Kiinalaista

Reilu viikko sitten kävimme kaupungilla katsastamassa Terracotta Army -näyttelyn. Suurin piirtein kaksi sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi teetti mausoleumiinsa reilut 8000 sotilas- ja hevospatsasta. Keisari oli hyvin menestyksekäs yhdistäessään  seitsemän valtakuntaa yhdeksi. Lisäksi hän sai byrokratian toimivaksi, yhdisti kirjoitetun kielen, oikeussysteemin, valuutan ja kaikkea muuta mahtavaa... 

1970-luvulla maanviljelijät löysivät ensimmäiset terrakottapalaset ja ihmettelivät, mitä kummaa ne mahtoivat tarkoittaa. Arkeologit selvittivät pian tilanteen ja nyt on jo suuri osa kaivauksista valmiina. Melkein kaikki patsaat löytyivät sirpaleina, koska ne oli haudattu marssijärjestyksessä maahan kaivettuihin suuriin vakoihin jonkinlaisissa puukehikoissa. Keisarin kuoleman jälkeen haudanryöstäjät olivat vieneet patsailta aseet ja sen jälkeen puukehikot oli sytytetty tuleen.

Patsaat ovat 1,80-2,00m korkeita. Ne ovat hieman sen aikaisia kiinalaisia suurempia, koska niiden tarkoitus oli pelottaa viholliset pois. Jokainen on uniikki ilmeitään ja kampauksiaan myöten. Käsien asennot kertovat aseista, vaatetus ja hiustyyli/päähine sotilasarvosta. Kasvoissa on piirteitä kaikkien Kiinan provinssien alueilta. Keisari tarvitsi 720000 työmiestä 36 vuoden ajan, jotta armeija valmistui. 

Aika hieno näyttely! Kannatti ehdottomasti käydä katsomassa. Tällä sivustolla on pari filmin pätkää, jos kiinnostaa katsoa. 

---

We went to see an exhibition Terracotta Army in the middle of February. It was quite special! You can find more information and couple of film clips here.

Ei voi olla totta!

Aamulla heräsin, kun kattoikkunasta kuului kummallinen ääni... Katsoin ulos ja ajattelin, että ei voi olla totta. Taas on joka paikka valkoisena ja lisää lunta tulee edelleen. Lähdimme kävelylle, koska "ehkä tämä nyt oli viimeinen lumi, josta tänä vuonna saadaan nauttia." Toivon kovasti olevani oikeassa. Ensimmäisen kuvan narsissit olisivat nyt kyllä huomattavasti lumipeitettä mieluisampia... Kävelylenkki teki kuitenkin hyvää. Raikas ilma aina virkistää. 

Iltapäivällä olimme kivassa kyläpaikassa. Onneksi ei kuitenkaan ajamiseen vaikuttanut tämä säätilan muutos, vaan moottoritie toiselle puolelle kaupunkia oli ihan sula. Sen verran kura tosin roiskui, että taas on auton kyljissä hyvä kerrostuma suolaa. Sitä ei täällä säästellä. 

---

I woke up in the morning to a weird noise that came from the roof window... I looked outside and thought that this can't be true! There was new snow all over the place! We made a little walk, "because this might be the last snow we can enjoy this year." (I do really hope it is!) The daffodils would be my preference if somebody asked my opinion on this matter.

In the afternoon we visited really lovely people. Fortunately highways were fine to ride in spite of the snow fall. The car is covered with nice layer of salt though. Throughout the winter months it is spread rather generously everywhere. Any environmental concerns? Nope, I guess. 

Lautanen

Lauantaiaamun ilo oli käydä kirpputorilla heti aamupalan jälkeen. Olikin useampi viikko, kun viimeksi kävin kiertelemässä. Mukaan tarttui muutama vanha lautanen täydentämään aikaisempia ostoksia. Enkä tietenkään voinut vastustaa tätä vielä vanhempaa jo kellertäväksi krakeloitunutta sinikuvioista tarjoilulautasta. Keskellä lautasta on perhonen! Se on ihan paras yksityiskohta. 

Nyt siellä oli ihan ihania vanhoja puukaappejakin useampi. Joissakin oli peili, toisissa ihanat koristelistat... Hiukan kaiholla katselin niitä, mutta jätin edes harkitsematta vakavasti. En tarvitse nyt kaappeja, mutta ne olivat muutenkin kaikki sitä kokoluokkaa, ettei niitä olisi edes saanut portaikosta läpi. Se on täällä hiukan tympeä juttu, että kapeita rappukäytäviä ei ole rakennettu tavaroiden siirtoa ajatellen. Mitään isompaa on hankala tuoda sisälle ilman ulkohissiä. Joku muu löytänee sieltä nopeasti ihanat kaapit. Asiakkaita näkyi olevan sen verran, että parhaat löydöt menevät nopeasti. 

Nyt ruokaa laittamaan. Ajattelin pitkästä aikaa tehdä peruna-kana-kiusauksen. En edes muista, milloin tein sitä viimeksi. Maustan kanansuikaleet ripauksella paprikajauhetta, mutta muuten ihan perinteiset kuviot... 

---  

This morning I went to the local charity shop. I found a cute old plate with a blue butterfly in the middle! I also saw several pretty wooden cupboards... I wished I had needed one! I did not so, I just marveled at them and then moved on. Somebody else will make good purchases there today. Now I better begin to cook. It will be a twist of a traditional Finnish dinner tonight...  

Vihannesten perjantaiversio

Perjantai-iltana on aina kiva syödä jotakin herkkua... Tänään keksin, että voisin pita-leipien, hummus-tahnan ja oliivien lisäksi grillata ja marinoida hiukan vihanneksiakin. Leikkasin kesäkurpitsan ohuiksi, pitkittäisiksi suikaleiksi ja punaisen paprikan myös. Laitoin ne uunivuokaan, kaadoin päälle oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja kaksi murskattua valkosipulin kynttä. Sekoittelin hieman, että öljy leviäisi tasaisesti. Sitten levitin vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle ja laitoin uuniin grillivastuksen alle (180°c) siksi aikaa, että ne pehmenivät ja hiukan myös ruskistuivat. Käänsin ne grillaamisen puolivälissä. Vihannesten jäähdyttyä, laitoin ne takaisin vuokaan ja sekaan lisää öljyä, pippuria ja suolaa. Lopuksi päälle vielä kourallinen hienoksi raastettua parmesaania ja viimeinen sekoitus. Oli aika hyvää! Öljyä tosin kuluu runsaasti, mutta oliiviöljy nyt on kuitenkin enemmän terveellistä kuin moni muu rasva, joten mitäs siitä. Nämä vihannekset sopisivat hyvin myös kylmäksi alkuruoaksi, salaatin sijaan ihan niin vain tai mikä ettei lihankin kanssa. 

Ihanaa, että on perjantai-ilta. Oli taas sellainen viikko, että että yöunetkin kärsivät ajatustyöstä... ;-)  

---

It's fun to cook something good on Friday nights... Today I got an idea to BBQ some vegetables in the oven. I cut red pepper in pieces and courgette into thin slices. I placed them (+ two crushed garlic cloves) into a bowl and poured over olive oil, sprinkled with salt and pepper. Then I mixed them so that everything got coated by the oil, spread the vegetables on a baking parchment on a tray and baked it in the oven 180°c (grill function) until they began to get little bit color and seemed ready. After letting them cool, I placed them back to the bowl, added bit more olive oil, salt and pepper and finally sprinkled them with handful of finely grated Parmesan cheese. We ate the vegetables with pita bread, hummus spread and olives. These vegetables could, however, also fit as antipasto or as a side dish to a good meat.

I am so happy that it is Friday night. This was quite a week... ;-)    

Kevättoiveita

Ulkona paistaa aurinko ihanasti, mutta on vaan ihan hurjan kylmä. Toivoisin jo kevättä, mutta tänä vuonna näyttää säät vaihtelevan jatkuvasti. Lienee turha vielä toivoa liikoja. Parasta vaan ottaa vastaan mitä tulee. Ihan niinkuin sitä muutakaan voisi.;-) Ystävänpäiväkimpusta on jäljellä enää muutama kukka ja vihreitä lehtiä. Ne antavat kuitenkin keväisen tunteen... vaalean vihreää ja valkoista. Taustalla on aikoja sitten joltakin kirpputorilta löytynyt taulu. Itse maisema löytynee kirkontornin muodon mukaan ilmeisesti Bruggestä. Pienen taulun sain eräältä ystävältäni joskus nuorena. Kaikkien vuosien aikana olen laittanut sen joka kevät esille. Se on minulle kevään merkki. 

---

The sun is shining beautifully, but otherwise the weather is cold! I am longing for spring... This year, however, the weather warms up and cools down to warm up and cool down again so frequently, that it might be better not to hope for anything, but just take it as it comes. Not that there is so much choice anyway... ;-) Not much left from my Valentine's flowers. Yet, I am happy, because these few stems still give me a spring feeling. White and light green is always best to cheer up the season. Behind the flowers there is an old painting that I once found in a charity shop. According to the church tower, it has most probably been painted in Bruges. The little picture in a green frame is a gift from a friend. I got it when I was still quite young. It has been my mark of spring every year since. 

Lampunvarjostin

Vielä pitää alareunaa hiukan ommella, mutta sattui olemaan sen verran valoisaa hetken aikaa tummasta taivaasta huolimatta, että otin jo pari valokuvaa eilen aloitetusta askartelusta. Löysin roskakasasta vanhan lampunvarjostimen jo syksyllä. Siinä oli sellainen vaaleanvihertävänruskeasta, läpikuultavasta nahan tapaisesta materiaalista tehty tiukasti pingoitettu kangas ja reunoissa sellaista kahvinruskeaa tupsunauhaa, jossa kulki kultaisia lankoja seassa... Aika karmea siis! Varmistin ennen mukaan ottamista tietysti sen, että metallikehikko on kohtalaisen kunnollinen. 

Eilen revin ensin puukko kädessä vanhan päällisen pois. Aika sotkuinen homma, koska alkuperäiset materiaalit oli kiinnitetty tunnollisesti liimaamalla, joten jouduin hieman raaputtelemaan puukon terällä... Puhdistin myös kehikkoa sen verran, että ruoste ei tartu kankaaseen. Jätin sen kuitenkin kupariseksi, koska kuvittelen, että valo suodattuu kankaan läpi kivasti, jos varjostimen "luuranko" näkyy ja antaa hiukan ryhtiä utuisten rypytysten takaa. Sitten leikkasin vanhan läpikuultavan verhon neljään suikaleeseen. Reunoja ei tarvinnut siksakata, koska niissä näkyi olevan purkautumaton reuna muutenkin, joten yhdistin vain suikaleet toisiinsa suoralla ompeleella. (Kangasta on siis pituudeltaan varjostimen alareunan ympärysmittaan verrattuna nelinkertainen määrä.) Leikatun reunan taas taitoin kaksi kertaa ja ompelin, niin että reunaan jäi vajaan sentin levyinen nauhakuja. Sitten pujotin ylä- ja alareunan nauhakujiin valkoisen puuvillalangan, jotta sain rypytykset tasoittumaan. Lopuksi jaottelin kankaan saumojen mukaan neljään osaan, siinä yläosan ristikko auttoi sopivasti. Kohdat, joissa kangassuikaleet yhdistyvät ovat aina metallilangan kohdalla, eli ne tuskin liikaa erottuvat. Sitten ompelin pienin pistoin yläreunan kiinni paikalleen. Alareunaa aloittelin, mutta siinä on nyt sitten iltapäiväksi vielä hieman puuhaa. 

Hyvä kokeilu ehdottomasti! En ole ikinä ennen yrittänyt tehdä minkäänlaista lampunvarjostinta. Inspiraatiota ideaan sain tästä. Samanlaisia TineK-varjostimia näkyy olevan joka toisessa blogissa ja sisustuslehdessä. Ei tämä tekele nyt tietysti ihan samaa vastaa, mutta ideana kuitenkin läheltä liippaa. Erot alkavat jo heti materiaalista. Ei olisi tullut mieleenkään ostaa ja silputa paria metriä silkkiä askartelua varten... ;-) Mutta onpahan tekemisen iloa. Jaksaa taas tehdä ajattelutyötä, kun on tehnyt jotakin välillä käsilläkin. 

---

Yesterday I began to fix a pendant lamp... I found an ugly old lamp on a trash day at the street some months ago. I cut an old white curtain into four parts, sew the pieces together to make one extra long loop. (Four times wider than the lower part of the lamp.) Bit of machine sewing, upper and the lower seams, and then quite a bit by hand.  I still have some 80 cm to sew by hand for this afternoon, but it's definitely beginning to look like I imagined it. I got some inspiration from here. My lamp is not quite the same starting with the fact that I would never have dared to take a risk with silk, but I am coming quite close I think. And I really enjoyed the process of trying out something I never did before. That's the best reward.

