Kukkakimput ilahduttavat sotkunkin keskellä, heh! Oli niin hyvät värit noissa kukissa ja karkeissa, joten ajattelin, että jääköön sotkut sinne taustalle. Lupasin kyllä itselleni, että siirryn yläkerran toimistoon, kun tämä yksi työn alla olevan luku on valmis. Raivailen kyllä muuten ihan tehokkaasti, ja meillä on aina perussiistiä ja sisustettua, mutta olohuoneen ruokapöytä näyttää valitettavan usein ympäriinsä tältä... Useampi pino kirjoja, osa auki, osa kiinni, miljoona muistilappua post-it:ejä ja muita, monta läjää monisteita eri suuntiin pinottuna, ettei ne sekoittuisi toisiinsa ja käsiinkirjoitettuja muistiinpanoja lisäksi. (Olisin ihan hermona, jos mies levittäytyisi tällä tavalla ympäriinsä, vaikka rajaankin alakerrassa sotkuni pelkästään tähän yhdelle pöydälle. Mutta ehkä se sanoo meistä jotakin, että miehellä on myös useampi projekti meneillään, mutta yksi niistä on aina siististi kansiossaan ja kun kansio ei ole käytössä se on tallessa. Hänen tietokoneensakin siirtyy suurimmaksi osaksi aina jonnekin näkymättömiin, kun se ei ole käytössä. Minä taas, noh, tarvitsen koko kaksimetrisen ruokapöydän 24/7. Ja tietenkään näihin läjiin ei saa kukaan koskea sormellakaan, kun niissä on järjestys, mitä ei saa sekoittaa.) On se varmaan hyvä, että mies ei koe mitään sisustusvastuuta tässä taloudessa, joten saan tehdä asioita omalla tavallani. Itseäni joskus tietysti myös ärsyttää, mutta se ajatus, että joutuu kesken kaiken järjestämään kaiken useamman kerran uudelleen tuntuu pahemmalta hommalta kuin sotkun sietäminen. No, ehkä viikko tai kaksi vielä ja sitten pöytä loistaa taas tyhjyyttään. Sitä kun toistelee itselleen, niin ei ärsytä liikaa.
Flowers are nice even in the middle of the mess, ha! The colors were so great, candies included that I took few photos without caring what lays there on the background... I promised myself, that I'll move my stuff to the office upstairs once this one chapter I am working on is done. Funny thing is that I keep tidying up, and we do always have it clean and decorated at home, but the dinner table in the living room is almost permanently a complete mess... Piles of books, some open, some closed, million post-it stickers and other hand-written notes, photocopies piled up in different directions so that they don't get mixed up... (I think I'd get totally annoyed if my husband did the same. It tells something about us, that he is also currently working on couple of projects, but one of them fits always perfectly to a tidy file and his computer disappears immediately when he is ready after working with it. And I need a 2m long dinner table for 24/7. And naturally, nobody is allowed to touch anything on it, because there is an order that should not get mixed.) It's great that my husband does not feel at all responsible for decorating the house, because that's probably the one and only thing that allows me to do my things in my way. It annoys me, too, don't understand me wrong, but the thought of having to re-organize everything several times seems like bigger a job than tolerating the mess. Well, it's just a week or two and then the table will be tidy again. That's what I keep saying to myself.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti