Löysin yhdeksän sinivalkoista lautasta kirpputorilta. Mietin hetken aikaa otanko vai jätänkö, mutta tuntui, että jo kotona katuisin, jos jättäisin taakseni niin ison pinon samanlaisia virheettömiä lautasia.Lähdin kävelylle kirpparin suuntaan selän takia, kun koko päivä oli kulunut istuessa tietokoneen ääressä. Kävelyllä sinne suuntaan nautin auringonpaisteesta ja lähetin tekstarin pikkusiskolle. Kotiin päin kävellessäni toivoin koko ajan olevani jo perillä. Laukussa oli muutama kilo tavaraa... Joskus löytää, joskus ei. Ja kun löytää, silloin on tartuttava tilaisuuteen. Silti vaikka joutuisikin kantamaan aarteensa kotiin selkä vääränä. Illalla ihmettelin, mitä ihmeen ruhjeita näkyy oikeassa olkapäässä. Mitä sitä ei ihminen kärsisi.
PS. Näiden lautasten lisäksi löysin mm. kaksi sinistä ja yhden vaaleanpunaisen mummon lautasen. Kohta niitäkin on jo kokoelma.
Minä kannoin eilen painavan cd-hyllyn.
VastaaPoistaMutkun oli juuri sopiva.
Aivan. Juuri noin, jos on sopiva löytö, niin mielumin kannattaa kärsiä heti, kuin harmitella myöhemmin.
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Upea sarja! Joskus onnistaa.
VastaaPoistaäiti
Kauniit on, sait kerralla monta:)! Oon miettinyt että kiva olisi kaikki astiat saada kirpparilta, vaikka olisivat erilaisiakin, niissä on oma fiiliksensä... no pikku hiljaa. Onnea sulle hienoista löydöistä!
VastaaPoistaSarita