Keskeneräisia ideoita

Jatketaan kuvien suhteen vaaleanpunaisella linjalla... ;-) Viime viikkoina ei ole juurikaan ollut aikaa tehdä yhtään mitään luovaa. Nyt alkaa olla sellainen tunne, että jotakin olisi ihan pakko päästä tekemään. Muutama projekti on odottamassa, mutta käsillä tekemisessä on se, että juuri siihen ideaan, minkä toteuttaa on tultava ensin juuri oikeanlainen inspiraatio. Tänään lähtee yksi projekti etenemään. Ompelukone on haettava kellarista, toinen juttu autotallista ja sitten alkaa tapahtua... Nyt kengät jalkaan, takki niskaan ja askeleet autotallia kohti.

---

I continue with the pink tones... ;-) There was no time to do crafts lately. Now I have a feeling that I really have to do something creative! I have couple of projects waiting, but for crafts one has to have exact inspiration for each thing.... Now I need to get the sewing machine from the basement and another thing from the garage, and then something starts to happen...  

Cupcakes...

Laitanpa tähän vielä Ystävänpäiväpostauksen cupcake-reseptin. Resepti on peräisin Alisa Morov, sensational cupcakes - kirjasta. Lopputulos on ihmeen kuohkea verrattuna joihinkin muihin cupcakes- resepteihin. Hiukan sovellusta reseptissä, mutta se on tässä melkein kuten kirjassakin... Englanniksi tällä kertaa, mutta ei taida haitata.

---

This is the recipe for the Valentine's Day cupcakes below. It is from the book called sensational cupcakes by Alisa Morov. The end result is quite a bit fluffier than most of the other cupcake doughs. I adjusted couple of little things, but this one is almost as found in the book.

Chocolate-Vanilla Cupcakes (24 pieces)

75 g cocoa powder

300 ml boiling water

3 eggs

1 teaspoon vanilla extract (I used 3tsp vanilla sugar)

280 g plain flour

300 g sugar 

1 tablespoon baking powder

3/4 teaspoon salt

190g melted butter

Preheat the oven to 175 degrees. Mix the cocoa powder and boiling water together in a small bowl until smooth. Set aside. Mix the eggs, a quarter of the cocoa mixture in another bowl. In a third bowl, combine the dry ingredients. Using an electric mixer, add the melted butter, the dry ingredients and the rest of the cocoa mixture to the egg mixture and beat slowly until all the dry ingredients are moist. Increase the speed to medium and beat for 1-2 min.

Pour the batter into cupcake moulds lined with paper cases. Bake for 20-25 min. Let cool. 

Frosting - Vanilla buttercream 

(I reduced the amounts of the ingredients little bit, so this is what I used.)

180 g butter (soft, but not melted)

ca. 650 g icing sugar

100 ml double cream

vanilla extract 

liquid food coloring

Using a mixer, mix the butter and half the sugar for 30seconds, then add the cream and vanilla extract. Mix until creamy. Add few drops of the the food coloring. Gradually add the rest of the sugar, beating well after each addition. Continue to beat until the frosting is thick. Decorate the cupcakes.

Ystävänpäivänä

En ehtinyt eilen missään välissä blogiin asti, joten hyvän ystävänpäivän toivotukset tulevat nyt hieman myöhässä... Testasimme yhtä uutta cupcake-reseptiä ja lopputulos oli, kuten osasimme odottaakin, amerikkalaisen sokerinen. Mutta mikäs sen parempaa juhlan kunniaksi! Tyttö askarteli hammastikkuihin kuviopapereista pienet sydänkoristeet. Oli myös sydämen muotoisia pikkupitsoja, suklaata, karkkia sydämen muotoisessa rasiassa, kukkia ja niin edelleen. Kerran vuodessa on ihan hauska olla yliampuvan "kitsch." Oli myös ystäviä käymässä, paljon naurua, kevyitä juttuja ja hiukan myös vakavampaakin pohdintaa. Kynttiläkin saatiin sytyttää, kun yllättäin kuultiin, että yhdellä vieraalla oli juuri syntymäpäiväkin sopivasti. Oli siis juhlan aihetta kerrakseen. 

---

Happy Valentine's Day, even though it is already bit late for that... I had no time to blog yesterday. We tested a new cupcake recipe, baked heart shaped mini-pizzas with double amount of cheese. I got flowers, others got chocolate/candies all wrapped in heart shapes... Once a year it feels great to go overboard with all the fancy pink and hearty stuff! We also had some friends over, laughed and talked a lot. And finally sang Happy Birthday, because the Valentine's Day turned out to be a birthday, too. There was plenty to celebrate. 

Ihan helppoa

Täällä on meneillään peruskoululaisten krookusloma, eli paikallinen "hiihtoloma." Tyttö oli tänään mukana etiikan tunnilla. Tuntia ennen hän kysyi, mitä etiikka oikein on. Kerroin, että se on miettimistä, mikä on oikein ja mikä väärin. Siihen tyttö sanoi: "Sehän on ihan helppoa. Sen mäkin jo tiedän. Viimeksikin, kun mä olin mukana, mä tiesin jo ihan kaiken, mitä sä opetit. Eikö täällä opeteta mitään sen vaikeampaa?" On se niin suloinen, että. Tietäminen vähenee iän myötä, mutta onneksi SITÄ ei tarvitse tietää silloin, kun vielä tietää kaiken. Tuo ikävaihe, kun kaikki sujuu ihan leikiten, on ihan mahtava. 

Huomenna on avoimien ovien päivä. Odotan uteliaana, kuinka paljon vierailijoita, lue: mahdollisia opiskelijoita, saapuu paikalle!

---

It's time for school holiday. My daughter accompanied me to the ethics lesson today. Before I began she asked what ethics actually is. When I explained that it is discussing what is right and what is wrong, she said: "That's so easy. I know it already. Last time I was in the class with you, I also knew already everything you said. Do you ever teach anything more difficult here?" She's cute, isn't she? I have a feeling that one knows less and less when one grows older. I am happy though that one does not need to know THAT yet, when one feels that one knows everything. There is something adorable in that phase of mastering everything with total easiness. 

Tomorrow we have open doors. I am looking forward to see how many visitors, read: potential students, will show up!   

Kahvitaukoliputusta

Vielä muutama valokuva eiliseltä. Yöllä onkin tullut lunta jonkin verran, joten maisemat ehtivät jo muuttua... Talven paluuta se kylmä tuuli taisi ennustaa. Valvoin illalla kahteen tutkielmia korjaten... Oli hyödyllinen yötyö, koska nyt sain heti aamulla loputkin "toisen kierroksen korjattavat" valmiiksi. Ja päivä on vasta alussa. No, ei ihan, mutta kuitenkin. Ilman niitä muutamaa yötyötuntia olisi kulunut kokonainen päivä tänään niihin, koska mitään jättiläismäistä pinoa ei pysty tarkistamaan yhdeltä istumalta.

Aika nätti vihreä roskis muuten, eikö olekin? 

---

Still couple of photos from yesterday. It has been snowing last night, so the landscape looks again different... The cold wind did predict the return of the winter. Last night I stayed up until two o'clock to second mark some essays. Those night hours turned out to be quite efficient, because this morning I could finish also the marking of the exams. Now it is STILL almost morning. Not quite, but anyway I am happy. Without those few hours at night, I would have needed the whole day for it today. 

The green trash bin above is quite pretty, isn't it?

Ulkoilumetsässä

Suurin ulkoilumetsä on ihan kaupungin toisella laidalla. Ajeltiin sinne huviksemme ja tunnin verran kuljeskeltiin kylmän tuulen saattelemana. Aurinko lakkasi jossakin välissä paistamasta, mutta sammaleen ja puunrunkojen värit olivat kauniita siitä huolimatta. Niin sitä saa sunnuntai-iltapäivän kulumaan... Jossakin kohtaa matkan varrella luin joltakin ilmoistustaululta kadun varresta, että yksi näyttely, jonka haluan ehdottomasti käydä katsomassa, on enää esillä ensi viikon loppuun saakka. Se oli kiinnostava juttu, jonka mies bongasi jo vuoden vaihteessa, mutta ei vielä ehditty toteutuksen tasolle näinä vuoden ensimmäisinä viikonloppuina. Lopulta aika käy näköjään vähiin, joten nyt on ohjelma sovittuna seuraavaksi lauantaiksi. Tämä on kyllä huippuhyvä paikka asua, jos tykkää  välillä tehdä sellaisiakin asioita. 

Nyt lähden juomaan kupillisen kuumaa teetä. Metsässä oli niin kylmä, että vieläkin paleltaa, vaikka kävelyretkestä on jo tunnin verran aikaa... 

---   

The largest outdoor area is on the other side of the town. We drove there today and walked around accompanied by very cold wind... At some point the sun stopped shining, but never mind, the colors of the nature were pretty anyway. This is quite usual way for us to spend a Sunday afternoon walking somewhere. It's great if the sun is shining, but if it isn't, it doesn't mostly matter either... Walking in the fresh air is always a good option, isn't it?

Now I make myself a cup of tea. It was so cold outside, that I am still freezing though we came home already an hour ago...

m&m cookies

Tällä viikolla on riittänyt leikkikavereita iltapäivisin. Koulupäivät ovat täällä pitkähköjä muutenkin, mutta monet lapset joutuvat jäämään iltapäivähoitoon odottelemaan vanhempien töistä pääsyä, joten mukaan lähtijöitä olisi vaikka joka päivälle. Minulle sopii hyvin, koska yleensä olen iltapäivät muutenkin kotona ja ehdin hyvin tehdä joitakin työjuttuja sillä aikaa, kun lapset leikkivät. Se on tietysti luksusta, ettei nykyään tarvitse paljon varsinaisesti "vahtia," kun voi luottaa, että ainakin 99% ideoista on ihan toteuttamisekelpoisia. ;-) 

Tänään lapset leipoivat itselleen välipalaksi m&m -keksejä. Ihan peruskeksitaikina Amerikan malliin ja pari kourallista suklaisia m&m-rakeita mukaan. Muutamat rakeet hiukan sulivat paistaessa, mutta kommentiksi tuli "echt prima," joten hyvillä jäljillä oltiin, vaikka resepti olikin taas sellainen oikean reseptin muunnosversio, jonka saisin onnistumaan samanlaisena uudelleen ainoastaan näppituntumalla. Huomenna on varmaankin kahdella tytöllä koulussa samanlaiset välipalaeväät, koska satuin lupaamaan, että jos kekseistä tulee herkullisia, niitä voi ottaa kotiin lähtiessä mukaankin.

---

This week we have been quite active in the afternoons hosting few play dates. I am happy with it, because usually I am anyway at home in the afternoons and get some work done, while the kids play by themselves. Quite a luxury indeed, that they are already having 99% good ideas of what to do, and thus, playing together goes without much intervention. ;-) 

Today the kids baked cookies with m&m's for the late afternoon snack. Few melted bit out of shape, but even then the evaluation was "echt prima." The recipe was my own variant of simple American chocolate chip cookie recipe. I did not measure the ingredients properly, so it's better not to give any recipe here... There might be two girls unpacking identical cookie snacks tomorrow at school, because I happened to promise that if the cookies turn out well, the friend can take some of them home.      

Kasa lättyjä

Sain syksyllä vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi pikkulättypannun. Sillä on hyvä paistella täällä lasten lättymaassa herkkuja. Tänään olin sen verran kiireessä töiden ja balettikuljetusten välissä, että siistin pinon sijaan lätyistä tuli aivan peppipitkätossumainen läjä. Mitäpä siitä! Makuhan niissä ratkaisee, vaikka keko olisi minkämoinen. Nuo pikkulätyt muuten toimivat koulussa välipalanakin hyvin. Viisi kpl voileipätupperirasiaan ja rasian sisälle mukaan pieni muovipurkillinen/tuubi ruskeaa sokeria. Sitten on täyte mukana, mutta lätyt eivät mene tahmeiksi ennen aikojaan. 

Viime viikolla äidiltä tuli yllätyspaketti, jossa oli kaksi ihanaa Greengate-keittiöpyyhettä Kotivinkin ja karkkien lisäksi... Jee, oli muuten juhlaa se päivä. Pelattiin monta kierrosta lautapelejä, syötiin karkkeja kilpaa, ja lopuksi vielä lueskelin lehteä sohvalla makaillen. 

---

Baking pancakes today... I got a nice mini-pancake pan from my parents as a birthday gift last fall. Today I was in a hurry between the work and ballet lesson. The pancakes landed in a "pippi-longstocking-ly" pile. The mini-pancakes are actually good for a lunch package at school, too. Last time I put five of them into a sandwich Tupperware box with a small tube of brown sugar. The pancakes stay fresh, when the topping can be added just before eating. The kiddo was happy.

Last week my mother sent us a surprise package with two beautiful Greengate kitchen towels, a Finnish magazine and candies... That was a great day! We played several rounds of board games together, ate candies, and later I relaxed on the couch and enjoyed the magazine.   

