Ehti hurahtaa reilu viikko ihan muissa jutuissa. Täällä on ollut koululaisilla krookusloma. Tuikitavallisen työviikon yhdistäminen siihen on tarkoittanut hiukan erilaista aikataulua ja bloggaamiseen ei löytynyt aikaa ollenkaan. Tauot kuitenkin tekee aika hyvää tämän harrastuksen kanssa.
Viime viikonloppuna ajoimme Saksaan sukuloimaan. Sieltä löysin Wasan ruisrouhenäkkäriä. Harmittaa, että ostin vain yhden paketin, koska tämä voittaa Ikean ruisnäkkärin mennen tullen. Ensi kerran, kun sinne suuntaan ajellaan, täytyy kirjoittaa tämä paketti monta kertaa ostoslistalle. Kouluruokalahan tästä näkkäristä tulee mieleen. En olisi silloin uskonut, että joskus sekin maku nousee arvoon arvaamattomaan. Silloin sitä lähinnä ihmetteli, miksei koulussa koskaan tarjota pehmeää leipää.
Näkkäri on tietysti kuitenkin vain näkkäriä ulkomaillakin asuessa, mutta viime kuukausina olen huomannut, että kyllä sitä monessa muussakin asiassa oma perspektiivi on muuttunut. Elämä on siitä hassua, että se etenee syklimäisesti. Välillä tuntuu pitkään ihan tavalliselta. En tiedä, miten sen edes sanoisi, mutta tarkoitan sitä, että ajatukset vaan yksinkertaisesti on hetken aikaa ennallaan. Sitten yhtäkkiä huomaa, että ne ovatkin hiukan muuttuneet. Eikä sellaiseen edes pysty useimmiten osoittamaan yhtä selkeää syytä, vaan ehkä monta yhtä aikaista tapahtumaa tai asiaa, mitkä jotenkin sysää liikkeelle, tai ehkä jopa pakottaa joko ottamaan jollakin tapaa hiukan erilaisen roolin jossakin asiassa, priorisoimaan uudella tavalla tai jotakin muuta sellaista pientä hienosäätöä. Tuntuuko tutulta? No, se oli aikamoinen hyppy näkkäristä elämänkaaripsykologiaan.
Mukavaa ystävänpäivää! Palailen jossakin kohtaa sopivampien valokuvien kanssa, kunhan tässä saadaan ensin juhlat pystyyn.
----
This week was a school vacation for kids, but we were working as usual. Well, attempting to work as usual, but at times bridging the vacation weeks can demand a bit of an extra effort to get everything necessary done. At moments like that it's usually the blog that automatically takes the back seat.
Last weekend we drove to Germany for two days to see the family. We always stock on certain products which are either traditional from the area my husband comes from or otherwise much cheaper or simply different than at our side of the border. This time among other things I found Wasa crips bread in the supermarket. They sell several varieties of Wasa here, too, but not this particular one with extra fibre. Immediately after opening the package I regretted of not having bought several of it... Next time my shopping list might look like this: Wasa bread, ..., Wasa bread, ..., Wasa bread, ... Funny enough this bread resembles the crisp bread they used to serve beside the warm lunches in the Finnish schools as I grew up. At that time we were always wondering why they never offered us any "better" bread with the meals. How little did I know that one day I'd be graving for it? So much more fibres and other good stuff than in that so-called better bread.
That made me think about how I have lately observed that life moves on with cycles. Sometimes thoughts can be kind of static for quite some time. Then suddenly one realizes that something has changed and one looks at things from a different perspective. It's not even necessarily anything particular, but rather a sum of different processes that pushes one to take slightly a new role in life, prioritize differently, or just simply adjusting to new circumstances. Does it sound familiar? Well, that was quite a jump from crips bread to life span psychology.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti