Tänään on kulunut viikko Norjan tragediasta, ja ensimmäiset hautajaiset on pidetty. Viikko on varmasti ollut pitkä uhrien omaisille ja selviytyneille nuorille. Käsittämätöntä, että sellaista voi edes tapahtua niin rauhallisessa ja turvallisessa maassa.Tragedia muistuttaa siitä, että elämä on hauras lahja. Usein arjen keskellä tuntuu, että päiviä riittää, mutta ne voivat kuitenkin myös loppua ilman mitään ennakkovaroitusta. Hyvä on, jos löytää tasapainon jatkumisen ja loppumisen tunteiden välissä. Ihmiselle on liian raskasta ajatella joka päivä "elävänsä ehkä viimeistä päiväänsä," mutta on myös typerää elää kuvitellen jatkavansa täällä loputtomiin.
Tragedia muistuttaa minua myös siitä, että läheisimpiin ihmisiin kannattaa suhtautua niin, että meistä jokaisella on vain vähän aikaa. Silloin ehkä muistaa priorisoida aikaansa ja energiaansa eri tavalla. Läheisten suhteen kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta, ja enemmänkin, tuntuu lopulta joka tapauksessa lopun tullessa liian lyhyeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti