Oma siirtyi muutama kuukausi sitten ajasta ikuisuuteen. Tämä kuva otettiin syksyllä, kun keräsimme koko perheen voimin omenasatoa parempaan talteen. Huomasimme Oman väsyvän helposti. Vuorotellen, hienotunteisesti pyysimme häntä pitämään taukoa, mutta Oma vain jatkoi keräämistä. Oma oli tottunut kovaan työhön.Oma oli tärkeä kaikille ja kaikki olivat tärkeitä Omalle. Hän oli positiivinen, aina tyytyväinen ihminen, joka ei koskaan riidellyt eikä ollut muutenkaan ilkeä kenellekään, ei kasvotusten eikä selän takana. Hänellä oli aina aikaa istua hetki ja jutella niitä näitä. Opiskeluaikana saimme kesäkodin Oman yläkerrasta. Muistan aina, miten meitä harmitti lähteä syksyn tullen, kun Oma jäi parkkipaikalle kyynelsilmin vilkuttamaan.
Oma ei valittanut usein. Lääkäristään Oma sanoi naureskellen, että hän vain tarvitsee rahaa praktiikkansa remonttiin ja siksi pyytää tulemaan jatkuvasti uudelleen. Kolesteroli oli korkealla ja lääkäri kehoitti Omaa siirtymään kevyempään ruokavalioon. Oman mielestä siinä ideassa ei ollut mitään järkeä - olihan hän elänyt terveenä siihenkin asti samalla ruokavaliolla!
Oma kuoli lopulta aivan yllättäen kanoja hoitaessaan. Meille kaikille jäi paljon muistoja. Kauniita muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti