Tiedättekin jo, että pikkusiskollani on iso maatila. Tiedätte senkin, että pikkusisko tykkää eläimistä ja kaikenlaisesta luontoon ja luomuun liittyvästä luonnollisuudesta. Yksi uudemmista projekteista on säilyttää erityistä vanhanajan kanarotua. Sisko siis hautoi hautomalaatikossa sellaisia erityisiä kananmunia, joista kuoriutui tipuja juuri, kun satuimme olemaan siellä. Ensin munat piipittivät ja koputtivat. Sitten munan kylkeen aukeni pieni aukko ja pian tipu pullahti sieltä ulos ihan limaisen märkänä rääpäleenä. Päivän päästä tiput sai laittaa lämpölampun alle akvaarioon ja silloin ne olivatkin jo ihan untuvikkoja. Mustien tipujen seassa oli yksi pieni keltainen. Se oli hiukan sellainen bling-bling -tyyppi tavallisten joukossa. Sellainen, jolle satukirjan piirtäjä piirtäisi heti kultaisen pienen kruunun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti