Arvoitus: Mitä tapahtuu, jos sataa kaatamalla monta tuntia ja vieressä on peltotontti hieman korkeammalla?
Vastaus: Siinä voi käydä niin, että kellari peittyy saviseen mutaan ja sadeveteen. Sitten muta hiukan laskeutuu lattian pintaan esim. 3 cm kerrokseksi ja esim. n 15 cm likaista vettä asettuu mudan päälle. Viemärit ei tietenkään vedä kunnolla, jos joka paikassa muuallakin on satanut samaa vauhtia ja sattuu olemaan alueella, jolla ei olla kovin korkealla meren pinnasta. Kellarin lattia on tietysti sitten sitä samaa velliä kuin käytäväkin. Kaikki pahvilaatikot, jotka ovat korokkeellaan muutamaa senttiä lattiaa ylempänä ovat täysin pohjasta pehmenneitä ja sisällöt valmiita vietäväksi kaatopaikalle. Varastohyllyn alahylly on mudassa ja siinä säilytetyt tavarat myös. Ahaa, mutta onneksi tuli laitettua edes osa tavaroista viimeisen raivausepisodin aikana muovisiin kannellisiin laatikoihin korkeammalle! Mutta mitenkäs se on mahdollista, että kannet ovatkin ihan märkiä ja osa on peittynyt homeeseen, vaikkei seinässä ole edes ikkunaa tai muutakaan koloa, mistä vettä voisi tulla sisälle? Mieleen tulee, että onko homeinen seinä ikinä edes vesitiivis ollutkaan.
Mitä sitten tapahtui?
Naapuri soitti ovikelloa ja pyysi katsomaan kellaria. Minä soitin miehelle, että tulisi nopeasti kotiin. Mies avasi lattiakaivot käsi kyynärpäätä myöten mutavellissä ja sitten lastalla ja harjalla yritettiin saada pahimmat vedet viemäriin, että päästäisiin omaan kellarin pelastamaan se, mikä vielä olisi pelastettavissa. Naapuri huuteli portaiden yläpäästä, että älkää raivatko paljon, että pian tuleva omistaja näkee sotkun ja hoitaa homman. Arvatkaa vaan, mitä kellarista voi löytää säästämiskelpoista, jos jää odottamaan, joku toinen tekee asialle nopeasti jotakin. Ainoat asiat, mitkä tässä maassa tapahtuu nopeasti, on ne mitkä tekee itse. Mies lähti viemään isoa kuormaa kaatopaikalle, säästettävät tavarat ovat nyt pestynä eteisessä ja kylpyammeessa. Pesukone pyörii ja muutama muukin koneellinen odottaa pesemistä. Talvivaatteet kun sattuivat olemaan isossa matkalaukussa kellarin oven sisäpuolella.
Summa summarum:
Tämä on nyt taas jatkoa siihen katastrofisarjaan, johon viittasin sunnuntain postituksessa. Kohta voidaan puhua termeillä 'vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 1', vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 2'... Tässä oli nyt kaikesta huolimatta kolme johdatukselta tuntuvaa juttua. Ensiksi ne muovirasiat kansineen. Onneksi oltiin ostettu ne viimeksi. Ilman niitä olisi nimittäin kaikki mennyt tällä kertaa. Toiseksi se, että aamurukouksessa huokaisin, että minulla olisi tänään eilistä enemmän kärsivällisyyttä. En ajatellut, että rukousvastaus tulisi näin nopeasti. Kolmanneksi se, että olin jostakin syystä ottanut paremmat talvitakin sisälle säilytettäväksi loman jälkeen.
Taas ollaan yhtä kulttuurikokemusta rikkaampia. Täällä kellarit tulvivat missä milloinkin ja nyt se vasta sattui näin kirjaimellisesti omalle kohdalle. Eli aika monelta tulvalta ollaan ehditty säästyä viime vuosien aikana. Siitä voi olla kiitollinen. Eikä meillä nyt sitten lopulta ilmeisesti tarvitse sitä yhtä kaatiskuormallista enempää heittää tavaraa poiskaan. Joillakin menee koko irtaimisto samanlaisen sateen tuloksena. Sen täytyy olla aika järkyttävää.
Kulttuurikokemuksen rikastamina mutavelliä lakasten totesimme yhteistuumin pari perusasiaa: * tässä maassa ei ikinä kannata muuttaa alakerran (katutason) asuntoon, koska niiden kohtalo on usein sama kuin kellarinkin (vaikka nyt meidän naapureille ei onneksi ollut sisälle tullut vettä)
* tässä maassa kellariin kannattaa asetella tavarat vähintään 30 cm korkeudelle maasta. Ei sekään oikein pahan tulvan tullen riitä, mutta ainakin joistakin sateista voi selvitä kohtuullisen kuivana.
* kellariin ei kannata laittaa pesukonetta tai kuivausrumpua ellei sitä saa vähintään sen 30 cm korkuisen korokkeen päälle.
* ja vielä viimeiseksi: kellariin kannattaa pakata kaikki vain ja ainoastaan kannellisissa muovirasioissa.
Mutaista päivää itse kullekin!
P.S. 1: Omistaja ei ole tullut vieläkään. Hänellä on kuulema lomaa, mutta oma kellarikin on veden peitossa. Me olemme sentään jo voiton puolella. En halua ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet odottamaan.
P.S. 2: Miehen kanssa ollaan kyllä huipputiimi. Loistavat yhteistyöstrategiat vain paranevat kerta kerralta.
Vastaus: Siinä voi käydä niin, että kellari peittyy saviseen mutaan ja sadeveteen. Sitten muta hiukan laskeutuu lattian pintaan esim. 3 cm kerrokseksi ja esim. n 15 cm likaista vettä asettuu mudan päälle. Viemärit ei tietenkään vedä kunnolla, jos joka paikassa muuallakin on satanut samaa vauhtia ja sattuu olemaan alueella, jolla ei olla kovin korkealla meren pinnasta. Kellarin lattia on tietysti sitten sitä samaa velliä kuin käytäväkin. Kaikki pahvilaatikot, jotka ovat korokkeellaan muutamaa senttiä lattiaa ylempänä ovat täysin pohjasta pehmenneitä ja sisällöt valmiita vietäväksi kaatopaikalle. Varastohyllyn alahylly on mudassa ja siinä säilytetyt tavarat myös. Ahaa, mutta onneksi tuli laitettua edes osa tavaroista viimeisen raivausepisodin aikana muovisiin kannellisiin laatikoihin korkeammalle! Mutta mitenkäs se on mahdollista, että kannet ovatkin ihan märkiä ja osa on peittynyt homeeseen, vaikkei seinässä ole edes ikkunaa tai muutakaan koloa, mistä vettä voisi tulla sisälle? Mieleen tulee, että onko homeinen seinä ikinä edes vesitiivis ollutkaan.
Mitä sitten tapahtui?
Naapuri soitti ovikelloa ja pyysi katsomaan kellaria. Minä soitin miehelle, että tulisi nopeasti kotiin. Mies avasi lattiakaivot käsi kyynärpäätä myöten mutavellissä ja sitten lastalla ja harjalla yritettiin saada pahimmat vedet viemäriin, että päästäisiin omaan kellarin pelastamaan se, mikä vielä olisi pelastettavissa. Naapuri huuteli portaiden yläpäästä, että älkää raivatko paljon, että pian tuleva omistaja näkee sotkun ja hoitaa homman. Arvatkaa vaan, mitä kellarista voi löytää säästämiskelpoista, jos jää odottamaan, joku toinen tekee asialle nopeasti jotakin. Ainoat asiat, mitkä tässä maassa tapahtuu nopeasti, on ne mitkä tekee itse. Mies lähti viemään isoa kuormaa kaatopaikalle, säästettävät tavarat ovat nyt pestynä eteisessä ja kylpyammeessa. Pesukone pyörii ja muutama muukin koneellinen odottaa pesemistä. Talvivaatteet kun sattuivat olemaan isossa matkalaukussa kellarin oven sisäpuolella.
Summa summarum:
Tämä on nyt taas jatkoa siihen katastrofisarjaan, johon viittasin sunnuntain postituksessa. Kohta voidaan puhua termeillä 'vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 1', vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 2'... Tässä oli nyt kaikesta huolimatta kolme johdatukselta tuntuvaa juttua. Ensiksi ne muovirasiat kansineen. Onneksi oltiin ostettu ne viimeksi. Ilman niitä olisi nimittäin kaikki mennyt tällä kertaa. Toiseksi se, että aamurukouksessa huokaisin, että minulla olisi tänään eilistä enemmän kärsivällisyyttä. En ajatellut, että rukousvastaus tulisi näin nopeasti. Kolmanneksi se, että olin jostakin syystä ottanut paremmat talvitakin sisälle säilytettäväksi loman jälkeen.
Taas ollaan yhtä kulttuurikokemusta rikkaampia. Täällä kellarit tulvivat missä milloinkin ja nyt se vasta sattui näin kirjaimellisesti omalle kohdalle. Eli aika monelta tulvalta ollaan ehditty säästyä viime vuosien aikana. Siitä voi olla kiitollinen. Eikä meillä nyt sitten lopulta ilmeisesti tarvitse sitä yhtä kaatiskuormallista enempää heittää tavaraa poiskaan. Joillakin menee koko irtaimisto samanlaisen sateen tuloksena. Sen täytyy olla aika järkyttävää.
Kulttuurikokemuksen rikastamina mutavelliä lakasten totesimme yhteistuumin pari perusasiaa: * tässä maassa ei ikinä kannata muuttaa alakerran (katutason) asuntoon, koska niiden kohtalo on usein sama kuin kellarinkin (vaikka nyt meidän naapureille ei onneksi ollut sisälle tullut vettä)
* tässä maassa kellariin kannattaa asetella tavarat vähintään 30 cm korkeudelle maasta. Ei sekään oikein pahan tulvan tullen riitä, mutta ainakin joistakin sateista voi selvitä kohtuullisen kuivana.
* kellariin ei kannata laittaa pesukonetta tai kuivausrumpua ellei sitä saa vähintään sen 30 cm korkuisen korokkeen päälle.
* ja vielä viimeiseksi: kellariin kannattaa pakata kaikki vain ja ainoastaan kannellisissa muovirasioissa.
Mutaista päivää itse kullekin!
P.S. 1: Omistaja ei ole tullut vieläkään. Hänellä on kuulema lomaa, mutta oma kellarikin on veden peitossa. Me olemme sentään jo voiton puolella. En halua ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet odottamaan.
P.S. 2: Miehen kanssa ollaan kyllä huipputiimi. Loistavat yhteistyöstrategiat vain paranevat kerta kerralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti