Maalaushommia

Lauantaina innostuin toteuttamaan muutaman kuukauden ajan mielessä muhineen suunnitelman. Sain vanhan sivupöydän lopultakin hiottua ja maalattuakin kertaalleen. Nyt se saa odottaa seuraavaa kierrosta hetken aikaa. Ehkä haen lämpimämmällä murretun valkoisen maalinsävyn. Nyt värisävy on "norsunluu" ja se tuntuu liian kylmältä. Väärästä sävystä huolimatta väri on nyt parempi kuin mikä se oli aiemmin. Olohuone on aina valoisa, mutta se on sellaiseen suuntaan, että valon väri on useimmiten kylmä. Siksi hiukan murrettu valkoinen sopisi pöytäänkin paremmin. Neilikoita löytyi ruokakaupasta. Ne on melkein kuin kuivakukkia, kestävät todella pitkään. ;-)

Tytön koululla oli ruokajuhlallisuuksia varojenkeruun merkeissä tänä viikonloppuna. Mies on mukana vanhempainkomiteassa, joka aina auttaa opettajia kaikissa tempauksissa. Yleensä kuulema viitisen tonnia saadaan noilla ruokailtamilla rahaa kasaan. Täällä valtion/kunnan tuet kouluille on niin minimaaliset, että jos vanhempainkomiteat eivät auttaisi ylimääräisten rahojen keruussa, monta tarpeellista ostosta jäisi kouluilta tekemättä. Eilen sitten istuttiin iltaa ja herkuteltiin siellä. Käytännön avun lisäksi, osallistuminen on täällä aina tärkeää. Ruokaa ja juomaa, sehän se on millä raha kirstuun kilisee. Monet vanhemmat eri luokilta on tietysti tulleet tutuksikin jo vuosien aikana. Muutenkin on mukavaa, kun aina voi rehtorin ja opettajienkin kanssa vaihtaa muutaman sanan. Täkäläiset näyttävät pitävän sellaisesta varojen keruusta, kun koulujen lisäksi kirkot, urheiluseurat jne. kaikki järjestävät vastaavia tapahtumia vuorollaan. Lappusia tulee postiluukusta jatkuvalla syötöllä, milloin on tarjolla pastaa, milloin grilliruokaa... Tänään sitten oli monissa sairaaloissa avoimet ovet. Kirkkoreissun jälkeen kävimme tutustumassa yhteen kuntoutuskeskukseen, jossa erään työkaverin vaimo on hoitajana. Rakennuksia oli juuri uusittu, joten oli kiva nähdä upeat tilat. Ohjattu kierros oli kiva, kun fysioterapeutit selittivät erilaisia hoitomuotoja, joita kuntoutuksessa käytetään. (Kuulostanee hiukan keski-ikäiseltä tällaiset harrastukset. Sosiaalisen elämän vastapainoksi huonekalujen maalausta ja kirjan lukemista, autonpesua, viikkosiivousta tai leipomista... eipä kuulosta yhtään nuorekkaammalta!)

Tulevasta viikosta on tulossa aika kiireinen. Muutenkin alkaa hiukan paineet kasautua tenttiin ja muihin siihen liittyvien juttujen valmistelussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut hiukan jännittäväni ihan oikeasti. Aika kannustavaa kohtelua olen aina saanut koulujuttujen suhteen, kun en tätä ikää aikaisemmin ole edes ymmärtänyt, että voisi hiukan jännittääkin. Hurraa vaan jokaiselle mukavalle opettajalle, joka on kohdalle sattunut!