Tytön huone siivouksen jälkeen. Siivousten välillä näkymät ovat hieman erilaiset. Luulin aina olevani sellainen äiti, joka laittaa lapsen siivoamaan huoneensa vähintään joka ilta. Ei minusta sellaista tullutkaan, joten välillä siivotaan yhdessä, joskus tyttö raivailee itsekseen, mutta yleensä huone on enemmän tai vähemmän luonnontilassa.
Kesälomapäivän aamu saatiin kulumaan mukavasti Tilda-paperikuvien merkeissä. Ikeasta oltiin ostettu alkukesästä puiset lehtikotelot (sis. jatkuvasti kasvava määrä AkuAnkkoja, Jees-lehtiä ja lasten sanomalehtiä...) Tyttö maalasi ne kertaalleen valkoisella ja sitten liimattiin Tilda-kuvat etureunaan. Käytimme hajutonta Pattex-superliimaa. Se toimi helposti, kun sottapaperin päällä tyttö levitti siveltimellä liimaa kuvan keskeltä ulospäin. Paikalleen liimauksessa jouduin hiukan auttamaan, koska kuva tarttui heti tiukasti, eli korjailu jälkikäteen olisi ollut mahdotonta. Kuvia jäi vielä jäljelle, kuten myös askarteluintoa. Pieni puurasia sai askartelukaupan akryylimaalista vaaleanpunaisen pinnan ja runsaan määrän Tilda-kuvia kylkeensä.
Oma projektini liittyy toiseen kotimaiseen, kuten lukion ruotsinopettajani asiaan viittaisi. Kertailen parhaillaan kielioppia. En olisi uskonut, että sellaiseenkin saattaisi joskus joutua. Enpä tietysti uskonut saksaakaan ikinä tarvitsevani ja siksi oikaisin sanalistojen der/die/das-osiot ja opettelin vain itse sanat. Joskus laiskuus kostautuu aika pahasti. Mitäpä tässä voi jälkiviisaana sanoa muuta, kuin, että koululaisten kannattaa lopettaa kitinät pakkoruotsista (tai mistään muustakaan kielten opiskelun valituksesta) ja päntätä vain ahkerasti.
Aavistuksen verran naurettavaahan tämä on, kun aikuinen ilahtuu ikihyviksi huomatessaan, että mieleen muistuu vaikka sellainen, että "min bil är gammal." Eikä sitten ole edes ihan varma menikö sekään oikein, mutta ainakin neljä sanaa tuli jostakin takaisin. Otan tämän projektin henkilökohtaisena psykologisena tutkimuksena ja katson, pystyykö jotakin 100% unohtunutta palauttamaan aktiiviseen muistiin missään kohtuuajassa.
Kesälomapäivän aamu saatiin kulumaan mukavasti Tilda-paperikuvien merkeissä. Ikeasta oltiin ostettu alkukesästä puiset lehtikotelot (sis. jatkuvasti kasvava määrä AkuAnkkoja, Jees-lehtiä ja lasten sanomalehtiä...) Tyttö maalasi ne kertaalleen valkoisella ja sitten liimattiin Tilda-kuvat etureunaan. Käytimme hajutonta Pattex-superliimaa. Se toimi helposti, kun sottapaperin päällä tyttö levitti siveltimellä liimaa kuvan keskeltä ulospäin. Paikalleen liimauksessa jouduin hiukan auttamaan, koska kuva tarttui heti tiukasti, eli korjailu jälkikäteen olisi ollut mahdotonta. Kuvia jäi vielä jäljelle, kuten myös askarteluintoa. Pieni puurasia sai askartelukaupan akryylimaalista vaaleanpunaisen pinnan ja runsaan määrän Tilda-kuvia kylkeensä.
Oma projektini liittyy toiseen kotimaiseen, kuten lukion ruotsinopettajani asiaan viittaisi. Kertailen parhaillaan kielioppia. En olisi uskonut, että sellaiseenkin saattaisi joskus joutua. Enpä tietysti uskonut saksaakaan ikinä tarvitsevani ja siksi oikaisin sanalistojen der/die/das-osiot ja opettelin vain itse sanat. Joskus laiskuus kostautuu aika pahasti. Mitäpä tässä voi jälkiviisaana sanoa muuta, kuin, että koululaisten kannattaa lopettaa kitinät pakkoruotsista (tai mistään muustakaan kielten opiskelun valituksesta) ja päntätä vain ahkerasti.
Aavistuksen verran naurettavaahan tämä on, kun aikuinen ilahtuu ikihyviksi huomatessaan, että mieleen muistuu vaikka sellainen, että "min bil är gammal." Eikä sitten ole edes ihan varma menikö sekään oikein, mutta ainakin neljä sanaa tuli jostakin takaisin. Otan tämän projektin henkilökohtaisena psykologisena tutkimuksena ja katson, pystyykö jotakin 100% unohtunutta palauttamaan aktiiviseen muistiin missään kohtuuajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti