Tippukiviluolassa

Valokuvat menivät taas itsestään ihan eri järjestykseen kuin oli tarkoitus! Selvisimme lopultakin katsomaan tippukiviluolaa, jota monet ovat kehuneet näkemisen arvoiseksi. Olemme mitä ilmeisemmin sisäistäneet jotakin paikallisesta identiteetistä, kun meidän "kotimaanmatkailu" on lähes aina pysynyt kielirajan tällä puolella. Etelämmässä on kuitenkin turistikirjan mukaan paljonkin nähtävää, joten päätimme laajentaa reviiriä tulevan vuoden aikana.

Tippukiviluola oli todellakin näkemisen arvoinen paikka. Opastettu reitti kulki 2,5km pitkin luolastoa paikoittain jopa 120m maan alla. Tippukiviä oli kolmea laatua - katosta valuneita, maahan kasvaneita ja pylväitä. Oppaan mukaan tippukivet tarvitsevat muodostuakseen vettä, kalkkia ja aikaa. Aika uskomattomia näkymiä aukeni reitin eri kohdista. Yhdessä "salissa" oli jopa valonäytös. Hiukan viileä kokemus kuitenkin oli. Onneksi oli takit mukana kesäpäivästä huolimatta. Maan alla lämpötila pysyy 13 asteessa. Ilmankosteus oli korkea, joten se teki lämpötilasta aavistuksen verran asteita kylmemmän tuntuista. Opas sanoi, että jos vesipisara putoaa niskaan, se on vuoden vanha, koska niin pitkään kestää kunnes pisara on ohittanut kaikki maakerrokset luolan yläpuolella.

Tippukiviluolan ympäröivä kylä oli myös idyllinen. Rakennukset olivat suurimmaksi osaksi vanhoja harmaasta kivestä tehtyjä pieniä englantilaistyylisiä taloja. Joka paikassa oli kauniit istutukset ja kukkaruukut ikkunoiden edessä. Oli hyvä rentoutusviikonloppu.

Tänään työviikko alkoi lentokenttäreissulla. Eilen tietokone reistaili, joten tänään yritän varmuuden vuoksi tallentaa ja tulostaa kaiken, mitä viime viikkoina olen koneella tehnyt. Ennen lomaa mies onneksi kopioi jo kaiken muualle talteen, joten nyt olivat vaarassa vain sähköpostit ja viime viikkojen työt. Pahaa pelkään, että läppäri saattaa alkaa olla loppusuoralla, vaikkei se edes vielä vanha olekaan. Nykyään ei koneita rakenneta kestämään vaan vaihtumaan.