Pari toukokuista kuvaa rannalta... Levän kuorruttamissa ja tuulen pieksämissä, puoliksi lahoissa paaluissa on jotakin erikoista. Suorat rivit oli sää mikä hyvänsä. Tänä viikonloppuna ajattelin hiekkarantaa. Vettä tuli taivaan täydeltä ja mietin pitäisikö elokuussa jokin viikonloppu viettää rannalla.
Istuimme äskettäin iltaa yksien ei-aiemmin-kovin-tuttujen kanssa. Oli hauskaa jutella sitä sun tätä. Sellaiset ihmiset, jotka sanovat suoraan, mitä ajattelevat ja ovat avoimesti sellaisia kuin oikeasti ovat, ovat aika virkistäviä. On kiva, kun ei tarvitse arvailla mitään tai yrittää lukea rivien välistä. Tykkään muutenkin kovasti siitä, että meillä on niin paljon erilaisia ihmisiä ympärillä. Pitäisi olla itse vielä avoimempi, kun niin monen ihmisen kanssa voisi olla vieläkin tutumpi, jos olisi itse aktiivisempi. Aika ei tietysti riitä ihan joka suuntaan, vaikka kuinka toivoisikin. Se vaan aina yllättää, minkälaista ystävällisyyttä sitä kohtaa, kun vain uskaltautuu menemään ihmisiä lähemmäksi.
Few photos from the beach in May... This weekend I was thinking of a sandy beach and of a weekend there in August. Lately we spent some time with people whom we did not know before too well. It was fun to chat this and that. It's such a priviledge to have so many different kinds of people around us. Sometimes I think, that I should be much more open and active in forming relationships, because again and again it's so surprising what kind of warm friendliness one meets everywhere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti