Muistatteko te kertomuksen Martasta ja Mariasta? Sen, missä Martta puuhasi vimmatusti ja lopulta melkein hermostui, kun sisko vain istui ja kuunteli Jeesusta tekemättä "mitään kunnollista."Monessa muussa kertomuksessa Jeesus oli selvästi korkean työmoraalin kannalla, mutta Martan ja Marian kertomus on erilainen. Kertomuksen ydin ei olekaan siinä tekeekö jotakin hyödyllistä tai antaako tekemiseen kaikkensa, vaan keskittyykö oikeaan asiaan. Ihminen voi puuhata itsensä väsyksiin kaikenlaisella hyödyllisellä tekemisellä. Voi puuhata hyvääkin tarkoittaen niin paljon, että jättää vahingossa tai kiireiltään olennaisimman kokonaan huomaamatta.
Jeesuksen sanoista ei puutu sympatiaa turhautunutta Marttaa kohtaan, mutta silti hän osoittaa, ettei elämässä ole pohjimmiltaan kuin yksi todella olennainen asia - "Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa." Maria oli jo sen ymmärtänyt, eikä Jeesus aikonutkaan hätistää häntä mihinkään. Ei vaikka Marttaa alkoikin hermostuttaa.
Olennaista ei voi korvata muulla, koska "kaikki se muu" saa merkityksensä olennaisen asian mukaan. Jos olennainen unohtuu työ kuin työ menee ilmaan sohimiseksi ja väsyttäväksi puurtamiseksi. Tasapaino säilyy, kun asiat ovat oikeissa mittakaavoissaan.
(Luuk. 10:38-42)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti