Muistatteko tämän? (+ postscriptum)

Kesä on alkanut kääntyä kohti loppuaan ja tämä projekti ei ole edennyt minnekään. Nyt ostin paksua mustaa pellavaa ja kunhan saan sen pestyä, siirryn ompelemaan.

Vuorta mietin ja mallailin, mutta taidan käyttää mustan puuvillan siihen. Kuvittelin ensin, että tähtikangas olisi hauska kontrasti, mutta sitten ajattelin, että se on kyllä hiukan liian kirjaimellisesti nimenomaan "hauska."

Hetken mietin myös harmaata Paisley-puuvillakangasta, mutta siinä on sen verran hyvä himmeä kiilto, että en raaski sitä tuhlata vuoreen. Siitä saan tytölle syyshameen. Nyt näkyy olevan tytöille paljon sellaisia ihan kuminauhavyötäröisiä perushameita, joihin vain tarvitaan paljon rypytystä ja alle samansävyinen puuvillavuori yhtä ryppyisenä, mutta sentin pari pidempänä kuin päälliskangas.

Ja muutenkin tuo ristipistotilkku on sen verran värikäs ja niin eri skaalaa kuin minun värini yleensä, joten en usko paljon lisäväriä tarvitsevani.

---
PS. Tänään voisitte muistaa meitä rukouksin. Käymme katsomassa yhtä asuntoa, jonka näyttöä odotellessa juttu hiukan monimutkistui jostakin ihan muusta kuin meidän omasta toimestamme ja nyt on hiukan sellainen tunne, ettei oikein tiedä, mitä siitä ajattelisi.

Eli tänään ei nyt pyydetä asuntoa vaan lähinnä viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Joskus rukousten sisällöt muuttuvat, vaikka ihan todellisia tarpeita olisikin. Muistatteko muuten sen, kun Salomo tuli kuninkaaksi ja Jumala antoi hänelle mahdollisuuden esittää yhden toivomuksen? Rikkauden, kunnian, vihollisten kuoleman ja pitkän elämän sijaan (hm-m, olisivat olleet aika tyypillisiä inhimillisiä toiveita) Salomo pyysi viisautta ja se miellytti Jumalaa. Jumala lupasi antaa viisautta ja sen lisäksi myös kaikkea muuta (vihollisten kuolemaa lukuunottamatta), koska Salomon asenne oli oikea.

Ei meillä tietysti Salomon kanssa paljon ole tekemistä noin niinkuin ulkonaisesti, mutta viisautta ja ymmärrystä aina tarvitaan ja se näkyy olevan se rukous, mihin aina vastataan. Jaakobkin aloittaa kirjeensä kirjoittamalla, että jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa sitä mielellään. Toisaalta hän myös muistuttaa nöyryydestä ja kirjoittaa, että joskus ihminen saattaa rukoilla jotakin, muttei saa, mitä pyytää, koska pyytää vääristä motiiveista. Raamattu on aika realisti ihmisten suhteen. Ei sieltä löydä Jumalan itsensä lisäksi ketään muuta kovin täydellistä tai omin voimin/viisauksin selvinnyttä. Eli sopivassa seurassa ollaan, kun edeltä menneetkin olivat vain tavallisia ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti turvautuivat asioissaan Jumalaan.