A forest, an idea, a sermon and a movie make together a weekend

Lähdimme katsomaan joko englanninsinililjat (fl. boshyacint) kukkivat. No, ne eivät vielä kukkineet, muutamaa yksittäistä etuajassa kukkivaa yksilöä lukuunottamatta, mutta valkovuokkoja sen sijaan oli metsä täynnä. Se on luonnonpuistoaluetta, joten kerätä sieltä ei saa mitään, mutta oli kyllä ihanat näkymät! Tämä on taas yksi niistä jutuista, miksi tykkään Belgiasta. Ensin on valkovuokoista lehtimetsä valkoisena ja seuraavaksi se on niiden sinililjojen vuoksi ihan sinisenä niin kauas kuin silmä kantaa. Muutenkin sellaiset kumpuilevat lehtimetsät, ne on ihan parhaita!

Viikonloppukuulumiset muutenkin on reilusti plussan puolella. Ollaan syöty taas ihan kylliksi. Siitä juttua varmaankin seuraavaksi. Aamulla kirkonpenkille istahtaessani tajusin yhden väittärijutun, joten nyt on hyvä idea mielessä tulevaa viikkoa varten. Selostin miehelle metsässä kävellessä sen jutun juonen. Se on hyvä, kun on kriitikko omasta takaa. Jos se onnistuu niin kuin ajattelen, niin siinä tulee ehkä hiukan uutta näkökulmaa esille. Luukkaan evankeliumissa on nimittäin sellainen ongelma, että sen alkuperäisestä lukijayleisöstä ei olla vieläkään samaa mieltä. Se on hyvä muurahaispesä sohittavaksi. :) Uusi pastori piti kirkossa hurjan hyvän saarnan. Siinä oli sellainen made-to-measure sisältö mulle tämän viikon päätteeksi. 

Ai niin, yksi juttu kyllä tälle viikonlopulle antoi miinusta. Menimme lauantai-iltana katsomaan Still Alice, uuden alzheimer-aiheisen elokuvan. Mietin muutaman päivän etukäteen uskallanko mennä vai enkö. Sitten kuitenkin ajattelin, että ehkä siitä on hyötyä, jos kohtaa pelkonsa. Ei tainnut olla mitään hyötyä, mutta hyvin se oli näytelty ja arvot oli kohdallaan, vaikka tarina olikin itsessään juuri niin järkyttävä, kuin ajattelinkin. Ajattelin, että ehkä se on hyödyllistä, että sairaus tavallaan saa kasvot. Ehkä se auttaa murtamaan ennakkoluuloja ja sen sellaista. Mutta itse kyllä jouduin ihan tosissani useamman kerran lohduttamaan itseäni ajatuksella, että hei tuo vaan esittää sairasta... Ei todellakaan ihan paras filmi kenellekään tällaiselle kovin herkälle...

-----

We went to see whether there are already some bluebells in the forest. No, they did not bloom yet, except for few early individuals. There were plenty of wood anemones instead! This is one of those things I love in Belgium. First the ground is white because it is covered with anemones, then it turns blue because of the bluebells...  

Our weekend has been great. We have eaten quite a bit. That's another story though. This morning when I sat down in the church I suddenly understood one important connection for my research. I explained it to my husband as we walked through the forest. I am really lucky to have a professional critic right beside me. If the idea works out like I think it will, it might set things into another perspective. The thing is that the scholars do still not quite agree on the original readership of the Gospel of Luke. That's a good ants' nest to poke. :) Our new pastor preached very well this morning. The sermon had a made-to-measure content for me. 

One thing was not so great though. We went yesterday to a cinema to watch Still Alice, the new alzheimer movie. I had to think for few days whether I really dare to watch such a thing or not, but then I thought that perhaps it helps to face one's worst fear. I don't think it helped at all though, it was almost even worse than I had thought. But the actors did a good job and the values were great. I guess all in all, it is good to give a face to such sickness. Perhaps it helps to reduce prejudice. I had to comfort myself couple of times by thinking that hey, fortunately she's just acting as if she was sick. It's definitely not a film to propose for anybody sensitive like me...