Pieni ajatus pääsiäistä edeltävään paaston aikaan. Lueskelin eilen Ignatiuksen kirjeitä. Hänen kirjoittaessaan vuoden 100 tienoilla harhaoppi nimeltä doketismi tuotti harmia seurakunnille. Doketismin kannattajat sanoivat, että Jeesus Jumalan poikana vaikutti ihmiseltä, mutta hänen ihmisyytensä oli vain illuusiota. Siksi Jeesuksen kärsimys ja kuolema menettivät siinä ajatuskuviossa täysin merkityksensä.Ignatius kirjoittaa Trallialaisille: "... Olkaa kuuroja, kun joku puhuu teille muuta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli Daavidin sukua ja Mariasta, joka todella syntyi, söi sekä joi, oli todellisesti vainottu Pontius Pilatuksen aikana, joka todella ristiinnaulittiin ja kuoli, kun he, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja alla katsoivat häntä. Hän myös todella nousi kuolleista, hänen Isänsä herätti hänet kuolleista. Samalla tavalla hänen Isänsä myös herättää meidät Jeesuksessa Kristuksessa, meidät, jotka uskomme häneen, jota ilman meillä ei ole todellista elämää."
Ignatius oli kirjoittaessaan vangittuna uskonsa vuoksi, joten ajatuksen jatko on mielenkiintoinen: "Mutta jos, kuten jotkut, jotka ovat ateisteja (...) sanovat, että hän vain vaikutti kärsivän (...), niin miksi minä olen vangittuna, ja miksi toivon taistelevani villieläimiä vastaan? Siinä tapauksessa kuolen turhaan, ja vielä enemmän, valehtelen Herrasta."
Jeesuksen ihmisyydellä oli väliä. Kärsimys ja kuolema mahdollistavat elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti