Joulukuuta odotellessa

Löysin kirpputorilta äskettäin pienen joulutaulun. Se on kooltaan jopa hieman postikorttia pienempi. Materiaalista en tiedä, mutta pidän siitä kovasti. Kermanvalkoinen väri on juuri sopiva minulle. En ehtinyt kirpputorilta tullessani pakata sitä heti joulutavaroihin ja se jäi takanreunustalle odottelemaan. Syyskuun alku on kyllä hiukan liian aikaista joulutavaroille, kun ulkonakin sattuu taas paistamaan aurinko ja lämpötilojen uskotaan nousevan reilusti yli kahdenkymmenen.

Joulukuuta kuitenkin jo hieman odottelen. Pyysin muutama päivä sitten muistamaan meitä asuntoasian suhteen. Sijainti oli hyvä, asunto siisti ja muutkin yksityiskohdat näyttivät menevän kohdalleen, joten ilmoitimme seuraavana päivänä omistajalle, että ottaisimme sen. Kiitos vaan, että olitte mukana asiassa! Vuokrasopimus allekirjoitetaan kuun lopulla.

Olen niin innoissani, että voisin muuttaa saman tien. Ongelmana on kuitenkin se, että asunto vapautuu vasta joulukuussa... Tämä taitaa olla ensimmäinen muutto niistä kaikista edeltäneistä, että kaikki kestää niin kauan. En paljasta, montako muuttoa olen sekä läpi elänyt, että itse suorittanut. Laskettuani niiden määrän säikähdin hiukan itsekin, että itse numero kuulostaa ihan kiertolaistyyliltä ulkopuolisen korvaan, vaikka minulla on oikeasti aina ollut hirmuisen turvallinen, tasapainoinen ja tavallinen elämä. Jopa koulukaveritkin olivat alusta loppuun samat ja sitten myöhemmin monista opiskelukavereistakin tuli nykyisiä kolleegoja.

Muutoissa ei ole ikinä ollut dramatiikkaa. Siitä syystä asunnonvaihdot eivät ikinä ole "tuntuneet missään." Aikuiselämässä kulttuurien vaihdokset ovat hiukan kyllä kuluttaneet, mutta se onkin eri asia kuin asunnonvaihdos itsessään. Muutot ovat aina olleet vain innokasta odotusta, tottunutta tavaroiden pakkausta ja tapeteiden/maalien valintaa ja tavaroiden uudelleen järjestelyä... Sehän on kaikki vain hauskaa. Hauskuuden lisäksi hyödyin muutoista lapsena muutenkin. Ilman niitä tämä meidänlainen aikuiselämä (huomasin laskiessani, että olen jo aikuisena ohittanut lapsuuden muuttojen määrän) olisi varmaankin tuntunut paljon rasittavammalta, koska varsinkaan muutamia isommista muutoista ei olisi voinut välttää. Jos minulla ei olisi niin positiivinen kokemus muuttamisesta, olisin varmaankin kokenut muutot paljon stressaavimpina. Nyt pelkkä sana "muutto" nostaa mieleen vain mukavia mielikuvia. Sanathan koetaan niin, minkälaisiin kokemuksiin ne liittyvät.

Huomasin, että minulla on ilmeisesti aivoihin sisäänrakennettu muutto-ohjelma, jonka voi vain napsauttaa päälle. Nytkin heti ensimmäisenä iltana päätöksen teon jälkeen olin viidessä minuutissa miettinyt, miten hommasta selvitään. Mies tosin totesi, että hän on tällä kertaa kiitollinen, että ehtii valmistautua asiaan ajatuksella ennen kuin kaikki tapahtuu. Muutto-ohjelma lienee jo kuitenkin siirtynyt häneenkin, koska ei hänellä sen pidempään kestänyt asiaa ääneen hahmotella. Nyt on kuulkaa PII-II-I-TKÄ odotus edessä!

Tänä vuonna joulu siis laitetaan uuteen kotiin. Joulutaulukin pääsee loistamaan paremmin toisessa osoitteessa. Käärin siihen hiukan talouspaperia ympärille ja laitan sen nyt joulukoristelaatikkoon odottamaan purkamista.