Pääsiäisen valinnat: osa II

Olohuoneen vaaleanpunaisen vastapainoksi keittiö jatkaa keltaista linjaa. Ostan hirmu harvoin tiimarimaisia koristeita, mutta nyt innostuin peltisydämestä. Korissa oleva pieni keltavalkoruudullinen liina siirtyy pöydälle siivouksen jälkeen. Astiahyllyn päällä on häälahjaksi saatu akvarelli. Se antaa kivasti väriä seinän yläosaan.

Odotamme isoäitiä ja isoisää saapuvaksi tänä iltana! Täytyy iltapäivällä viedä petauspatja parvekkeelle tuulettumaan. Tyttö on jo varannut vieraat nukkumaan oman huoneensa lattialle. Sitten hiukan siivousta ja ehkä leipomistakin... Odotusta on ollut ilmassa jo useamman viikon. Tyttö teki itselleen jopa odotuskalenterin, jossa oli oikea määrä (18-1) ruutuja rastitettavaksi. Yläreunassa lukee "Isoäidin ja isoisän tulo" ja ruutu 1 on vielä rastittamatta.

Tällä viikolla ilahduin kaksi kertaa ikihyviksi. Yksi ystävä lähetti sähköpostissa gradunsa ja toinen uusi tuttava väitöskirjansa, joista molemmat liippaavat aihepiiriäni läheltä. Avuliaat ihmiset ovat kullanarvoisia! Tänään etenin lopultakin kunnolliseen ideaan. Se yöllinen ajatus ei toimunut päivänvalossa ihan sellaisenaan, mutta oli hyödyllinen hiukan erilaisessa muodossa onneksi kuitenkin. Sen kunniaksi pidän pitkän viikonlopun ja jatkan maanantaina. Nyt vaan voi toivoa, ettei peräkkäisen kolmen vapaapäivän sarjasta seuraa tavanomaiseen tyyliin migreenikohtaus, koska maanantaina on oltava taas täysi teho päällä.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Maailmalla

Unohdin ihan kertoa, että opiskelijat ovat tällä viikolla taas vuosittaisella työharjoittelumatkallaan ympäri maailmaa. Tänä vuonna opiskelijoita lähti Burkina Fasoon, Suomeen, Italiaan, Ranskaan, Bulgariaan ja Saksaan. Osa jäi tietysti myös Belgiaan. Projektien teemoja oli laidasta laitaan - kuorovierailuista ja lapsi-/nuorisotyöstä Euroopassa tapahtuvan ihmiskaupan vähentämiseen liittyvään valistustyöhön. Tänä vuonna oli monipuolisin valikoima, mitä olen ikinä nähnyt!

Nyt menoksi. Kaupungilla on lastentapahtuma, johon lupasin viedä tytön kavereineen... Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää virallisesti 17 astetta, vaikka tuntuu kuin olisi reilusti yli 20.

Pääsiäisen valinnat

Kävimme sunnuntaina sisustus/kukkakaupassa hakemassa parvekkeelle orvokkeja. Näin pääsiäismunia, jotka muistuttavat, hm, joulukuusen koristeita. En voinut tietenkään jättää kuuden pikkumunan rasiaa ostamatta! Hetken aikaa häilyin vihreän ja vaaleanpunaisen välillä, mutta sitten päätin, että tämä pääsiäinen on olohuoneen puolella vaaleanpunainen. Itse asiassa aika helppo valinta, kun tyynynpäälliset ovat edelleen samat. Samasta kankaasta tai yksinkertaisesta pellavasta saisi hyvän pöytäliinankin. Pidän yleensä vain kaitaliinoja, ne kun eivät sotkeudu niin helposti. Juhlavuusaste niissä on tietysti nolla. Täytyy miettiä. Ennen kaikkea sitä, että ehtiikö tässä ennen pääsiäistä ompeluhommiin.

Olen vaihteeksi stressannut ja kiristellyt hampaita enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. Pari kuukautta olen häilynyt kahden ihan erilaisen tutkimusidean välillä. Kahden idean ongelma on se, että huomio hajaantuu koko ajan kahteen suuntaan ja aika alkaa käydä vähiin ja päätöksen teko menee vielä vaikeammaksi, kun alkaa päästä sisään molempiin aiheisiin, ja yöllä heräilee kaikenmaailman painajaisiin, ja kun tokenee, ensimmäisenä ajatuksena alkaa vertailla vaihtoehtoja...

Oikeat valintatilanteet ovat elämässä yleensä hankalampia kuin pääsiäismunien osto. Eilen kirjastoreissulla huomasin sattumalta, että vaihtoehto A onkin ihan trendikäs, jos nyt tutkimusjutuista voi niin kepeää sanamuotoa käyttää. Muutama uusi lehtiartikkeli oli tullut, ja kirjoittajat selvästi yrittävät virittää sitä aihepiiriä keskusteltavaksi uudestaan. Se monesti tarkoittaa sitä, että kohta siihen aiheeseen liittyviä tutkimuksia on useampi työn alla. Sehän olisi tietysti jännittävää, mutta sitten pitäisi hoitaa homma pikavauhtia, että ehtisi akuuttiin vaiheeseen mukaan. Vaihtoehto B on tällä hetkellä ajattomampi, joten sillä ei olisi ainakaan aiheen puolesta niin kiire. Viime yönä sitten keksin mielestäni yhden hyvän idean siihen vaihtoehto B:hen. Täytynee ajatella se uudestaan läpi näin päivänvalossa... (Hm, minulla on kokemusta niistäkin ideoista, jotka ovat yöaikaan ihan loistavia, mutta eivät kestä päivänvaloa.) Jos se toimii, niin osa ajatuksesta on kasassa.

No, siinä selitys näihin satunnaisiin päivityksiin. Satunnaisuus jatkuu edelleen muutamia viikkoja, kunnes pääsen taas normaalirytmiin. Tiedätte ainakin, että täällä ollaan ihan hyvissä voimissa ja voinneissa, jos hampaiden kiristelyjä ja harmaita hiuksia ei lasketa.

Lauantaiherkkua

Tänään meni kolesterolit ja muut sekaisin. Näin jossakin kuvan pastakastikkeesta ja sovelsin siitä lauantaiherkkua. Tässä ohjetta siltä varalta, että joku muukaan ei satu juuri parhaillaan ajattelemaan terveyttään...

Pekonipastakastike:

120 g aamiaispekonisuikaleita
10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (silppua saksilla pieniksi paloiksi)
valkosipulin kynsi murskana
1 prk kermaa
mustapippuria
persiljaa/basilikaa
parmesaania

Laita pasta kiehumaan. Paista aamiaispekonit paloina kuumalla paistinpannulla, kunnes rapeita. Siirrä rapeat pekonin palat lautaselle, jossa on pari palaa talouspaperia. Taputtele hiukan talouspaperilla enimpiä rasvoja pois. (Hiukan sitä on terveellisyyttä ajateltava epäterveellisenkin ruoan kanssa.) Kun kaikki pekonit on paistettu, laita ne takaisin paistinpannulle, mukaan yksi valkosipulin kynsi murskana ja aurinkokuivatun tomaatin paloja. Kaada päälle purkillinen kermaa ja hiukan mustapippuria ja persiljasilppua. Anna kastikkeen vielä kiehahtaa. Sitten vain herkuttelemaan. (Ohjeeseen pitäisi ehkä lisätä, että "Keksi seuraavana päivänä jotakin terveellisempää kolesteroliarvojen tasaamiseksi.")

Muutama orvokki

Muutama orvokki kirkon edestä kevätpäivän kunniaksi. Täytynee itsekin miettiä, mitä keväistä parvekkeille keksisi. Kiirettä pitää. Ei tosin kukkien vuoksi vaan muuten... Palaillaan.

Narsisseja ja aasi

Muutama narsissikuva kunnollisella kameralla. Liian harvoin tulee kannettua kameraa ulkona mukana. Joka tapauksessa, jos ette uskoneet aiemmin, että täällä on kevät, niin nyt varmaankin uskotte. ;-) On se ihanaa, että talvikausi meni ohitse. Lopulta alkoi harmaa sää ja jatkuva sade väsyttää ihan totaalisesti.

Viime viikolla lueskelin yhdestä tenttikirjasta Filippuksen evankeliumia. Siinä on joitakin yksittäisiä samoja Jeesuksen sanontoja kuin Raamatun evankeliumeissakin. Suurimmaksi osaksi se on kuitenkin sellainen vuosien 250 ja 300 välillä kirjoitettu todella myöhäinen kokoelma sitä-sun-tätä. Siinä ei ole mitään uutta tietoa Jeesuksesta, mutta muuten se tietysti kuvastaa kirjottajan uskomuksia ja yhteisöä, jossa hän vaikutti. Yksi hauska aforismi löytyi aasista. (Olinkin jo aika väsynyt paksun kirjan lukemiseen, joten aasi oli siihen kohtaan sopiva kevennys. Liekö mahtanut kirjoittajaakin väsyttää siinä kohtaa?) Englannista käännettynä aforismi menee suurinpiirtein näin:
"Aasi, joka pyöritti myllynkiveä, käveli sata mailia. Kun se päästettiin vapaaksi, se löysi itsensä samasta paikasta. Jotkut ihmiset matkustavat pitkiä matkoja, mutta eivät pääse mihinkään..." (Filippuksen evankeliumi 63,11-21)

Maalaushommia

Lauantaina innostuin toteuttamaan muutaman kuukauden ajan mielessä muhineen suunnitelman. Sain vanhan sivupöydän lopultakin hiottua ja maalattuakin kertaalleen. Nyt se saa odottaa seuraavaa kierrosta hetken aikaa. Ehkä haen lämpimämmällä murretun valkoisen maalinsävyn. Nyt värisävy on "norsunluu" ja se tuntuu liian kylmältä. Väärästä sävystä huolimatta väri on nyt parempi kuin mikä se oli aiemmin. Olohuone on aina valoisa, mutta se on sellaiseen suuntaan, että valon väri on useimmiten kylmä. Siksi hiukan murrettu valkoinen sopisi pöytäänkin paremmin. Neilikoita löytyi ruokakaupasta. Ne on melkein kuin kuivakukkia, kestävät todella pitkään. ;-)

Tytön koululla oli ruokajuhlallisuuksia varojenkeruun merkeissä tänä viikonloppuna. Mies on mukana vanhempainkomiteassa, joka aina auttaa opettajia kaikissa tempauksissa. Yleensä kuulema viitisen tonnia saadaan noilla ruokailtamilla rahaa kasaan. Täällä valtion/kunnan tuet kouluille on niin minimaaliset, että jos vanhempainkomiteat eivät auttaisi ylimääräisten rahojen keruussa, monta tarpeellista ostosta jäisi kouluilta tekemättä. Eilen sitten istuttiin iltaa ja herkuteltiin siellä. Käytännön avun lisäksi, osallistuminen on täällä aina tärkeää. Ruokaa ja juomaa, sehän se on millä raha kirstuun kilisee. Monet vanhemmat eri luokilta on tietysti tulleet tutuksikin jo vuosien aikana. Muutenkin on mukavaa, kun aina voi rehtorin ja opettajienkin kanssa vaihtaa muutaman sanan. Täkäläiset näyttävät pitävän sellaisesta varojen keruusta, kun koulujen lisäksi kirkot, urheiluseurat jne. kaikki järjestävät vastaavia tapahtumia vuorollaan. Lappusia tulee postiluukusta jatkuvalla syötöllä, milloin on tarjolla pastaa, milloin grilliruokaa... Tänään sitten oli monissa sairaaloissa avoimet ovet. Kirkkoreissun jälkeen kävimme tutustumassa yhteen kuntoutuskeskukseen, jossa erään työkaverin vaimo on hoitajana. Rakennuksia oli juuri uusittu, joten oli kiva nähdä upeat tilat. Ohjattu kierros oli kiva, kun fysioterapeutit selittivät erilaisia hoitomuotoja, joita kuntoutuksessa käytetään. (Kuulostanee hiukan keski-ikäiseltä tällaiset harrastukset. Sosiaalisen elämän vastapainoksi huonekalujen maalausta ja kirjan lukemista, autonpesua, viikkosiivousta tai leipomista... eipä kuulosta yhtään nuorekkaammalta!)

Tulevasta viikosta on tulossa aika kiireinen. Muutenkin alkaa hiukan paineet kasautua tenttiin ja muihin siihen liittyvien juttujen valmistelussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut hiukan jännittäväni ihan oikeasti. Aika kannustavaa kohtelua olen aina saanut koulujuttujen suhteen, kun en tätä ikää aikaisemmin ole edes ymmärtänyt, että voisi hiukan jännittääkin. Hurraa vaan jokaiselle mukavalle opettajalle, joka on kohdalle sattunut!

Suruliputus

Eilisaamusta lähtien olemme seuranneet kaikki mahdolliset uutislähetykset. Täällä on kouluissa tapana, että kuudesluokkalaiset lähtevät helmi-maaliskuussa viikoksi alpeille leirikouluun. Kaikista autolasteista kaikki ovat palanneet, paitsi ne, jotka olivat tiistai-iltana onnettomuuteen joutuneessa linja-autossa. Tavallisesti sellaisen matkan jälkeen koululle saapuminen on iloinen rieha, kun kaikki muut luokat ottavat matkalaiset innoissaan vastaan. Kuutosluokkalaiset tulevat linja-autosta matkalaukkujensa kanssa iloisina, mutta väsyneinä aamulla pitkän ajomatkan jälkeen, ja jokaisella on isä tai äiti odottamassa koulun portin edessä, koska leirikoulusta palaamisaamuna koulutunteja ei yöajamisen vuoksi pidetä. Niin sen kuuluu aina mennä.

Onnettomuuslinja-auton odottajille kävi toisella tavalla. Joillekin oli hyvä uutinen se, että omalla lapsella on vain jalka poikki. Monille hyviä uutisia ei ollut ollenkaan. Ei sitä pysty edes kuvittelemaan, minkälainen on matka tunnistamaan oman lapsen ruhjoutunutta ruumista. Tänään maassa on suruliputus ja joillakin kaupungintaloilla on surukirjat, joihin ihmiset voivat käydä kirjoittamassa viestinsä. Kaikki ovat järkyttyneitä. Kenen tahansa lapsi olisi voinut olla juuri siinä linja-autossa, koska kaikki kuudesluokkalaiset tekevät joka vuosi samanlaisen matkan.

Mielikuvitukselliset narsissit

Lumikelloja ja krookuksia on näkynyt jo jonkin aikaa, mutta nyt alkavat narsissitkin kukkia. Muutamana aurinkoisena päivänä on jo oltu kesätakeissa! Kevät on tullut!!! Kuvan nappasin kävelylenkiltä illan suussa. Lähdin ihan reippaasti lenkille yksikseni, mutta aikani käveltyäni jouduin kääntymään takaisin, kun aloin jännittää kohtaa, jossa ei ollut taloja jonkin matkan ajalta ollenkaan. Turha kai täällä on pelätä päivänvalossa mitään, mutta minulla on aina turvallisempi olo, kun on taloja tienvarressa ja vastaantulevia ihmisiä tarpeeksi. Pitikin sitten tänään lähteä sellaiseen suuntaan, jossa en ole yksinäni vielä aiemmin käynyt. Tuttuihin suuntiin kävelen kyllä ihan reippaasti perille saakka. Täytyy varmaan tehdä vaikka pyörälenkki tai jotakin, että tulee tie tutummaksi, niin ei tarvitse seuraavaa kertaa kääntyä kesken takaisin.

Mielikuvituskin tosin tekee välillä tepposia. Miehen kanssa katsomme mielellämme saksalaisia dekkareita. Itse asiassa se on saksalaisista filmeistä ainoa tyylilaji, jota jaksan katsoa. Niissä on aina kunnollinen juoni ja näyttelijät pääosin hyviä. Sellaisissa filmeissä tietysti ihan normaalin näköiset ihmiset ovat raakoja murhaajia ja muita rikollisia, joten sitten kun yksinään kulkee, alkaa helposti keksiä tarinoita vastaantulijoistakin. Kerran istuin metrossa ja kirjoitin tekstarin pikkusiskolle Suomeen, että nyt istuu vastapäätä yhteen poliisisarjaan rikolliseksi sopiva tyyppi. Siskon nopea vastaus alkoi hymyilyttää sen verran, että vastapäätä istuva varmasti ajatteli minusta samaa, mitä olin ajatellut hänestä... naureskella nyt yksikseen sillä tavalla. Itseään tässä taitaa saada enemmän pelätä kuin muita ihmisiä.

Taidekavallus ja illanvietto

Vaihteluksi hiukan keväistä keltaista. Se yhdistyy yllättävän hyvin keittiön valkoinen-pellava-ripaus-mustaa väriskaalaan. Ja kohtahan se on pääsiäinenkin, joten ajankohtakaan ei ole liian aikainen.

Lintuteema jatkuu edelleen. Tyttö sai taulun edellisen asunnon naapureilta muutama vuosi sitten. Se on vanha printti kultaisissa kehyksissä. Samanlainen, mitä kirpputoreilta ja vanhojen tavaroiden kaupoista voi löytää tämän tästä. Kirkas keltainen ei sopinut violetin sävyihin, joten tein pienimuotoisen taidekavalluksen ja ripustin sen keittiöön.

Työviikko loppui rennoissa tunnelmissa hiukan ennen kello yhtä viime yönä. Viime kesänä naimisiin menneitä monikulttuurisia opiskelijapariskuntia oli meillä istumassa iltaa. Jutut risteilivät laidasta laitaan, välillä vakavampaa asiaa, välillä hervotonta naurua. Ihana saada elää mukana sekä haasteissa, että myös tulevaisuuden suunnitelmissa. Ihana oli myös rivien välistä lukea merkkejä avioliiton menestysresepteiden käytäntöön laittamisesta - jatkuvasta keskustelemisesta, joustamisesta, toinen toisensa arvostamisesta ja yhteisen tien etsimisestä.

Arvon naiset

Naistenpäivän kunniaksi muutaman vuoden takainen keväinen valokuva. Vaaleanpunaista sen olla pitää... Pohdin tänään, mikä naiseudesta tekee erityisen. Tulin siihen lopputulokseen, että parasta on roolien rikkaus. Saa olla tytär, vaimo ja äiti. Saa olla rakastettu ja saa rakastaa. Saa tulla huolehdituksi ja saa huolehtia. Saa ottaa mallia ja saa olla mallina. Saa olla pieni ja saa olla suuri. Saa olla kaikkea joka päivä navigoidessa naiseuden roolien välillä.

Hyvää naistenpäivää!

Lintuverho

Lintuteema jatkuu. Lauantain Ikea-keikka oli verhonhakureissu. Ajoimme ensin toiselle puolelle kaupunkia suureen kangaskauppaan, josta piti löytää hevoskangasta laskosverhoa varten. Upeaa kangasta siellä olikin, mutta se oli extraleveää sisustuskangasta. Ja hinta sen mukaista. Päätimme katsoa Ikean kangasvalikoimat, edelleen vakuuttuneina laskosverhoideasta. Ei löytynyt sopivaa kangasta, mutta tyttö näki kankaiden vieressä linturullaverhon, josta innostui. Minulla tosin kesti hetken aikaa erottaa niitä lintuja kuvion seasta. Yllätyin, että näin neutraali innosti niin kovasti, vaikka alkuperäisenä toiveena oli voimakkaammat kuviot.

Verhoja oli muutamaa kokoa, joten tämä leveys yltää ikkunasyvennyksessä melkein seinästä seinään. Kiinnitimme vielä verhon kattoon, joten sen enempää tätä ikkunaa varten ei tarvita. Pääsin helpolla. Laskosverhon ompelemiseen verrattuna ne ruusutyynynpäälliset olivat pelkkää leikkiä.

Voileipä ja pari muuta juttua

Idut päätyvät voileipien päälle. Parsakaalin idut ja kylmäsavustettu graavilohi - aika hyvä yhdistelmä! Onneksi täältä saa valmiiksi pakattua saksalaista ruisleipää. Siinä tosin on enemmän siemeniä (ja kuitua) kuin leipätaikinaa, mutta se maistuu niin hyvälle vaaleisiin leipiin verrattuna.

Hamsteri ei enää näistä iduista ilahtunut. Jouduin viemään sen maanantaiaamuna eläinlääkärin lopetettavaksi. Koulun jälkeen oli tietysti harmillista kuulla huono uutinen, mutta hamsterin hautaaminen helpotti hiukan. Tiskikoneen ovessa lukee jo muutaman viikon ajan pienistä sanamagneeteista koottuna "my dad went to get a big dog and cat." Kun huomasin, mitä tekstiä niistä magneeteista alkaa tulla, kirjoitin varmuuden vuoksi itse hieman alemmaksi "mum said no."

Olen tänään uhkarohkeasti miettinyt, voisiko vaikka Bultmannin epäluuloa evankeliumien kirjoittajien luotettavuutta kohtaan kumota kahden jakeen voimalla. Lievää harhailua materiaalipaljouden keskellä. Brainstorming, se on positiivisempi sana kuvaamaan periaatteessa samaa asiaa. Saa nähdä pitääkö siihenkin ajatukseen kirjoittaa lopuksi "mum said no."

Uusi kangas

Eilen olisi ollut ihana ulkoilusää, mutta koko päivä kului sisätiloissa lauantaipäivän askareissa. Sen verran ehdin välissä "ulkoilemaan," että ikkunoita pestessä istuin hetken parvekkeella ja join keväisen kupillisen teetä. Tänään taas ei sade meinaa ottaa loppuakseen ja muutenkin kaikki näyttää harmaatakin harmaammalle. Eilen siivouksen jne. lomassa ompelin pikapikaa kaksi tyynynpäällistä. Ikeaan oli tullut kaunista kukkakangasta. Miten Ikeaan päädyimme jääköön aurinkoisemman päivän jutuksi, mutta kukkakangasta en voinut vastustaa. Näissä muutama vuosi sitten ostetuissa tyynyissä on muutenkin huippumitotus noin niin kuin kangasmenekkiä ajatellen, 40x60, joten kaksi tyynyn päällistä tulee tällä systeemillä yhdestä metristä kangasta. Idea on tietysti jo vanha ja monta kertaa toteutettu, mutta ompelunopeus on valttia. Ajattelin kyllä ommellessani kone sauhuten kesken perinpohjaisen siivousurakan, että rennommankin hetken voisi valita. Mutta mikään ei ole parempaa kuin siivouspäivän jälkeen istua sohvalla teekuppi kädessä, iloita uusista tyynynpäällisistä ja vilkaista ohimennen ikkunasta ulos ja nähdä maisema selvästi puhtaan ruudun läpi... Siinä hetkessä sitä aina ajattelee, että hurja hätköinti oli maailman luonnollisin asia.

Salaattiin (ja hamsterille)

Keväisin alkaa aina tehdä mieli ituja. Ostin ensimmäistä kertaa parsakaalin siemeniä. Mauksi luvataan mietoa, joten katsotaan, miten käy. Viikonlopun jälkeen kasvusto siirtynee ruokalautasille. Ja pieni osa hamsterin häkkiin. Hamsteri on sairastanut melkein kaksi viikkoa. Kahden eläinlääkärikäynnin ja antibioottikuurinkin jälkeen se on edelleen hiukan toipilas. Siskolta saatiin ensiapua puhelimen välityksellä. (= Luuri häkkiin ja sisko toisessa päässä kuulostelee, mikä hamsterin oudon yskän syy on...) Eläinlääkäri sanoi tutkittuaan, että se oli työntänyt liikaa herkkuja poskipussiinsa ja sitten saanut jonkun isomman tulehduksen. En ole vähääkään eläinrakas, mutta eläimen kärsimys on ihan kauheaa katsottavaa. Ja sillä hinnalla kun vie hamsterin eläinlääkäriin, ja ostaa sille lääkkeet, saisi monta uutta hamsteria tilalle. Eihän se tietysti ole yhtään sama asia kuin rakkaan hamsterin paraneminen, mutta jos ei ole ollenkaan eläinrakas, saattaa tulla kaikkea kamalaa mieleen. Kuten sellaistakin, että ehtii heti huomattuaan jotakin olevan vialla jo rukoilla sen kuolevan nopeasti, ettei tarvitsisi maksaa eläinlääkärille piikin antamisesta. Sitten kuitenkin, vaikkei olekaan yhtään eläinrakas, soittaa itse kiireisen ajan eläinlääkärille ja maksaa laskun, koska ei pysty katsomaan päivääkään, että hamsteri näyttää ja kuulostaa ihan kamalan kipeältä. Ja sitten vielä näkee ihan punaista, kun apteekkari kysyy, onko lääkärin kirjoittama resepti kissalle ja alkaa nauraa hervottomasti, kun kuulee sen olevan hamsterille. Siis hamsterille? (En ymmärrä vitsiä vieläkään.)

Pääsiäistä odotellessa

Pieni ajatus pääsiäistä edeltävään paaston aikaan. Lueskelin eilen Ignatiuksen kirjeitä. Hänen kirjoittaessaan vuoden 100 tienoilla harhaoppi nimeltä doketismi tuotti harmia seurakunnille. Doketismin kannattajat sanoivat, että Jeesus Jumalan poikana vaikutti ihmiseltä, mutta hänen ihmisyytensä oli vain illuusiota. Siksi Jeesuksen kärsimys ja kuolema menettivät siinä ajatuskuviossa täysin merkityksensä.

Ignatius kirjoittaa Trallialaisille: "... Olkaa kuuroja, kun joku puhuu teille muuta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli Daavidin sukua ja Mariasta, joka todella syntyi, söi sekä joi, oli todellisesti vainottu Pontius Pilatuksen aikana, joka todella ristiinnaulittiin ja kuoli, kun he, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja alla katsoivat häntä. Hän myös todella nousi kuolleista, hänen Isänsä herätti hänet kuolleista. Samalla tavalla hänen Isänsä myös herättää meidät Jeesuksessa Kristuksessa, meidät, jotka uskomme häneen, jota ilman meillä ei ole todellista elämää."

Ignatius oli kirjoittaessaan vangittuna uskonsa vuoksi, joten ajatuksen jatko on mielenkiintoinen: "Mutta jos, kuten jotkut, jotka ovat ateisteja (...) sanovat, että hän vain vaikutti kärsivän (...), niin miksi minä olen vangittuna, ja miksi toivon taistelevani villieläimiä vastaan? Siinä tapauksessa kuolen turhaan, ja vielä enemmän, valehtelen Herrasta."

Jeesuksen ihmisyydellä oli väliä. Kärsimys ja kuolema mahdollistavat elämän.