Viime sunnuntain luontoretkellä ohitimme talon, jonka sivurakennuksen portin pielessä kasvoi kauniita ruusuja. Paras kukkimiskausi on tietysti jo ohi, mutta viimeiset kukinnot näyttivät vielä kauniilta valkoisia seiniä ja mustaa rautaporttia vasten. Viikko on ollut niin viileä, että luulen näidenkin ruusujen olevan pian historiaa.Syksyn saapumiseen ja vuodenajan vaihtumiseen liittyen tuli mieleen, että me ihmiset olemme hurjan sidoksissa olosuhteisiimme ja tilanteiden muutoksiin. Niin sen tietysti kuuluu pitkälti ollakin, koska tässä todellisuudessahan meidät on tehty elämään. Kuitenkin vaikka ihminen itse on rajallinen ja joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa monta kertaa elämänsä aikana kaikenlaisten vaihtuvien tilanteiden myötä, Jumala pysyy kaiken keskellä muuttumattomana. Häneen ei vaikuta vuodenaikojen muutokset, ei yhteiskunnalliset muutokset, eikä muutkaan myllerrykset - sisäiset tai ulkonaiset.
Meinasin kirjoittaa, että joistakin raamatun teksteistä tähän ajatukseen liittyen tulee "ihan uskomaton olo." Sitten huomasin, että se olisi hiukan hassu sanakäänne tässä asiayhteydessä. ;-) En kuitenkaan keksi sen kummempaa lausetta, joten ihmetelkää seuraavaa tekstiä itse.
Ps. 102: 26-28:
"Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu."
Lauloimme perjantain päivätilaisuudessa laulua, joka alkoi: "Times will pass and seasons change, but you remain the same." "...Ei vaihteen varjoa" sanoo toisen laulun suomalainen käännös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti