Suomalaiset vieraat toivat sunnuntaina tullessaan Suomi-herkkuja, kuten tuoretta lakritsia... En voinut jättää valokuvaamatta muutamaa lakupalaa, mutta piti silti oikein keskittyä, etten syönyt viimeisiäkin paloja ennen valokuvan räpsäyttämistä.
Tänään alkoivat lapsilla koulut. Meidän koululainen ei myöntänyt olevansa jännittynyt tai edes innokas. Kaikki on kuulema ihan tuttua ja tavallista. Ainoat mietityksen aiheet olivat, pitääkö jo ekana päivänä viedä uimakassi mukana ja minne reput laitetaan aamulla odottamaan ennen kellon soimista, kun luokkahuone on vaihtunut. Ja pitää kuulema muistaa, ettei vahingossa kävele vanhan opettajan luokkaan.
Minulla on taas ihan haikea olo. Miksi lapset kasvavat ja mihin kaikki aika oikein kuluu? Kesäkin tuntui vain katoavan alta pois. Onneksi on paljon työtä tehtäväksi, joten ei ehdi yksikseen vaipua synkkyyteen täällä oudon hiljaisessa kodissa. Olisi kai pitänyt säästää kourallinen lakritsia lohturuoaksi syksyn ensimmäistä normaalimittaista työpäivää varten. Ei sen puoleen, ei tässä työn vuoksi mitään lohtua tarvita, mutta tähän yleishaikeuteen voisi jokin makea tehota.
Hyvää työpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti