Lontoo eri vinkkelistä - London from another perspective

Nyt näkyykin Lontoo ihan eri vinkkelistä. Tyttö valokuvasi suurimman osan aikaa kaupungilla kuljettaessa. Mulla on edellisiltä vuosilta niin paljon huolella otettuja turistikuvia, että annoin kamerani lainaan. Reissu oli kyllä todella onnistunut. Itseasiassa useammallakin tavalla. Nähtiin kaikkia ja kaikkea, mitä oltiin suunniteltukin. Sää oli suurimmaksi osaksi parhaimmillaan, mitä nyt tuuli niin kylmästi, että vasta viimeisenä päivänä itärannikolla saattoi ottaa takin pois. Syötiin melkein kaikkea, mitä pitikin. Ja niin edelleen. Ehkä ihan parasta oli kuitenkin sellainen juttu, että multa meni lopultakin koti-ikävä Englantiin ohi. Asuimme siellä opiskeluaikana jonkin aikaa ja sen jälkeen olen aina kausittain kaipaillut sinne takaisin. Siis ei pelkkää matkakuumetta, vaan ihan sellaista koti-ikävän tapaista kaipausta. Se on ollut mulle aina hiukan omituinen juttu, koska en ole ikinä sillä tavalla ikävöinyt edes takaisin Suomeen. Nyt huomasin, että vaikka edelleenkin Englanti on yksi mun suosikkimaista sekä kulttuurin, että kielen suhteen, mulla ei ole enää ikävä sinne asumaan. Hiukan niin kuin terapeuttinen reissu siis. Vaikka oli ihan huippukiva matka, niin kotimatkalla olin ihan innoissani tulossa kotiin. Mietin vieläkin, mitä ihmettä tapahtui, koska kaikki oli siellä ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Mutta ei kai asian selityksellä lopulta ole edes väliä. Joskus varmaankin vain joku sivu kääntyy pään sisällä ja yhtäkkiä näkeekin erilaisesta vinkkelistä. Vähän niinkuin tyttö näki Lontoon kameran linssin läpi. 

----

Now I'll show you London from another perspective. My daughter took most of the photos in the city. I have so many very precisely taken pictures from our previous trips, that I lend my camera to her. Our trip was very successful in many ways. We saw everybody and everything we had planned. The weather was mostly at its best, but the wind was rather cold at times. We ate almost everything we had planned and so on... Finally, however, I think that one of the best things was that I realized at some point that I am not homesick about England any more. We lived there for some time as students and ever since I have had periods of time that I have missed living there again. That kind of homesickness has been totally odd to me because, though being abroad so long, I have never missed Finland that way. Now I saw that though it's still one of my favourite culture and country, I don't feel homesick any more. The trip was quite therapeutic, thus. In the end I was just fine to leave. I can't even explain what happened to me, because I enjoyed everything like always before and everything was equally lovely and pleasant as it has always been there. Perhaps finding an explanation doesn't even matter that much. Perhaps it sometimes just happens that one gets over something and suddenly just sees things from another perspective. Bit like my daughter saw London from another perspective through the lens of the camera.