Pyöräretkellä

Auringonpaiste palasi kuin palasikin takaisin! Tuuli oli minusta viileä, mutta muiden mielestä oli helle. Minulle ei tule hiki kovin helposti, ja kunnolla lämmintäkin on minun mielestä virallisesti vasta 25 asteesta ylöspäin. Suhteellista siis, mutta ainakin aurinko paistoi.

Pyöräilimme läheisen kanavan vartta vajaat kymmenen kilometriä kauemmas. Katsoimme, mitä torilla tapahtui (polkuautokilpailut aikuisille!), kävimme puistossa, söimme tytön leipomia juustosarvia ja joimme kuplavettä.

Tuntui vaihteeksi kesäiselle. Täällä kyllä kelpaa pyöräillä, kun maasto on suurimmaksi osaksi ihan tasaista. Ihmekös pyöräily onkin täällä varsinainen kansanharrastus.

Rahansäästöalet

Lähdimme aamulla kaupungille kesäalen viimeisenä viikonloppuna toivossa löytää minulle uudet silmälasit. Silmälääkäri sanoi, etten tarvitse enää pluslinssiä. Aika helpotus! Plussa meinaa nimittäin välistä tehdä hulluksi, kun linssi tuntuu aina likaiselta, vaikka se olisi puhdas, kun kaikki pienetkin pölyhiukkaset heijastavat eri tavalla. Silmälasikaupoissa ei ollut liikaa ihmisiä, mutta alennukset olivat niin naurettavan pienet, että päätin odottaa muita tarjouksia, joita taatusti tulee jo muutaman viikon kuluttua alennusmyyntien loppuessa. Täällä silmälasikaupoissa on aina meneillään jotakin alennustarjousta. Sitten on taas enemmän valinnanvaraakin ja ehkä tiedän paremmin, minkälaiset haluaisin.

Erittäin taloudelliseksi tuli shoppailu muutenkin. Normaali määrä ihmisiä on mukavaa, mutta jos jokainen tuuppii ja jonottaa nenä kiinni edellisen niskassa, shoppailu käy hiukan liian totiseksi. Ja sitten oli niitä -70% aletankoja, mutta kaikessa mitä sovitin oli selvä selitys, miksi ne olivat joutuneet sellaiseen tankoon. ;-) Sattui vielä harmaa, kylmä päiväkin ja kauppoihin oli tullut syysvaatteita, joten alennuksessa olevat kesäiset hellevaatteet tuntuivat hiukan tuhlaukselta. Yhdet kengät olisin ostanut, jos ne olisivat olleet tummemmat. Vaaleat kengät heinäkuun lopussa eivät enää tuntuneet järkevältä ostokselta. Niin nätit kuin ne olisivat olleetkaan, tunnen itseni sen verran hyvin, että jo elokuun lopussa sateisena päivänä ajattelen, että ne ovat liian kesäiset.

Pääsin tänään syystunnelmiin ostamatta mitään... Ensi viikolla on lämmintä luvassa, joten ehkä kesäfiilikset vielä palaavat. Syytä olisi, koska heinäkuun loppu on liian aikainen alotus syksylle, joka on muutenkin kaikista pisimmältä tuntuva vuodenaika.

Mukavaa viikonloppua!

Norja

Tänään on kulunut viikko Norjan tragediasta, ja ensimmäiset hautajaiset on pidetty. Viikko on varmasti ollut pitkä uhrien omaisille ja selviytyneille nuorille. Käsittämätöntä, että sellaista voi edes tapahtua niin rauhallisessa ja turvallisessa maassa.

Tragedia muistuttaa siitä, että elämä on hauras lahja. Usein arjen keskellä tuntuu, että päiviä riittää, mutta ne voivat kuitenkin myös loppua ilman mitään ennakkovaroitusta. Hyvä on, jos löytää tasapainon jatkumisen ja loppumisen tunteiden välissä. Ihmiselle on liian raskasta ajatella joka päivä "elävänsä ehkä viimeistä päiväänsä," mutta on myös typerää elää kuvitellen jatkavansa täällä loputtomiin.

Tragedia muistuttaa minua myös siitä, että läheisimpiin ihmisiin kannattaa suhtautua niin, että meistä jokaisella on vain vähän aikaa. Silloin ehkä muistaa priorisoida aikaansa ja energiaansa eri tavalla. Läheisten suhteen kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta, ja enemmänkin, tuntuu lopulta joka tapauksessa lopun tullessa liian lyhyeltä.

Jatkoa Tildasta

Tytön huone siivouksen jälkeen. Siivousten välillä näkymät ovat hieman erilaiset. Luulin aina olevani sellainen äiti, joka laittaa lapsen siivoamaan huoneensa vähintään joka ilta. Ei minusta sellaista tullutkaan, joten välillä siivotaan yhdessä, joskus tyttö raivailee itsekseen, mutta yleensä huone on enemmän tai vähemmän luonnontilassa.

Kesälomapäivän aamu saatiin kulumaan mukavasti Tilda-paperikuvien merkeissä. Ikeasta oltiin ostettu alkukesästä puiset lehtikotelot (sis. jatkuvasti kasvava määrä AkuAnkkoja, Jees-lehtiä ja lasten sanomalehtiä...) Tyttö maalasi ne kertaalleen valkoisella ja sitten liimattiin Tilda-kuvat etureunaan. Käytimme hajutonta Pattex-superliimaa. Se toimi helposti, kun sottapaperin päällä tyttö levitti siveltimellä liimaa kuvan keskeltä ulospäin. Paikalleen liimauksessa jouduin hiukan auttamaan, koska kuva tarttui heti tiukasti, eli korjailu jälkikäteen olisi ollut mahdotonta. Kuvia jäi vielä jäljelle, kuten myös askarteluintoa. Pieni puurasia sai askartelukaupan akryylimaalista vaaleanpunaisen pinnan ja runsaan määrän Tilda-kuvia kylkeensä.

Oma projektini liittyy toiseen kotimaiseen, kuten lukion ruotsinopettajani asiaan viittaisi. Kertailen parhaillaan kielioppia. En olisi uskonut, että sellaiseenkin saattaisi joskus joutua. Enpä tietysti uskonut saksaakaan ikinä tarvitsevani ja siksi oikaisin sanalistojen der/die/das-osiot ja opettelin vain itse sanat. Joskus laiskuus kostautuu aika pahasti. Mitäpä tässä voi jälkiviisaana sanoa muuta, kuin, että koululaisten kannattaa lopettaa kitinät pakkoruotsista (tai mistään muustakaan kielten opiskelun valituksesta) ja päntätä vain ahkerasti.

Aavistuksen verran naurettavaahan tämä on, kun aikuinen ilahtuu ikihyviksi huomatessaan, että mieleen muistuu vaikka sellainen, että "min bil är gammal." Eikä sitten ole edes ihan varma menikö sekään oikein, mutta ainakin neljä sanaa tuli jostakin takaisin. Otan tämän projektin henkilökohtaisena psykologisena tutkimuksena ja katson, pystyykö jotakin 100% unohtunutta palauttamaan aktiiviseen muistiin missään kohtuuajassa.

Aamutossut

Kaikki alkoi Tilda-kirjasta. Tyttö selasi muutamana päivänä ennen lomaa askartelukirjaa ja keksi kokeilla tehdä aamutossut itse. Käsin ompelussa kului hetki ja lopputulos muistutti alkuperäistä aika monelta osin. Käyttömukavuus oli kuitenkin heikohko, joten sovittiin, että loman aikana isoisää voisi kysyä toteuttamaan ohjeista oikeat.

Jos olisin tiennyt, että ideaan kuluu viisi tuntia kaavojen muuntamisesta lapselle sopivaksi vaaleanpunaisen satiinikanttinauhan ompeluun saakka, olisin säästänyt isoisän tältä idealta. Kuulin eräältä Tilda-harrastajalta, että kirjojen ohjeet eivät välttämättä toimi ihan niin, kuin teksti lupaa. Muutamassa pienessä välivaiheessa isoisää autellessani tuli mieleen, että näitä juttuja tehdessä on ilmeisesti nautittava eniten juuri näperrysvaiheesta (joka tuntui ihan loputtomalta). Pyyntö osui kuitenkin kohdalleen, kun lopputulos oli niin kaunis ja tilaaja onnellinen.

Savussa

Nuotio kosteista puista. Lopputuloksena tikun päässä paistettuja makkaroita ja vaahtokarkkeja.

Luontokuvat

Mökillä

Lomalla viihdyttiin mökillä. Lapset lähinnä elivät vedessä. Grillailtiin, juhlistettiin vanhempieni hääpäivää, oltiin vain ja juteltiin. Eipä sitä mökillä muuta tarvisekaan.

Kasvimaa

Pikkusiskolla on pieni kasvimaakin. Pihakeinu oli kuulema sammaloitunut, joten sisko teki pihakeinun istuimesta tuen tomaatin varsille ja laittoi pihakeinuun höyläämätöntä lautaa. Se oli sellainen idea, mikä menisi heti läpi hollantilaisissa sisustuslehdissä. Niissä keksitään usein juuri sellaisia ratkaisuja, missä erilaisia materiaaleja yhdistellään, eikä stressata liikaa yrittämällä saada kaikkea liian sliipatuksi.

Siskon mies vei tytön traktoriajelulle. Ohjaaminen ihan itse oli tietysti huippuhauskaa. Oli mukavaa muutenkin. Kiitos vieraavaraisuudesta!

Tipuja

Tiedättekin jo, että pikkusiskollani on iso maatila. Tiedätte senkin, että pikkusisko tykkää eläimistä ja kaikenlaisesta luontoon ja luomuun liittyvästä luonnollisuudesta. Yksi uudemmista projekteista on säilyttää erityistä vanhanajan kanarotua. Sisko siis hautoi hautomalaatikossa sellaisia erityisiä kananmunia, joista kuoriutui tipuja juuri, kun satuimme olemaan siellä. Ensin munat piipittivät ja koputtivat. Sitten munan kylkeen aukeni pieni aukko ja pian tipu pullahti sieltä ulos ihan limaisen märkänä rääpäleenä. Päivän päästä tiput sai laittaa lämpölampun alle akvaarioon ja silloin ne olivatkin jo ihan untuvikkoja. Mustien tipujen seassa oli yksi pieni keltainen. Se oli hiukan sellainen bling-bling -tyyppi tavallisten joukossa. Sellainen, jolle satukirjan piirtäjä piirtäisi heti kultaisen pienen kruunun.

Serkkuleirin aloitus

Serkkuleiri alkoi tänä vuonna kaksoissynttäreillä. Serkkuleiriperinne todettiin viime vuonna niin mukavaksi, että jatkoa seurasi tänä kesänä. Isoäiti ja isoisä huolehtivat kaikesta ja keksivät ohjelmaa aamusta iltaan. Ihmekös leiri on niin suosittu juttu, että lapset ovat sitä koko vuoden odottaneet! Me kaikki vanhemmat lähdimme synttärikahvit juotuamme ja leirin alkaessa evakkoon. Sain soiton, että yksi poskihammas on lähtenyt, muutama naarmu on tullut jalkoihin ja sitten oli jo kiire askartelemaan...

Ensimmäinen souturetki

Isoisä oli ostanut lapsille pienen jollan, joka sopii sekä purjehdukseen että soutamiseen. Tyttö sai isoisältä lyhyen soutukoulutuksen ja sitten pääsimme vesille pelastusliiveinemme. Katsoimme vastarannalta pienen laiturin, jonne suuntasimme. Mökkinaapurit tulivat kokemaan katiskojaan, joten saimme hyvät aallot isommasta veneestä. Kevyt jolla keinuu hauskasti pienilläkin aalloilla.

Valkosipulileipää mökillä

Mökkeillä ei vielä paljon ehditty. Ehdittiin kuitenkin grillata yhden kerran ja saunoa/uida myös. Uusi sauna on ihan huippuhyvä. Parempia löylyjä saa etsiä. Katon korkeus on ilmeisesti se ratkaiseva elementti. Äidin kanssa meillä on sellainen työnjako, kun yhdessä mökillä ollaan, että minä huolehdin ruoanlaitosta ja äiti tiskeistä. Sopii hyvin meille molemmille. Äiti ei tykkää ruoanlaitosta, enkä minä tiskaamisesta.

Ylimmässä kuvassa testasin valkosipulileipien grillausta. Tein valkosipulivoita suurinpiirtein seuraavalla tavalla:
2rkl voita
1,5rkl ruoka/oliviiöljyä
4 valkosipulin kynttä pieninä palasina
suolaa
ruohosipulisilppua

Lihan ja vihannesten grillaamisen aikana voitelin leipien leikkauspinnan valkosipulivoilla. Kun grilli tyhjeni laitoin leivät paistumaan parilalle voipuoli alaspäin. Muutamassa minuutissa ne valmistuivat. Grillattuihin paprikoihin tuli hyvää lisämakua balsamico-etikasta, suolasta ja tuoreen basilikan lehdistä.

PS. Kumpparit toivat kuin rasvattu. Kerran ne ulppasivat, mutta se oli tietysti odotettavissa, kun varret ovat lyhyenläiset.

Runkoruusut

Muutama kuva vielä runkoruusukokoelmasta. Kesäloma on hyvällä mallilla, on ehditty jo kaikenlaista ja väsymystäkin nukuttu pois automatkoilla nukahtamalla...