Kaikki alkoi Tilda-kirjasta. Tyttö selasi muutamana päivänä ennen lomaa askartelukirjaa ja keksi kokeilla tehdä aamutossut itse. Käsin ompelussa kului hetki ja lopputulos muistutti alkuperäistä aika monelta osin. Käyttömukavuus oli kuitenkin heikohko, joten sovittiin, että loman aikana isoisää voisi kysyä toteuttamaan ohjeista oikeat.
Jos olisin tiennyt, että ideaan kuluu viisi tuntia kaavojen muuntamisesta lapselle sopivaksi vaaleanpunaisen satiinikanttinauhan ompeluun saakka, olisin säästänyt isoisän tältä idealta. Kuulin eräältä Tilda-harrastajalta, että kirjojen ohjeet eivät välttämättä toimi ihan niin, kuin teksti lupaa. Muutamassa pienessä välivaiheessa isoisää autellessani tuli mieleen, että näitä juttuja tehdessä on ilmeisesti nautittava eniten juuri näperrysvaiheesta (joka tuntui ihan loputtomalta). Pyyntö osui kuitenkin kohdalleen, kun lopputulos oli niin kaunis ja tilaaja onnellinen.
Niin kauniit ja hatunnoston arvoiset kuin nuo isoisän tekemät onkin, silti melkoisen liikuttavat ovat nuo alkuperäiset....:) terkkuja! Muistuu vaan mieleen ne Annex c:n ompelukerhon tekeleet...
VastaaPoistaSamat sanat kuin edellä. Alkuperäiset ovat kyllä ihan huippuluokkaa, vaikka isoisä onkin taitava tekijä ja onnistui 100 prosenttisesti vaativasta työstä.
VastaaPoistaisoäiti