Puolivälissä

Sunnuntaina tuli vieraita, joten piti nopeasti saada olohuone sopivaan kuntoon. Projekti tosin edelleen kesken. Vitriinikaappi palasi tutulle paikalleen ja hylly tuli sen tilalle. Vasta yksi kerros maalia pinnassa. Hyllyt muuttuvat tuosta ennen pitkää myös mustaksi. Ajattelin, että kaksivärisyys olisi hyvä idea, mutta se näyttääkin nyt niin rauhattomalta, että ei auta kuin sutia maalia hyllyjenkin pintaan. Mittasuhteet ovat kohdallaan. Siitä se alkaa täyttyäkin sitten, kun saan sen ensin kunnolla valmiiksi. Puolivälissä ei kannata mennä liiallisuuksiin.

---

We had some guests on Sunday, so we had to get quickly the living room sorted out. The project is still in the progress, but we moved the cupboard to its old place and the shelf to the other side... I will paint the shelves black as well. I thought it a good idea to leave them wood color, but I cannot actually stand the contrast. It looks far too restless to my taste after all. Otherwise I am happy with my little purchase. The shape and the size fit perfectly. That is, after I have finished the project. 

Taustaa vasten

Keskeneräinen projekti loi hyvän taustan heleän värisille tulppaaneille. Joskus kontrasti auttaa näkemään tarkemmin. Tänään luin koko päivän Uuden Testamentin etiikkaa. Kohta on kirja se kirja lopussa. Sama juttu lukiessa kuin tuossa tulppanien taustassakin. Ensimmäisen vuosisadan kulttuuritaustaa vasten Uudesta Testamentista nousee esiin aika radikaaleja eettisiä teemoja. Monesti eettisessä keskustelussa on korostettu oikeita aikomuksia. Joissakin suuntauksissa aikomuksesta tuleekin helposti esim. lopputulosta tärkeämpi asia. Silloin koko käsitys hyvästä tai oikeasta tekemisestä muuttuu helposti jopa täysin irralliseksi käytännön elämästä. 

Tänään lukemassani kirjassa oli hyvä muistutus siitä, että Raamatun etiikassa pelkkä hyvä aikomus ei ole tarpeeksi. Korinttolaisille Paavali kirjoitti, että heidän kannattaa saattaa loppuun varojen keräys, jonka he olivat aloittaneet auttaakseen jerusalemilaisia. Ajatus auttamisesta oli Paavalinkin mielestä huippujuttu, mutta jotta ideasta todella olisi hyötyä, auttamishalukkuuden pitäisi johtaa asian loppuun saattamiseen käytännössä. Jeesus kertoi myös vertauksen kahdesta veljeksestä, joista toinen oli heti innokas auttamaan, muttei koskaan mennyt tekemään mitä lupasi. Toinen taas ensin kieltäytyi, mutta tuli toisiin ajatuksiin ja kävi hoitamassa työn. Hyvillä ajatuksilla ja aikomuksilla ei ole ihmisten välisessä kanssakäymisessä käytännön arvoa, ellei ne konkretisoidu tekemisen tasolle toteuttamalla. Noiden Raamatun tekstien valossa niillä ei näy olevan hengellisestikään minkäänlaista merkitystä. Aikomukset ovat yksinkertaisesti pelkkiä tekemättömiä tekoja.   

---

The project in progress formed interesting contrast to the pink tulips. Sometimes contrast helps to see more clearly. Today I read a book about New Testament ethics. There are some quite radical themes that stand out in a contrast to the typical cultural and social patterns of the time period. One interesting perspective was about the value of intentions. Intentions were/are sometimes lifted up in the ethical discussion as the decisive element of judging what action would be right or wrong. Sometimes, however, it turns out that the concept of what is "right" is detached from the practical life.

The book I read today drew attention to the fact that in the biblical ethics, the good intentions are not enough. To the Corinthians the Apostle Paul wrote that they should complete the money collection they had started. Paul agreed that the idea of collection was wonderful, but in order to be useful, the good intention had to be combined with completing the project in practice. Jesus told also a parable about the two brothers. The first one had a good intention to help, but never did what he promised. The other was not ready to help in the first place, but changed his mind and did what had been asked. Good plans and intentions don't really have much practical benefit in real life, if they are not followed up by action. In the light of those Bible texts, they don't seem to be of any spiritual benefit either. Good intentions are simply good deeds undone.    

Korjausoperaatio

Tytön parit farkkulegginssit olivat hiukan hajonneet. Taskun reunasta lähti lankaa, polvessa oli pieni reikä ja toisiin farkkulegginsseihin kaveri oli vahingossa askarrellessa leikannut saksilla... Molemmat legginssit olivat muuten vielä ihan kooltaan sopivat ja muutenkin siistit, joten tein pienen korjausoperaation. Pieni pala pehmeää, sinivalkoista puuvillakangasta ja loistavan kirkasta, lohenpunaista ompelulankaa. Paikka paikalleen ja hurjat siksakkaukset edes takaisin, suoraan ja vinoon... Polveen sama juttu ja sitten vielä huvikseen muutama siksakkaus lahkeen suuhunkin. Käyttäjä sattui olemaan balettitunnilla, joten hiukan mietin ommellessani, että meniköhän tämä idea nyt niin kuin piti. Tyttö kun sattuu olemaan hirmuisen tarkka siitä, mikä on coolia ja mikä ei. Osuin kuitenkin oikeaan. Sinivalkoinen kangas on kuulema ihan ihanaa ja mitä kirkkaampi lanka sen parempi... Nämä farkkulegginssit kestänevät siihen saakka, kunnes lahkeet muuttuvat liian lyhyiksi. 

---

My daughter had broken two pairs of jeans leggins. One seam coming apart, small whole at the knee, another hole cut by a friend while doing some crafts together... Everything can happen of course. Both leggins were still otherwise fine, so I decided to do a little operation. I took a small patch of blue and white material and coral yarn. Few minutes later the leggins were fixed... They will be just fine until she grows out of them. That never takes long anyway, and therefore, it would be a bit annoying to have to buy many pieces of the same item in the same size just because of some minor accidents.    

Herkkumuistoja

Viime viikolla, kun tyttö oli hiukan flunssaisena kotona, hän halusi leipoa jotakin. Mokkaneliötaikina sujui melkein kokonaan ilman apua niin, että minä huutelin toisesta huoneesta tietokoneen äärestä montako kanamunaa, paljonko sokeria, jne... 

Mokkaneliöt olivat sellainen koulun-jälkeen-leipomus omassa lapsuudessani. Sitten kun osasin jo itse leipoa, tein pahimpaan herkkunälkään joskus koulun jälkeen joko mokkaneliöitä tai ananaskeikauskakkua. (Siihen mennessä äiti oli varmasti ehtinytkin jo leipoa mokkaneliöitä ihan kyllästymiseen asti, koska oli mikä tahansa juhla tai muu, me pyysimme vuosikausien ajan aina leipomaan mokkaneliöitä.) En muista leivoinko muuten sen ikäisenä ikinä mitään muuta makeaa. Joskus söin pakastimesta välipalaksi puolikkaan vaniljajäätelöpaketillisen. AkuAnkkaa lukiessa se oli parasta, mitä iltapäivällä koulun jälkeen tuli mieleen. Tyttö ihmetteli, että jos minä söin niin ison palan, niin mitä pikkuveli ja -sisko sai. Hyvä kysymys. Pikkuveljellä oli kuulema ollut joskus koulun jälkeen tapana käydä äidin silloisella työpaikalla munkkikahveilla. (Se kävi onneksi puolustukseksi mokomaan ahneuteen.) Mutta sitten aloin miettiä, mitä makeaa se pikkusisko söi, enkä muistanut yhtään mitään. Toivottavasti sekin jotakin makeaa silti sai. En ainakaan muista, että se olisi ikinä valittanutkaan... :-)

Tässä linkki blogiin nimeltä My Second Hand Life, jonka resepti näyttää ihan siltä samalta, jota lapsena käytin. Taidan kirjoittaa sen itsekin ylös, kun alkuperäinen ohje on minulta hävinnyt jo kauan sitten.

---

My daughter baked last week a chocolate cake. She managed to do it almost completely on her own. This used to be one of my favorite bakes as a kid. I had quite a sweet tooth already then, and after school I often felt like eating something sweet. Sometimes I even ate half a liter vanilla ice cream all by myself while reading Donald Duck in the kitchen in the afternoon... My daughter surprised me by asking what my little brother and sister got, if I ate such a portion all by myself. A good question! I heard once that my brother used to go to drink coffee and eat doughnuts at mom's working place at that time. That helped me out a little bit. However, I could not recall what my sister ever ate in the afternoons... She was that much younger, that I think we probably arrived from school in quite different times. (Not a good defense in the front of a ten year old though.) I do hope the little sis found something sweet to eat, too. ;-) 

You can find a recipe on the blog called My Second Hand Life. It looks exactly like the one I used as a kid. I better write it down for myself, too, because I lost the original recipe long ago.