Tätä teemaa on puitu Suomessa tiedotusvälineissä ja somessa jo varmaan niin paljon, että siihen ei kannattaisi enää muuta lisätä. Silti haluan muutaman sanan sanoa. Itse asia on siis tämä: Lomamme aikana tapahtui Turussa puukotusdraama. Olimme muutaman sadan kilometrin päässä turvallisella mökkisaarella, mutta perheenjäsenten ja ystävien kautta tapahtuma tuli kuitenkin aika lähelle. Toisaalta myös Turku on minulle Suomessa tärkeä paikka. En nyt karrikoi, mutta se on ainoa kaupunki, mihin suostuisin muuttamaan, jos joskus palaisin Suomeen.
Kun jotakin kurjaa tapahtuu paikassa, minkä itse kokee tavalliseksi ja turvalliseksi, asia saattaa alkaa hiukan pelottamaan. En tarkoita sellaista lamauttavaa pelkoa, mikä saisi välttelemään paikkoja ja tilanteita, vaan sellaista tietoisuuden heräämistä, että kaikki ei aina ole sitä, miltä se näyttää ja tuntuu. Brysselin iskujen jälkeen olen itsekin muuttunut sen verran varovaisemmaksi, että esim. julkisilla kulkiessa ja isoissa ihmisjoukoissa kävellessä, välillä tarkkailen ihmisiä hiukan aiempaa tietoisemmin. Suomessa käydessä sellainen tarkkailu ei kuitenkaan ikinä ole tullut mieleenikään, koska vaara ei ole ikinä tuntunut millään muotoa todelliselta.
Pienten ja suurempien terroriskujen sattuessa huomio kääntyy nopeasti maahanmuuttopolitiikkaan. Se tapahtui myös Ranskassa ja Belgiassakin iskujen tapahduttua. Maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin liian harvapiikkinen kampa tarttumaan itse ongelmaan. Valtaosahan maahanmuuttajistakin on ihan tavallista ja kunnollista väkeä. Iso osa heistä on myös itsekin mielettömältä väkivallalta turvaa tarvitsevia. Ääri-ilmiöt taas koskettavat helposti kaikkia yksilöitä, osittain jopa taustasta riippumatta, jotka sellaisista ovat kiinnostuneita. Aiemmin terrorismi oli järjestäytyneempää ja siten myös helpommin hallittavaa. Nyt kuitenkin Turun tapahtuman kaltaiset yksin, tai hyvin pienellä joukolla, suoritetut teot ovat yleistyneet. Mille tahansa turvallisuussysteemille on nykymaailmassa mahdotonta valvoa jokaisen yksilön liikehdintää tai imemiä vaikutteita. Jonkinasteinen vaara vastaaviin tilanteisiin on siis aina olemassa kaikkialla.
Usein vaarasta puhuttaessa terrorismiin liityen sanotaan, ettei pelolle saa antaa valtaa. Kuuntelin joitakin kuukausia sitten radiokeskustelua tähän aiheeseen liittyen. Siinä asiantuntija kielsi tuon lauseen täysin naurettavana, ja muistutti siitä, että pelosta on hyötyä, koska se auttaa arvioimaan tutun tilanteen uudestaan. Emme voi palata aikaan, milloin elämä oli kaikkialla automaattisesti turvallista. Meidän tulee jatkaa elämäämme normaalisti, mutta on valheellista pakottautua kuvittelemaan, että se jatkuu aivan kuten ennenkin. Tämä kyseinen asiantuntija korosti, että on erittäin tärkeää tiedostaa muuttuneen nykymaailman vaarat. Pelon ei saa antaa lamauttaa, mutta sen tulee antaa auttaa sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen. Terrorismin herättämää pelkoa kannattaa siis ehdottomasti työstää sen sijaan, että työntäisi sen pois mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti