Kotimatkalla

Tänään kävelin töistä iltapäivän palavereiden jälkeen kotiin viiden kieppeillä peltoteitä pitkin. Oli vielä ihan valoisaa ja aurinkokin paistoi jossakin kohtaa, vaikka muuten onkin ollut aika harmaa sää. Nautin kovasti raikkaasta ilmasta ja siitä, ettei taas vaihteeksi tarvinnut muita hanskoja kuin nämä Seijan tekemät. Nämä ovat muuten muistaakseni viime vuodelta, eli hiukan eri malliset kuin ne mistä laitoin aiemmin valokuvia. Tuo takinhiha on hiukan outo juttu... Ostin joululomalla jostakin alennusmyynnistä sellaisen vesivärin näköisesti värjätyn lyhyen toppatakin, kuten tuosta hihan saumasta hiukan näkyykin. Kuulostaa ihan kamalalta, ja ihan rehellisesti se onkin sellainen rajatapaus... En ole itsekään vielä ihan varma onko se nätti vai karmea. Malliltaan se sopii kyllä hyvin, mutta tuo vesivärivärjäys maitokahvin värillä on se kysymysmerkki. Joka tapauksessa takki on tällaiseen välikauteen juuri passeli ja se on varmaa, että ainakin maastoudun tuohon vihreän-ruskean-harmaaseen luontoon, mukulakiviin ja kaikkiin kuraisiin lätäköihin ihan loistavasti.

Työjutuista sen verran, että lukukauden ensimmäinen viikko alkoi kivasti. Olin tänään ihan innoissani, että Uuden Testamentin johdantokurssikin tuli opetettavaksi. Se on valinnaisaine, joten sitä ei ole joka vuosi ohjelmassa. Se on kiva aihepiirin lisäksi siitäkin syystä, että se on ensimmäisen vuoden kurssi. Kaikki muut kurssit, mitä yleensä opetan on joko toisen vuoden kevään tai kolmannen vuoden kursseja. Toinen ilon aihe on uusi, mukava työntekijäpariskunta, joka myös saapui muutama viikko sitten. 

---

Today I walked home after some work-related meetings. It was still light and even the sun showed up at some point for a short moment. I enjoyed the fresh air. It did feel like a spring already!

The first week of the semester began well. Today I was exited to teach couple of hours New Testament Survey course again. It's an elective, so it's not in the program every year. Beside the subject matter, it's also fun to teach a first year course for a change. All my other courses happen always to be either the second year spring or third year.  Another joyful thing was that a new, nice couple joined our team few weeks ago. 

Pinterest

Joulun alla etsin askarteluideoita Pinterestistä. Viikonloppuna, kun harjoittelin uuden koneen käyttöä sain tehtyä itse itselleni oman muistitaulun!!! Huui, mitä edistystä! En melkein uskonut itsekään, että osasin tehdä sen, vaikka ohjeet olivat kyllä aika yksinkertaiset. Sieltä löytyy loputtomasti kaikkea ihanaa. Blogin sivupalkkiin saa kuulema sellaisen Pinterest P:n liitettyä, mutta taidot eivät riittäneet siihen asti. Toimitaan siis vanhanaikaisesti, eli jos haluatte kurkistaa, mitä ehdin nopeasti kerätä, niin tällä linkillä pääsee niihin kuviin käsiksi:  Pinterest-sivu.

---

I joined Pinterest!  Some days ago I was practicing to use my new computer and made all by myself a Pinterest account! The instructions were rather simple of course, but I hardly ever try anything what I am not already sure about with a computer. (I know, I am "computerilly" kind of past generation.) There are all kinds of cute things out there. It should even be possible to add the Pinterest P with a link to the side bar of the blog. I need to try it again, because I did not get it to work so easily as the instructions promised... Meanwhile you can check my Pinterest page by following this link. 

Työn alla

Tässä pieni vilahdus keskeneräisestä projektista. Yksi kerros maalia on pinnassa, mutta ei meinaa löytyä aikaa toiselle kerrokselle... Mikään ei silti estä asettelemasta jotakin kaunista hyllyn päälle seuraavaa vaihetta odotellessa. Pieni kirjahylly on kirpparilöydös muutaman viikon takaa. Se oli aika karmea alkuperäisessä asussaan, mutta tiesin heti, että jo ensimmäinen maalikerros takaa sen, että lopputuloksesta tulee ihan kiva. 

Lumet ovat sulaneet ja vettä ropisee tumman harmaalta taivaalta... Täytyy varmaan syödä muutama appelsiini, jottei energiavarat valahda ihan kellariin asti. Ai niin, mieskulta sai kameran säädöt ennalleen, näytti miten valokuvat ladataan koneelle fiksummin kuin sillä ohjelmalla, mikä aukesi ihan itsestään, ja vaihtoi kuvienkäsittelyohjelmankin paremmaksi. Kaikki tapahtui muutamassa minuutissa. *helpotuksen huokaus*

---

My current project in process. A second hand purchase with one layer of black paint already, while the other layer is waiting for some moments of free time. Some decoration can, however, always be set up in the between stages of the process. The book case looked rather ugly in its original color, but I knew immediately that after some painting it will be as good as new. 

No more snow around here. It is raining and gray. It might be best to eat some oranges in order to keep the energy levels up....  

Kalaa leipäkuorrutuksella

Viime aikoina olen tehnyt muutaman kerran pakastekalasta ruokaa. Aloin tässä miettiä, että mitä ihmeen kalaa se nyt sitten mahtaakaan nimeltään olla. Wikipedia väittää lyyraturskaksi... Nuo valkoiset pakastekalat maistuvat minusta kuitenkin kaikki kyllä aika samalta, joten "kalamallilla" tuskin lienee paljon väliä. Niistä saa kuitenkin nopeasti ja helposti aterian aikaiseksi, joten puolustakoot paikkaansa kotiruokalistassa pelkällä kätevyydellään.

Neutraaliin kalaan saa hiukan ytyä mausteisella leipäkuorrutuksella. Tässä "suunnilleen ohje."  Laita filepalat vierekkäin voideltuun vuokaan. (Suolaa ja pippuria molemmin puolin.) Paloittele/murustele muutama pala vaaleaa leipää, esim. paahtoleipää tai sämpylöitä, kulhoon. (Maalaisleivästä leikkasin kuoret pois, koska ne on tavallista tummemmat. Vaaleita kuoria ei tarvitse poistaa.) Lisää leipäkuutoiden/-murujen sekaan useampi ruokalusikallinen punaista pestoa, reilusti oliiviöljyä ja murskattua valkosipulia. Lisäksi hieman suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja anna seistä hetken aikaa, jotta leivänpalat kostuvat kunnolla. Seoksesta voi maistaa hiukan, jotta on varma, että makua on varmasti tarpeeksi ja lisätä pestoa tai suolaa, jos siltä tuntuu. Ei kannata olla liian varovainen, koska kala itsessään on niin neutraalia, että mausteet tekevät vain hyvää. Seos näyttää aika epämääräiseltä, mutta aineksissa ei ole mitään, mitä ei saisi sellaisenaan syödä... ;-) Levitä seos kalanpalojen päälle. Sitä pitäisi olla niin paljon, että kalat peittyvät reilun kerroksen alle. Tuollaisia maalaisleivän siivuja taisin laittaa palan per kalapala. Lopputulos on sitä parempi, mitä enemmän kuorrutusta on, joten siinä ei kannata säästellä. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista kunnes kala on kypsää. Jos kuorrutus meinaa tummua liian nopeasti, peitä vuokaa hiukan leivinpaperilla tai alufoliolla. Kala sopii esim. perunamuussin kaveriksi. 

---

Lately I have cooked some fish from the freezer department... The white fish itself is rather neutral in taste, but cooking goes so fast, that it definitely defends itself in my menu plans. Spicy bread crust improves the taste amazingly. I don't have a proper recipe for this one, but it goes like this: Cut some white toast into small cubes. Add quite a lot of red pesto, olive oil, garlic, salt and pepper. Mix well and allow some time for bread pieces to absorb the moisture. Taste that the mixture is spicy enough. Spread the mix on the frozen fish file cubes (salt+pepper), so that they are completely covered under thick layer of crust. Bake in 200c degrees until the fish is well done. If the crust seem to get too fast dark, cover it with piece of aluminium foil. We eat this one with mash potatoes.    

Kylpyhuoneessa

Jatketaan vielä mattolinjalla... Hiljainen aamu täällä kotosalla, kun tyttö parantelee flunssaansa.  Kolmas viiden euron matto päätyi kylpyhuoneeseen. Tumman harmaa väri sopii hyvin valkoiseen tilaan. Se oli myös kooltaan juuri sopiva. Lattiassa on nimittäin sellainen suorakulmion muotoinen sinisestä laatasta tehty "koristelaatoitus." Seinän yläosassa kiertää samansävyinen koristelaatta. Lattiassa se oli hiukan hankala juuri mattoasian vuoksi, koska tavallisen kokoiset varsinaiset kylpyhuoneenmatot eivät olleet tarpeeksi suuria peittääkseen sinistä aluetta kokonaan. Mittailin hiukan jossakin välissä ja totesin, että aina jostakin reunasta uupuu muutama sentti, jos standardikokoisen kylpyhuoneen maton ostaisi. Paljain jaloin laattalattia tuntui kuitenkin todella kylmältä, joten kyllä se jotakin mattoa kaipasi. Oli hyvä, etten kiirehtinyt maton kanssa, kun nyt tuli näin sopiva näin halvalla vastaan. Odottelusta on usein hyötyä... Kylpyhuoneen valkoisen kellon pyysin ja sainkin joululahjaksi. Nyt on aamuisin helppo pitää aikataulut ryhdikkäinä.

Tämä on nyt hiukan testipostaus samalla. Sain uuden tietokoneen reilu viikko sitten. Eilen totesin innoissani, että se yhdistyy silmänräpäyksessä ihan itsestään videotykkiin, kun vaan johdot yhdistää paikalleen! Se tulee huomisesta alkaen säästämään sekä minun, että opiskelijoiden hermoja luentojen alussa. Osa toiminnoista on jo hanskassa, eivätkä onneksi ihan niin erilaisia olleetkaan kuin pelkäsin, mutta nyt, kun latasin ensimmäistä kertaa valokuvia kamerasta koneelle, huomasin, ettei tarjolla ollut ollenkaan sitä toimintoa, joka latauksen jälkeen tyhjentäisi kameran muistin. Siihen varmaan löytynee joku ratkaisu. Sitten räpelsin kameraa poistaakseni kuvat ja sekoitin sen toiminnoista jotakin, mitä en osaa enää laittaa takaisin... Hyvin menee, kun on näin huippulahjakas tekniikan alueella! (Ironiaa.) Pitäisi aina ymmärtää miljoona asiaa ennenkuin kannattaa painaa laukaisunappulan lisäksi mitään muuta oma-aloitteisesti. 

---

The last of the three super sale carpets found a place in the bathroom. It is cozy under the feet and the color brings some warmth to the white room. This posting functions as a computer test... I got a  new computer bit more than a week ago. Though I am a bit puzzled with some new functions, some other things are clear and good... Importing photos from the camera for the first time proved to be a challenge.  The computer did not offer any possibility to delete the imported pictures from the camera. I tried to delete them all at once and pressed couple of buttons and got the camera mixed up. I can hardly blame the computer or even the camera for it. Isn't it just wonderful to be SO technically talented?

DIY: silityslaudan virkistys

Joulun alla huomasin, että kaapissa oli kaksi punavalkoista verhoa vanhasta asunnosta. Ne olivat liian lyhyet tähän asuntoon, joten ne olivat jääneet käyttämättä. Kangas on paksua puuvillaa, joten ajattelin, että kyllä siitä jotakin vielä syntyy. 

Silityslauta olikin jo jonkin aikaa odottanut jotakin raikastusta... Siinä oli sellainen vuosia vanha, osittain "teflon"-pintainen, pehmustettu päällinen. Lopulta se alkoi olla niin nuhjaantuneen näköinen, että pisti jo hiukan silmään, kun kuitenkin puhdasta pyykkiä siinä aina pyöritellään. 

Tässä lyhyet ohjeet reilun kymmenen minuutin askarteluun: Irroita päällisen nauhat ja suorista päällinen lattialle levitetyn kankaan päälle. Kiinnitä muutamalla nuppineulalla ja leikkaa kangas joka puolelta suurinpiirtein 5cm päällistä suuremmaksi. Ota lisää nuppineuloja ja taita kankaan reunat kaksinkerroin päällisen nurjalle puolelle kiinittäen taite läheltä vanhan päällisen nauhakujaa. Ompele ompelukoneella kangas kiinni hiukan alkuperäisen päällisen nauhakujaa sisempää, jotta et osuisi vahingossa nauhakujan sisällä oleviin nauhoihin. Sitten vain paikalleen kiinnitys, nauhojen kiristys ja ei muuta kuin silittämään uudella innolla (oh, tuo kotitöistä tylsin)! 

Nyt on parasta jatkaa hommia. Maanantaina alkaa uusi lukukausi uusine kursseineen. Tavoite oli saada 10 luentoa valmiiksi ennen kuin lukukausi alkaa. Nyt on kymmenes työn alla, jee! Huomiseksi lupasin käydä puhumassa seurakunnassa pari tuntia pyhäkoulun opettajille. Kaksi loppukoetta vielä arvioitavana. Aika hyvä saldo näin lukuvuoden viimeiseksi päiväksi. ;-)

---

Before Christmas I discovered that I had some cotton curtains from the old flat in the cupboard. My ironing board has needed a face lift for quite awhile. I simply sew the new material on the top of the old one. Easy peasy fixing. It took just bit more than 10 minutes. The only thing to watch out was to keep "the channel" for the strings open, so I sew the seam for the new material just a little bit further from the edge than the previous seam underneath. 

Now I better get back to work. We start a new semester on Monday. I got assigned a new course besides the other courses that I already taught before. I had a goal to get ten lessons ready before the beginning of the semester. Today I have been working on the tenth. Quite timing, isn't it? Tomorrow I promised to teach the Sunday school teachers for few hours at the church. And two more final exams to grade... This is a good saldo for the last day of the semester, I think!

Teetauolla

Niinä päivinä, kun teen kotoa käsin töitä, on kiva, jos keittiön kaapeista löytyy jotakin herkkua teetaukoja varten... Mitä milloinkin, joskus taas ei yhtään mitään. Herkut katoavat milloin kenenkin suuhun.

---

On those days I work at home, I am always happy to find something sweet for my tea breaks. Sometimes I am lucky, sometimes not. Everybody in this house has a sweet tooth...

Mattolöydöt!

Viikonloppu meni rattoisasti. Tuttavaperhe oli käymässä. Tytöt jaksoivat valvoa hurjan pitkään... Harvinaista huvia, että on paras kaveri yökylässä. ;-) Oli hauskaa ja ehdittiin jopa pulkkamäkeen ja laskiaispulliakin syötiin useampi pellillinen. Tein tällä kertaa niin, että laitoin pöytään valmiiksi leikatut pullat, muutamaa anopin tekemää marmeladia ja kermavaahtoa. Jokainen sai koota niistä sitten itselleen mieluisan yhdistelmän.

Jonakin päivänä viime viikolla jouduin ajamaan hieman kauemmas kauppaan. Kotimatkalla ajattelin, että katson yhden verho-/mattoliikkeen. Se on sellainen kauppa, mistä en ikinä ostaisi mitään normaalihintaan. Hinnat eivät varsinaisesti ole mitenkään tavallista korkeammat, mutta mikään siellä ei yleensä istu minun makuuni, paitsi siinä tapauksessa, jos alennukset ovat sen verran tuntuvat, että voi helposti inspiroitua jonkinlaiseen kompromissiin. Kävelin liikkeen perälle asti innostumatta mistään alennetusta tuotteesta. Sitten löysin kolme villamattoa (120x170cm) hintaan viisi euroa kappale. Ostin saman tien yhden vanhaa roosaa ja toisen tummaa harmaata. Ajattelin, että kyllä niille viidellä eurolla paikat löytyy. Tykkäsin kovasti kudotun näköisestä pinnasta. Kun tulin kotiin, ajattelin huvikseni testata kävisikö roosa matto olohuoneeseen. Sitten totesin, että käy niin hyvin, että haenpas nopeasti sen kolmannenkin sieltä kaupasta. Muistin, että minullahan on kaksi roosa-valkoista tyynyä yläkerrassa ja yhdet ruusutyynynpäälliset viime keväältä... Ei kun taas kerran kantelemaan tyynyjä edestakaisin... ;-) Oli hyvä alelöytö. Kolme mattoa viidellätoista eurolla!

---

I found some carpets last week in sale in one decoration shop. To be exact, three mid-size carpets for five euro each!!! They are wool and have a pretty knitted kind of pattern on the top. I love them! The old rose carpets found a place in the living room. I even had matching kushions already... I think these were some of my best ever sale purchases. :-)  

Pakkasta

Talvi tulikin ihan oikeasti. Kävelin tänään koululle koetta valvomaan ja otin muutaman valokuvan matkalla. Aurinko paistoi ihanasti. Yöllä oli pakastanut ihan kunnolla, kuten heinistä tien varrella näkyykin. Toivon kovasti, että talvi kestää vielä hetken aikaa...

---

We've got a real winter here! I was walking today to work and photographed on the way. The sun was shining. The night had been cold and everything was frosted. I hope it stays wintery for awhile... 

Sämpylät ja kaverit

Leivoin eilen sämpylöitä. Jauhokaapissa oli auringonkukan siemeniä, joten kokeilin niitä. Kastelin kohotetun sämpylän pintaa hiukan vedellä ja "liimasin" siemenet. Ne paahtuivat uunissa ihanan makuisiksi. Sämpylätaikinaan laitoin vehnäleseitä ja aika paljon kokojyvävehnäjauhoa tavallisen lisäksi. Ihan valkoisia sämpylöitä ei usein tule tehtyä. 

Tytöllä oli luokkakaveri leikkimässä. Tyttö näki minun leipovan sämpylöitä ja kysyi ihan ihmeissään, että leivotaanko me aina sämpylät itse... Ei todellakaan aina, mutta tyttö ei koskaan ollut nähnyt ihan kotitekoisia sämpylöitä. Hyvin maistuivat kuitenkin. Yksi balettikaveri taas ihmetteli viime viikolla, että leivotaanko me aina jotakin, kun tarjolla oli vastaleivottuja suklaakeksejä. Niistä kekseistä koulukaverit olivat sanoneet, ettei ole reilua, että tytöllä on sellaisia keksejä mukana. ;-)

Olen varmaan kertonut joskus ennenkin, että täällä ihmisillä ei ole tapana leipoa kotona. Keksit ja kakut ostetaan yleensä valmiina kaupasta tai leipomosta. Jos jotakin joskus leivotaan, niin sitten on valmistaikinat tai valmiit jauhosekoitukset ainakin. Minä taas unohdan usein ostaa keksejä, kun kavereita tulee leikkimään. Sitten on hyvä pelastus se, että yleensä aina on jotakin aineksia kaapissa ja lapset voivat leipoa itse jotakin. Siinä tulee mieleinen aktiviteetti ja tarjoilut samalla kertaa... Se on mukavaa senkin takia, että siinä saa sopivasti aina hiukan jututettua kavereitakin ja kuulee missä mennään milloinkin. Muutenhan tuon ikäiset leikkivät ja touhuavat keskenään...

----

I baked some bread rolls yesterday. I found a package of sunflower seeds. They got delicious roasted taste in the oven! My daughter had a friend visiting her. She was amazed when she saw the self-made bread rolls, and ate few with a good appetite. Another friend was surprised of some chocolate cookies last week... The Belgians are often really good at cooking, but they don't usually bake much. I mostly forget buying cookies when the kids come over to play. Then it's a great thing to let them bake something by themselves. It makes for a pleasant activity and a snack at the same time. The kids love it! I like it, because it gives me a good chance to chat with the kids for awhile as well.     

Kalenteri

Yleensä tapanani on ostaa kalenteri vasta sitten, kun ne tulevat alennukseen... Mikä järki on maksaa täyttä hintaa sellaisesta, jonka pian saa puoleen hintaan? Tänä vuonna tuntui kuitenkin muistin toiminta niin hajanaiselta, että kävin ostamassa kalenterin vaikkei niiden hintoja oltu vielä pudotettu. Kaupassa ajattelin, että onneksi tulin, koska valinnanvaraa ei ollut enää nimeksikään. Muutama ehto kalenterille nimittäin on. On oltava kuukausisivu, jotta näkee kuukauden kerralla. En jostakin syystä hahmota aikaa niin hyvin, että selviäisin pienemmällä näkymällä sujuvasti. (Huomasin tuon heikkouden vasta sitten, kun olin mennyt saksalaisen kanssa naimisiin... Tuli varmasti joku paniikin tunne, kun toinen osasi kevyesti luetella kaiken olennaisen ulkomuistista puoleksi vuodeksi eteenpäin.) 

Yhdellä sivulla kalenterissa on oltava ainakin yksi kokonainen viikko. Eli unohdetaan ne kalenterit, joissa on vaikka päivä tai pari per sivu. Ne on kauniita kyllä, mutta sitten mun elämä pilkkoutuisi liian pieneksi... En varmaan hahmottaisi enää edes viikon mittaista aikaa. Hiukan pitää olla merkinnöille tilaa, mutta ei sillä tavalla, kuten lääkärin muistikirjassa, jossa tunnitkin on jaettu puolikkaisiin... Silloin ei kiireen tunne loppuisi ikinä, vaikka todellisuudessa järjestän päivät mielessäni aika lailla sillä tavalla. Mutta tuntuu paremmalta, ettei ne ole kalenterissa niin. Tila muille muistiinpanoille ja -listoille on plussaa, mutta se kyllä yleensä sopii, jos kalenterin reunoille tai kuvituksen päälle mahtuu raapustamaan ylimääräiset jutut. Kalenterin on oltava mukana kannettavaksi sopiva, joten kokoa ja painoa ei saa olla liikaa. Ai niin, ja sivut eivät saa kuultaa läpi, eikä olla liian sekavat muutenkaan. Eikä keltaiset. Näillä vaatimuksilla saa etsiä normaalihintaisistakin kalentereista aika pitkään. 

Aikani etsittyäni löysin sopivan. Väri ei ihan miellyttänyt, mutta sisäosaan ole oikein tyytyväinen. Vasemman puoleisella sivulla on kokonainen viikko ja oikeanpuoleinen on muistiinpanoille. Kaikki hyvin. Aika on hallinnassa. Ainakin kalenterin osalta.

----

I bought an agenda for 2013. I prefer to have one week per page, because I have difficulties to perceive the organization of the time ahead. (I blame my sweet German husband for it, because I never realised I had this problem before marrying him. I must have got some kind of panic in finding out that he is able to list all essential dates at least half a year ahead just out of his memory. It's incredible, isn't it?) This agenda that I found has always one week on the left and an empty page for notes on the right. Perfect. I was too late to get a prettier cover though. The dark brownish bronze tones are not really what I imagined, but the layout inside was definitely a good choice. Time is now under control. At least what comes to the calendar.  

Lumisadetta ja tiskirätti

Lauantaina pakkasimme joulutavarat laatikoihinsa kellariin. Kuusi nostettiin kadun puoleiselle parvekkeelle, josta sen saa helpoiten laskettua narun avulla kadulle odottamaan maanantaiaamuksi roskakuskeja. Täällä roska-autot kiertävät tiettyinä päivinä hakemassa tietynlaiset roskat kadun varresta. Pitää siis tietää, minkätyyppistä roskaa (minkä värisiä roskasäkkejä tai tavaraa) milloinkin laittaa kadun varteen, koska mitä tahansa roskamiehet eivät mukaansa ota. Joulukuuset on merkitty roskakalenterissa tammikuun joka maanantaille. Illalla alkoi sitten sataa suuria hiutaleita... Aamulla maa oli aivan valkeana. Kuusi olisi sopinut tunnelmaan, joten tällä kertaa oli turha kiirehtiä sen kanssa. Alkuviikosta lunta on luvassa moninkertainen määrä lauantaihin verrattuna, joten taidamme hiukan saada talven makua täälläkin.

Aloitin taas vaihteeksi virkkaamaan uutta tiskirättiä turkoosista puuvillalangasta. Virkatut rätit toimivat kätevästi ja raikastuvat helposti pesukoneessa muiden pyykkien mukana. Pylväillä syntyy helposti sopivan kevyttä neulosta... Vaan eipä minun virkkuutaidoilla olisi paljon valinnan varaa silmukoiden suhteen muutenkaan. ;-) 

----

We tidyed up the Christmas decorations yesterday afternoon. In the evening it began to snow heavily. This morning everything was covered in white... The Christmas tree could have made it well for another week. Sometimes it's useless to hurry with cleaning up. The weather forecast promises even more snow in the beginning of the next week.

I began crocheting a new dish cloth. I like the hand-made ones. They are easy to wash with the other laundry and then they are fresh and almost new again.    

Vastustamatonta...

Näinkin "kevyesti" voi tammikuussa herkutella... Eilen pistelin kahvitauon aikana hyvällä omalla tunnolla tuoreen croissantin suuhuni. Se oli niin hyvää, etten sen kanssa tarvinnut muuta kuin kuuman teekupillisen. Mies on ollut sairaslomalla muutaman päivän rajun flunssan takia, joten poikkeuksellisesti minulla oli seuraa, kun toimistosta tietokoneen äärestä hipsin alakertaan teetauolle. Sen verran hurja tauti oli, että potilas kieltäytyi herkusta... Ja järkytys (järkytys!), minä söin potilaankin croissantin. Tuli varmasti kokonaisen viikon rasva-annos täyteen kerralla. 

---

Such a "light" coffee break yesterday... Delicious and without comparison. 

Vuoden ensimmäiset tulppaanit

Ruokakaupassa käydessäni huomasin, että tulppaanikimppuja oli ilmestynyt kukkatelineeseen. Värivalikoima ei ollut kovin mahtava, joten päädyin vaalean violetteihin ja valkoisiin. Laitoin molemmat kimput suureen lasiastiaan. Alkuvuodesta on aina ostettava muutama tulppanikimppu, eikö? Melkein tasan vuosi sitten olin hieman viitseliäämpi kuin tänään ja kukat näyttivät maljakossaan tältä. Nyt ei ollut sen kummempia ideoita... Pellavaliina on pöydällä edelleen joulun jäljiltä, joten nyt tuntuu melkein kaikki muut esineet pöydällä uudelta, kun niille on erilainen tausta. Tarjottimella on Seijan virkkaamat vitivalkoiset kupinaluset. Nätit, eikö? Ne on myös ihana kontrasti pellavaliinalle.    

Loppuviikko on painettava taas täysillä. Kiitettävästi on tekemistä, ei voi muuta sanoa.:-)

---

I saw some tulips at the grocery store. The selection of colours was not that wide, but I picked one bunch of white and the second one of light purple. Last year at this time I was bit more creative with the flowers. I still have the unbleached linen table cloth from the Christmas on the table so everything looks different against that background anyway, so I don't need much to cheer myself up. Did you see the white crocheted coasters on the tray. I got them from Seija, who also made the hand gloves I posted about some days ago. She is really good at making pretty things!

The end of the week is busy. That's enough information, I think. :-)

Haarniska ja söpöä postia

Uuden viikon aloitukseksi esittelen uuden ostokseni. Joululomamatkalla ehdimme pienen alennusmyyntikierroksen. Mukaan tarttui kaksi (!) kullan sävyistä paitaa. Toinen odottelee hieman lämpimämpiä säitä, mutta tämä haarniskapusero toimii jo nyt, vaikka hihat ovatkin 3/4-mittaiset. Nykymallit ovat niin lyhyitä, että hieman pidennystä tarvittiin, joten puin alle melkein saman värisen, mutta astetta tummemman pitkähkön hihattoman paidan. Kuvissa ei kimalletta näy, mutta puseron pinta kuultaa aika kultaisen metallisena. Siitä se haarniskamaisuus. (Kypärä vain puuttuu...) Hiukan ihmettelin itsekin tätä ostosta, mutta ajattelin kaupassa, että yhdeksällä eurolla ei voi tehdä kovin suurta virhettä. Helppo pitää päällä, ja nyt näin täysin jälkijunassa muodin suhteen hoksasin, että minäkin voin pitää näitä nykyajan paitamalleja, kun on vaan alle sopiva helma... Eli tähän loppui ainakin toistaiseksi valitus nykymuodin omituisuudesta. ;-)

Postilaatikossa oli tytölle kortti. Luokkakaveri oli reissannut joululomalla. Kortiin on piirretty iloiset kasvot ja siinä lukee: "anteeksi, että en kirjoittanut paljon mitään. terveisin, ..." Tämä kortti pitää ehdottomasti laittaa talteen muistojen laatikkoon. Söpö viesti, eikö?

---

I feel very literally like "a knight in shining armor." The pictures don't show, but the surface of my new shirt is rather metallic. The shirt took me by surprise as I went shopping during the Christmas break. It's not my style at all as I hardly ever wear anything that shines. However, it was now only 9 euros in the sale, so I thought it would be good to give it a go... Not much can go wrong with such an investment, can it? It was a good decision indeed, because now I just love it. Underneath it I wear a long sleeveless top just a little bit darker than the shirt. It's wonderfully comfortable...

There was an übercute postcard in our the mailbox this morning. The friend of my daughter had travelled during the holiday season. She has drawn a happy face and written: "I am sorry that I wrote almost nothing. greetings..." That's so cute message, that I'll have to file this one into the box of memories for my daughter!      

Käsineet

Vuosi alkoi aika vinhalla vauhdilla! Olen valmistellut uutta lukukautta, korjannut opiskelijoiden tutkielmia ja lukenut... Yritän ajatella helmikuun alkua siinä toivossa, että sillä kohtaa kalenteria olisi tunne, että selviydyn kaikesta ja aikakin riittää. Siltä varalta kuitenkin, ettei sittenkään vielä sattuisi tuntumaan siltä, se varmaan kannattaisi kirjoittaa kalenteriin jo valmiiksi odottamaan. ;-) 

Tänään sain valokuvattua ihanat käsineet, jotka Seija lähetti ennen joulua. Tykkään näistä tosi paljon. Malli peittää ihanasti sormet melkein puoleen väliin. Täällä on muuten niin lämpimät nämä talvisäätkin, että muita käsineitä en ole juuri tarvinnutkaan vielä tänä vuonna! Kiitos, Seija! Punaista kynsilakkaa ostin syksyllä kempparista ostoksilla ollessani. Siinä on sellainen murrettu sävy, että vaikka joulukin jo meni, niin väri tuntuu edelleen ajankohtaiselta. Viime vuosina olen ostanut pelkästään Mavalan pikkupulloja. Ne on helppo levittää, eivätkä ehdi kuivua ja kökkäröityä ennen kuin pohja alkaa näkyä. Ja tosiaan, värejä on hyvä valikoima. Niinkuin noita punaisiakin, että minäkin, vaikken edes yleensä tykkää punaisista kynsilakoista, löysin  niistä mieleiseni. 

 

--- 

The new year began with quite a speed! I have been preparing for the new semester, grading essays, reading books (the latter seems an endless task at the moment)... There is so much to do, that I have decided to focus on the beginning of February in the hope that at that point everything looks much better than right now. 

Today I shot some photos of the hand gloves Seija sent me some time before Christmas. I just love them! They have been perfect for the winter weather we have got so far. I bought the red nailpolish some time in November. The Christmas is already gone, but I still like this burned kind of red tone...   

Happy New Year!

Vuosi vaihtui ystävien seurassa rakettien räiskymistä katsellessa. Täällä ilotulitusraketteja ei myydä yksityisille. Sellaisesta voi saada jopa 250 euron suuruisen sakon... Lelukaupasta löysin kuitenkin ennen joulua jo sädetikkuja pari pakettia. Hiukan tähtisadetta saatiin siis uuden vuoden aatoksi ihan itsekin. 

Vuosi 2012 kului ihan hurjan nopeasti. Se oli sellainen rauhallinen perusvuosi, että ei tapahtunut mitään erityistä tai suurensuurta, mutta kuitenkin monenlaista pienempimuotoista mukavaa asiaa. Perheestäni olen ihan hurjan kiitollinen. Arki ja ihan tavalliset jutut, kuten kasvaminen, työasioissa edistyminen, toinen toisensa tukeminen ja hauskat pienet sattumukset, niillä on todella suuri merkitys olemisen mielekkyyden ja jaksamisen kannalta. Yleisen elämisen ja työn suhteen vuodessa olisi ollut enemmän mahdollisuuksia tarjolla, kuin mitä kohtuuden ja jaksamisen rajoissa ehdittiin ottamaan vastaan. Priorisointi toimi onneksi suurimmaksi osaksi hyvin.

  

Toivottavasti teidänkin 2012 kului hyvissä merkeissä!

Siunausta vuodelle 2013! 

---

The year 2012 passed really quickly! It was for all three of us a peaceful year. Nothing particularly remarkable happened, but we were thankful to have each other and share all little moments together. Speaking about the work an ministry, we were presented with more opportunities than we could possibly take. Happily the prioritizing worked well most of the time. Counting the time and strength correctly is a skill that can get lost at times, as we all well know, don't we?

I hope your year was a good one, too! 

Blessings for the year 2013!