Samalla kirpputorikierroksella, miltä äiti löysi kultaisen linturasian, minä löysin turkoosisävyisen kukkarasian. Myyjä oli ilmeisesti jo väsynyt kaupantekoon, koska kaikki peltirasiat, joita hänellä oli tarjolla olivat vain pari euroa kappale. Rahastaessaan myyjä kysyi ostaisinko toisenkin. Kieltäydyin, koska en oikeastaan tarvinnut kuin yhden rasian, eikä tapoihini kuulu ostaa sellaista, mille en heti keksi käyttöä. Ostofilosofiaani kuuluu pari kultaista sääntöä, joista se on ensimmäinen. Toinen kultainen sääntö kuuluu: Jos et ole varma kannattaako jotakin ostaa, voit olla varma, ettei kannata. Myyjä katsoi minua hiukan ihmeissään. Ihmiset kai yleensä ostavat mitä vain, jos hinta on niin mitätön. Kun olin lähdössä eteenpäin rasiani kanssa, myyjä työnsi käteeni kaupanpäällisiksi toisen rasian ilmaiseksi. Päättelin, että myyjää alkoi kyllästyttää koko kirpputoritouhu ja se, että joutuu viemään mukanaan kaiken, mikä ei ole käynyt kaupan...
Nyt saan kommentoitua, että ihana rasia tämäkin!! Oikein suloinen. Ja edellä peili myös hyvä löytö! -sarita
VastaaPoista