Muutaman viime viikon aikana olen tehnyt sellaista pientä aluevaltausta. Olin jo pitkään miettinyt anglikaanien vanhan rukouskirjan testaamista ja lopulta sain kirjan käteeni. Tykkään siitä tosi paljon. Rukouksenhan voi muotoilla vapaasti omin sanoin, mutta ihan yhtä hyvin voi myös rukoilla raamatusta Jeesuksen opettaman Isä meidän-rukouksen, tai jonkin muunkin valmiiksi kirjoitetun rukouksen. Viime viikkojen aikana olen lueskellut tätä rukouskirjaa ja "testannut" näitä valmiita rukouksia. Kuulostaa varmaankin hiukan hassulta "testata rukouksia," kun rukoushan tietysti aina "toimii." Tarkoitan testaamisella tässä nyt sitä, että olen kokeillut mahtaisiko tällainen rukouskirjan käyttö sopia omaan hartauselämääni. Testailen siis lähinnä asian inhimillistä puolta. ;) Täytyy sanoa ainakin tällä muutaman viikon kokemuksella, että toimiihan se.
Alimmaisessa valokuvassa on yksi rukouksista, joka oli erityisesti mieleeni. Se oli kirkkovuoden alkupuolelta ja siihen liittyvät raamatun tekstit seurasivat perässä. Suomeksi rukous menee omin sanoin käännettynä suurinpiirtein näin: Herra, pyydämme sinua armollisesti kuulemaan kansasi rukoukset, kun huudamme puoleesi. Auta heitä sekä huomaamaan, että myös ymmärtämään, mitä heidän tulee tehdä. Anna heille myös armoa ja voimaa toimia uskollisesti sen mukaisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Minusta siinä oli ihan loistava rukous päivän aloitukseksi! Toinen teksti, mikä tuota rukousta seurasi, oli Luukkaan kuvaus 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelissä. Rukous linkittyi siihen hienosti. Siinä kertomuksessahan Jeesuksen tottelevaisuus kohdistuu ensisijaisesti hänen taivaallisen Isänsa miellyttämiseen. Tuttu kertomus siis, mutta tuon rukouksen kautta jotenkin avautui sekin kertomus ihan uudella tavalla. Siinä kävi niin, että pohdin päivän kuluessa useamman kerran sitä, miten tärkeää on huomata ja ymmärtää, mikä on oikein. Olla avoimella mielellä huomaamaan, mitä hyvää missäkin tilanteessa tavallisena päivänä voisi tehdä. Lisäksi tarvitaan vielä voimaa toimiakin sen ymmärryksen mukaisesti. Siinä toteutusvaiheessa armo tuleekin sitten hyvään käyttöön! Oikein toimiminen on aina astetta tai paria oikean tietämistä vaikeampaa.
Jos ajatus valmiin rukouksen toistamisesta tuntuu ihan vieraalle, niin tässä on vielä toinen idea. Olen nimittäin testaillut joidenkin rukousten kanssa sellaistakin, että olen rukoillut lisäksi omin sanoin mietiskellen asioiden puolesta, jotka joko liittyvät rukouksen teemaan, tai muuten sopivat muotoiltavaksi samanlaisen pyynnön/kiitoksen tapaan. Ei siis kannata ajatella, että valmiiden rukousten käyttäminen olisi jotenkin omituinen juttu. Päin vastoin, niistäkin voi oppia lisää rukoilemisesta, kuten opetuslapsetkin Jeesuksen opettamasta rukouksesta.
----
I bought some time ago a classic Anglican prayer book called the Book of Common Prayer. I must say I like it even more than I had expected. Lately I have namely been testing using this old book for my personal devotionals. Praying of course works always, its divine side was not what I was planning to test. Rather than my test was focusing on the human aspect of prayer, because coming from a Free Church tradition that is associated with the lack of formal liturgy, I was wondering whether I would myself like following such a "liturgy book" in my own prayers. Now having tried it out for a couple of weeks I must say I really do like using this book.
I have been reading my book bit here and there simply observing variety in the forms of Anglican liturgies and also the variety of offered prayers for different purposes and seasons of life. One of my favorites so far came from a Sunday some time ago. You can find the prayer in the last photo. It reads: O Lord, we beseech thee mercifully to receive the prayers of thy people which call upon thee; and grant that they may both perceive and know what things they ought to do, and also may have grace and power faithfully to fulfill the same; through Jesus Christ our Lord. Amen. I thought it was quite a perfect prayer for almost any ordinary morning! The prayer was followed by two Bible texts. The second one was from Luke 2 where Jesus as a 12-year old remains in the temple in Jerusalem while his parents head back home. The prayer connected nicely to that narrative which essentially draws attention to Jesus' obedience primarily to God as his Father. That's a story that I have read so many times, but that prayer made me think about it anew. Actually I was so caught by it that I kept thinking throughout the day about how important it actually is to be able to perceive and know what would be the right things to do. To have an open mind to notice where one can do something good and be a blessing to someone. It does not end up at that though, because after figuring it out one needs strength to do the right thing. That's the spot where grace is indeed badly needed. Knowing is one thing, doing is another.
If using ready prayers seem like a strange idea, I'd like to share another variant that I have been testing, too. I have used several prayers in the book so that I have meditated about the contents of the particular prayer and then prayed about other things that relate to the theme in my personal life. Using a ready prayer as a kind of template is not a bad idea at all. Quite the opposite actually, it seems to me that they are able to teach new ways of praying (and also point out important areas in life that require prayer) in rather similar educative fashion as when Jesus was teaching the Lord's Prayer to his disciples.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti