäisiä, kun ei kukaan muistanut ottaa parmesaania edes ulos jääkaapista, kun pitsapalat olivat lautasella...
---
We felt like eating something nice the Friday night. I ended up baking rucola pizza. Self-made dough, some grated mozzadella cheese and Parma ham. And of course some rucola leaves on the top of the ready pizza. I realised afterwards that we completely forgot the slices of parmesan. Once the pizza was on the plates, we were all so hungry, that nobody could think of anything...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti