Patchwork in progress

Sain kuin sainkin tilkkutyön alkuun viikonlopun aikana! Odotetusti homma vaatii aika tavalla näpertelyä, mutta tyynynpäällistavoite ei ole suuren suuri. Leikkasin murolaatikon reunoista kasan samanlaisia kolmioita ja niiden mukaan sitten kankaista myös. Tilkku pingoitetaan harsimalla ensin pahvin ympärille ja sitten palat yhdistellään pienillä pistoilla käsin ompelemalla. Ompelu tehdään pahvin reunasta, jolloin pahvi toimii tukena muodolle, mutta sitä ei ommella kiinni vaan sen saa irroitettua myöhemmin harsitut pistot purkamalla. Ihan hauskaa hommaa ja onnistuu aloittelijaltakin!

Hassua, miten rentouttavaa tälläinen pieni näpertely on! Tykkään erityisesti siitä, että kun yhden palan kiinnittää, työn tuloksen näkee saman tien. Hyvin konkreettista tekemistä siis. Joskus tuntuu, että aikuiselämässä melkein kaikki asiat vaativat aikaa valmistuakseen, joten joskus on hyvä tehdä jotakin, missä näkee tuloksia heti eikä kohta. Ja tällaisessa näpertelyssä tulokset ovat vielä lisäksi täysin ennakoitavissa! Sehän se vasta mukavaa onkin, heh!  

----

I got a good start for my little patchwork project during the weekend! English paper-piecing does not seem difficult, but just time-consuming. My goal (a cushion cover) however is not too large, so I think it will easily keep my interest until the end. I cut triangles out of a corn flake box and spanned the pieces of material around the triangles using large stitches. Then I began assembling the pieces by sewing them by hand. The stitches come right to the edge of the cardboard. The pieces of cardboard underneath help to keep the pieces in shape and makes it easier to stitch them together. The cardboard can be removed as the work progresses. I'm quite exited about this technique. It works well as a beginner project! 

It's funny how relaxing doing this kind of little craft is. My favorite thing is that one can see results immediately after attaching a piece. It's a very concretely advancing hobby. It seems that most things in adult life take much longer to get completed. It's kind of therapeutic to do something where results are so readily available. And they are completely predictable, too! How nice is that, ha! 

The veggies of the week

Me syödään aika paljon kaikenlaisia vihanneksia sekä salaateissa, että myös lämpiminä lisukkeina. Pari kertaa viikossa syödään myös täysin kasvispainotteisia aterioita sen lisäksi, että ujutan mahdollisimman paljon sopivia kasviksia melkein kaikenlaisiin kastikkeisiin. Aika monia aterioita saa kivasti kevenemään, kun vähentää lihan määrää ja laittaa kasviksia mukaan. Joka tapauksessa välillä on kiva kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Tämä juttu on nyt kuitenkin ihan todellisesta liharuoasta, eikä mistään keventämisestä. Liharuoan seuraksi sopivat kauden vihannekset nimittäin todella hyvin.

Löysin ruokakaupasta pieniä lanttuja ja värikkäitä porkkanoita. Kuorin ne ja paloittelin reiluksi suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoitin mukaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä, jonkin verran timjamia, kunnon ripauksen merisuolaa ja pippurimyllystä kierroksen pippuria. Sitten kippasin vihannekset leivinpaperin päälle ja paistoin 45min. 200 asteessa. Niistä tuli hauska lisuke perunoille ja belgialaiselle lihapadalle. Siitä olen varmaan ennenkin kirjoittanut, mutta se on helppo liharuoka, mihin tulee 600g-800g naudanpaistia, pari sipulia, kupillinen vettä, pullollinen tummaa olutta. Se maustetaan suolan ja pippurin lisäksi timjamilla, ripauksella ruskeaa sokeria, teelusikallisella neilikoita ja ruokalusikallisella vahvaa sinappia. Sipulin palat kuullotetaan kevyesti, lihat ruskistetaan nopeasti pannulla. Viimeiseen lihasatsiin kannattaa lisätä hiukan vehnäjauhoja suurusteeksi. Kaikki ainekset laitetaan kattilaan ja kiehautetaan, minkä jälkeen lämpöä voi pienentää sen mukaan, montako tuntia lihaa ehtii haudutella. Valmiin lihan pitäisi murentua helposti. Lisään yleensä mukaan reilusti varsiselleriä ja porkkanaa pieninä paloina.

Tuo lihapata on muuten siitä hyvä, että sen maku vaan paranee seuraavaksi päiväksi. Hauduttelu kestää sen verran kauan, että kannattaa tehdä tarpeeksi suuri annos kerralla niin pääsee seuraavana päivänä vähällä ruoanlaitolla, kun syö lihapataa toisenakin päivänä. Lisukkeita vaihtamalla aterian saa helposti tuntumaan hiukan erilaiselta.

----

We eat quite much vegetables both as salads and as warm side dishes. Besides, couple of times a week we eat meatless dinners. I wanted to write 'vegetarian,' but stricktly speaking I think meatless is more correct since we are not really making extra efforts with it. To me "to eat vegetarian meals" sounds like a more noble mission with being fully engaged in a specific diet, which I'm not. Having couple of meatless days just makes us feel a little lighter as it's pretty much an established fact that we Westeners in general tend to eat more meat than what is good for us. Anyway this post is not about meatlessness, but in fact about a Belgian meat stew to which these seasonal vegetables, namely swedes and red and yellow carrots, make a great side dish.  

I'm sure I have written about the Belgian meat stew already earlier, but here's a quick recipe for it. You need 600-800g of beef stew meat cut in cubes, two onions, a cup of water, one bottle of dark beer. Brown the meat and diced onions quickly, add some flower for the last portion of meat so that the sauce will thicken. Put the meat into a casserole. Pour water and beer over the meat and add the following seasonings: one tablespoon of strong mustard, some brown sugar, thyme, one teaspoon of whole gloves, salt and pepper. Let it boil for a couple of minutes and then turn the heat down, medium or low depending how long time you have available. The goal is that the meat breaks easily apart when it's ready. I usually add diced carrots and couple of stems of cellery diced to the stew. We ate the stew with new potatoes and the oven baked vegetables. I peeled two swedes and several yellow and red carrots and cut them in large junks. In a large bowl I added to the veggies 2 tablespoons of olive oil, coarse sea salt, pepper and some thyme and mixed them well. Then I spread them on a sheet of baking paper on a tray and baked for 45 minutes in 200 Celsius degrees.

Friends, bread and breakfast

Muutama aamupalakuva pitkästä aikaa. Yhdet tuttavistamme paistavat itse leipää aloittaen homman jyvien jauhamisesta! Saimme äskettäin tuliaisiksi sellaisen tuoreen vuokaleivän. Oli muuten hyvää! Ihailen sitä, että joku malttaa tehdä asioita niin perusteellisesti. Työtä on aika tavalla, mutta raaka-aineet ovat tietysti siten ihan täydellisen terveelliset ja valmiin leivän maku sen mukainen!

---- 

Here are couple of breakfast pictures again. We have friends who bake their own bread using the flour they grind themselves! They visited us recently and brought us a big warm loaf that had been baked just that day. It tasted so good! I admire people who do such things so thoroughly. It involves quite a bit of extra work, but obviously all ingredients are then perfectly healthy and the bread tastes accordingly!

Big plans for a small craft

En saanut kesäloman aikana tehtyä yhtään kunnollista askarteluprojektia. Muutama juttu oli mietinnässä, mutta niitä ei sitten tullut kuitenkaan toteutettua. Yksi juttu meni aika läheltä, mutta lopulta ihan sivu suun. Olin nimittäin tytön ja hänen kaverinsa kanssa kaupassa, josta ostimme jokaiselle maalattavaksi kanvaasit. Siinä kävi kuitenkin niin, että tytöt olivat sen verran tuotteliaita taiteilijoita, että kaikki taulut valmistuivat ilman, että itse ehdin edes pensseliä ottaa käteeni. Ei se mitään, se on hyvä, kun on materiaalia valmiina, kun inspiraatio iskee. Tuon ikäisenä vietin itse paljon aikaa kellarissa. Silloin asuimme suuressa talossa, missä oli mieletön kellaritila. Siellä oli varaston lisäksi isän puutyötarvikkeet, maalit ja vaikka mitä muuta, joten aina jos inspiraatio iski, niin sieltä kyllä löysi jotakin, mistä pystyi toteuttamaan omia ideoitaan. Meillä oli kotona myös aina mahdollisuus ommella mitä vaan. En muista, että isä tai äiti olisivat ikinä sanoneet, ettei väkertelyt kannata, vaikka osa ideoista menikin pilalle ja varmaan kolme lapsen projekteista tuli sotkua ihan kiitettävästi. Tärkeintä oli kuitenkin itse keksiminen ja tekeminen. Nyt muuten muistui mieleen sekin, että pikkuveljeni perusti kaverinsa kanssa yhteen kellarihuoneeseen oman laboratorion. Vanhemmat antoivat rahaa, että pojat saivat hakea apteekista aineita, millä pystyi tekemään jonkinlaisia oikeita laboratoriokokeita. Aika luovaa sekin, eikö?  

Nyt aikuisenakin vielä huomaan, että jossakin kohtaa tulee aina lopulta sellainen tunne, että nyt en enää kestä hetkeäkään, ellen pian keksi jotakin näperrettävää. Vähän niinkuin koko elämä alkaisi tylsyttää, heh, jos ei saa käsilleen mitään tekemistä. Mieheni, joka ei ole itse yhtään askartelijatyyppiä, aina hiukan pyöräyttää silmiään tässä kohtaa ja toivoo mielessään, että keksisin nopeasti jotakin tekemistä, mihin luova energia sopivasti uppoaa. (Mieluiten tietysti sellaista tekemistä, mihin hän ei joudu osallistumaan, heh.) Tylsistyminen on kuitenkin aina hyvä juttu, koska silloin tulee useimmiten hyviä ideoita mieleen. Kerron tästä ompeluporjektista enemmän, kun saan ensin muutaman palan paikalleen, että on jotakin kunnollista näytettävää, mutta ajattelin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa English paper piecing -tilkkutäkkitekniikkaa syksyiseksi tyynyksi. Kankaiksi hain kirpparilta sinapinkeltaisen puuvillapaidan, ruosteenpunaisen lautasliinan ja palan valkoista kangasta. Olisin tietysti voinut ostaa uutenakin, mutta hiukan kulahtaneet värit ja valmiiksi pehmeneet kangaat tuntuivat nyt tähän juttuun parhailta.  Leikkasin vasta osan materiaaleista, mutta luulenpa, että tuo tilkkuläjä riittää muutamaksi päiväksi.

----

I did not manage to do any crafts during this summer. I had some vague ideas, but finally never got to actually execute them. One thing was close though. I went with my daughter and her friend to a shop and we chose three canvases for painting one for each. The girls however were so inspired that they painted mine, too, before I even had time to pick up a paint brush! It was fine of course, I'm always happy to see that kids/teenies get creative. When I was myself at that age I spend lot of time in the basement doing crafts. We lived in a large house and had a huge basement with Dad's wood working tools and all sorts of exiting materials. When I was bored I used to go to the basement to see if I could find something to do. Mostly I did, because there was always material available for crafts. Another nice thing was that Mom's sewing machine and a pile of sewing material were always available, too. Whenever inspiration came one could easily find something fun to do. My parents were always positive about us kids doing crafts, inventing and trying things out. Thinking about it now many years later, I think it must have been quite a messy business having all three kids doing their little crafts here and there... That reminds me that my brother and his friend chose one room in the basement to be their laboratory. Those two were totally into doing experiments, so my parents gave them some money to go and buy some products from the farmacy in order to do some real laboratory tests. I'm not quite sure what they exactly did in that laboratory, but it did sound like a rather creative idea, too.

Funny enough, even as an adult I still feel the same about doing crafts. At some point I just have to have something to do for my hands. If I don't I feel like life gets nearly untolerable. My husband might say that I get a little untolerable, which I admit is sometimes somewhat true, too. It's just some kind of restlessness that needs to be usefully channelled somewhere. My husband is always happy if my project plan does not involve him, ha! (He is so NOT into crafts.) But often that bored feeling actually produces the best ideas. 

I'll show you more about this new project when it begins to take some shape, but I decided to try out English paper piecing technique for the first time in my life. The goal is to make a cushion cover with it. I was thinking about buying new materials, but decided then I just go to the second hand shop and see what I can find there. I figured that for this one I'd prefer material that is already looking bit worned out.  I ended up buying a mustard yellow cotton shirt, a red napkin and a piece of white cotton. After washing and ironing they were ready for being cut. I still have lots of material, but I think these pieces will keep me busy for couple of days.      

Lexington Home wallpapers

Tätä katalogia ehdin jo hiukan odottaa, kun huomasin muutama viikko sitten että Lexington Home:lta on tulossa tapettikokoelma! Niin paljon inspiraatiota ihanasti stailatuissa kuvissa. Harmillista, mutta täällä ei edelleenkään kovin paljon näe tapetteja kodeissa. Tulee ihan kauhea tapettinälkä, kun noita kuvia katselee... 

----

Couple of weeks ago I noticed that Lexington Home is planning to launch a wall paper collection. The catalog is very inspiring! I love the styling. Unlike in the North, the use of wallpaper is still not very common in Belgian homes. I get total wallpaper hunger when I look at the photos in that catalogue...

Barely photogenic

Aika harvoin sattuu niin onnettomasti, että nappaa epähuomiossa huonot kimput kukkia mukaan! Kyllä ärsytti kotona, kun paketteja avasin ja terälehdet putoilivat ennen kuin ehdin edes irroitella varsia toisistaan! Hortensiat onneksi menee useimmiten vielä kuolleenakin, joten veteen vaan... 

Täytyy kuitenkin ehtiä tänä syksynä kyllä vielä löytää muutama kunnollinen oksa, jostakin syystä nyt on enemmät hortensiat jääneet ostamatta. Tässä on ollut niin paljon muuta mietittävää, että ei ole kotona ehtinyt tehdä juurikaan sen kummempaa, kuin leipoa pakastinta täyteen koulueväiksi sopivia makeita ja suolaisia välipaloja. Täällähän siis kouluun viedään tavallisesti kaikki eväät, eli kaksi välipalaa ja päiväruokavoikkarit. Tytöllä on laktoosi-intoleranssi ollut huononemaan päin, joten ostetut keksit, kakut, jne. ei oikein sovi, kun melkein kaikessa on laktoosia jossakin muodossa. Tässä voi tietysti ajatella, että mitäs sitä sokerisia juttuja edes mukaan antaisi, mutta maassa maan tavalla. Aikuisen vinkkelistä se voi olla huono juttu sopeuduttavaksi, mutta itse olen aina ajatellut, että jos lapsi aina on muutenkin jo ulkomaalainen, niin ei sitä kannata erottua joukosta turhanpäiväisten pikkuasioiden takia vielä lisää. Ei meillä tuosta ole taas ollut pitkään aikaan juttua, mutta oma erilaisuus on sellanen asia, mitä ulkomailla asuvat lapset miettivät aina kausittain. Vaikka itse asia on isompi juttu, olen huomannut, että ne on useimmiten pikkujuttuja, mistä suurin harmitus sen teeman suhteen nousee pintaan. Siitä ollaan tietysti montaa mieltä, minkä verran kannattaa tukea lapsen identiteettiä vanhempien kulttuurien taholta ja minkä verran auttaa kuulumaan paikallisten joukkoon. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin kuuluu joukkoon, kuin kokisi turhaa irrallisuutta, koska vanhempien kulttuuriin kuulumista ei pysty kuitenkaan mitenkään siirtämään täytenä kokemuksena lapselle, kun ulkomailla asuu. Asia on varmaan hiukan erilainen, jos molemmat vanhemmat ovat samasta kulttuurista, tai asutaan jomman kumman kotimaassa. Meidän tilanteessa kuitenkin tuntuu luontevimmalta panostaa nimenomaan tänne kuulumiseen ja koittaa vahvistaa tytön paikallista identiteettiä. Siinä muuten onkin sitten vanhemmalle omat haasteensa, mutta voin kirjoittaa siitä joskus toisella kertaa.   

----

It does not happen often that I'd buy half dead flowers by accident... I was so annoyed once I got home, opened the packages and petals began falling out! Fortunately hydrangeas look normally nice even when they are beyond rescue... I must find some good ones though before it will be too late! Lately I have had too much to do! I have a feeling that most of my free time has been baking this and that for the school lunches and snacks to a freezer. Our daughter has lactose intolerance so there's not so much variety of cookies and cakes in the shops. Home-baked goodies taste better, but at times I think it would be quite nice to just buy ready stuff instead of having to constantly stock up the freezer!

Romantic country

Etsiskelin tänään joitakin uusia blogeja seurattavaksi. Meinasin jo antaa periksi, mutta sitten löysin Conneticut Country House -blogin. Siellä olikin ihanan kaunis Nora Murphy Country House Seasons 2016 issuu-lehti luettavaksi! Lehteä pääsee selaamaan tästä linkistä. Niin paljon inspiraatiota kukkajuttuihin, erilaisten materiaalien yhdistelyyn ja kirpputorilöytöihin... Ei yksi lukukerta meinaa riittää, kun on niin paljon ihanaa katseltavaa!

----

Today I was trying to find some new decoration blogs to follow. I almost gave up, but then I clicked to a blog named Conneticut Country House. There was a link to a beautiful Nora Murphy Country House Seasons 2016 issuu online magazine! So much inspiration for flowers, different textures, flea market finds... I think I'll have to go back to re-read it still couple of more times. Too much beauty to take in all at once!

Candles and colors

Niinpä ne syksyn värit löytyivät helposti tyynyjä vaihtamalla! Sinapinkeltaista ja luumun väriä, siinäpä se. Ei mitään uutta auringon alla. Taisin nimittäin valita samat värit viime vuonna. Ulkona on ihana auringon paiste ja todella lämmintä. Ollaan taidettu keikkua yli 25 asteen tuntumassa. Miehellä on ollut sen verran kiire töissä, että hän ei ole ehtinyt juoksulenkeille, joten olen saanut melkein joka ilta iltakävelyseuraa. Tykkään. Se on niin kiva, kun voi päivän päätteeksi ihan rauhassa jutella. 

----

I found my fall colors easily by simply chancing the cushions once again! They are mustard yellow and plum. Not very adventurous, I think I opted for the same colors last year. We have had marvellous weather for quite many days in a row now. It must have been slightly over 25 Celsius degrees! Long evening walks have been great as the weather has been too warm to do any sports in the afternoon. 

One more miniature bouquet

Vielä toinen pienenpieni kukka-asetelma, vaikka kolmen pienen kukan yhdistämiseksi se kuulostaa ehkä hiukan liioittelulta. Vihreä vaasi löytyi kirpputorilta. Olin toivonut löytäväni hiukan suuremman, mutta niitä ei nyt ollut. Luulin kyllä ensisilmäyksellä yhtä hennosti oranssinsävyistä lasitötteröä ihan mahtavaksi kukkamaljakoksi, mutta hah, tarkemmin katsottuani pohja puuttui... Pienehkö pettymys, mutta ei hätää, minä kyllä keksin itselleni piristystä. Pienenpieni vaasi piti saada samantien käyttöön, joten kukkakaupassa nappasin mukaani ainekset siihenkin.  ;)

Olipas virkistävä viikonloppu! Työjuttuihin liittyviä tapaamisia, mutta niin rentoja ja mukavia, että aloin taas miettiä, että miksi niin mukavien ihmisten piti lähteä taas takaisin Suomeen. Sitten vielä kuitenkin kirsikkana kakunpäälle hauskat synttärijuhlat eilen illalla. Sankari ilahtui lahjoistaan ja tarjoilut olivat herkulliset. Mikäs sen parempi lopetus viikonlopulle voisi olla! 

----

This is yet another flower bouquet, but a miniature version. I'm not even sure whether it is justified to use the word "bouquet" when it is just three different stems of flower combined... The little green vase is from a secondhand shop, my very latest find. I had hoped to find a large vase in coloured glass, but nope. I did see one pretty one in pastel orange and thought already that it would totally fit to what I had imagined. Then I looked at it properly and noticed that it was a lamp cap! That was disappointing, but I do know how to cheer myself up, so at the flowershop I bought few stems for this green miniature vase, too. ;)

Salmon soup

Ihan perusruokaa, mutta aina yhtä hyvää! Vihanneksina käytin perunaa, porkkanaa, varsiselleriä, parsakaalia ja kevätsipulia. Liemeksi kasvisliemi ja sitten vain lohifile paloiteltuna ja reilusti tilliä. Sattui vielä olemaan saksalaista ruisleipää, mikä oli ihan suomalaisen makuista. Sieltä löytää välillä juuri sopivan happamaksi hapatettua leipää. Sellaisen löytyminen on vaan aina hiukan tuuripeliä, kun päältä päin ei näe hapatuksen voimakkuutta. Taisi olla perinteisin suomalaisin ateria, mitä on tullut tehtyä pitkään aikaan.

----

This was one of the easy dinner this week. It's easy, but always good! For vegetables I used potatoes, carrots, cellery, broccoli and spring onions. I cooked them all in vegetable bouillion. (I added first those vegetables that need longer time and towards the end the faster ones.) In the end I added salmon filet cut in junks and bunch of dill. We even had some rye bread we bought list time in Germany. I think that was a closest thing to a traditional Finnish meal that I have made for quite awhile.  

At the grocery store: Bad habits that easily ruin a great budget

Kirjoitin keväällä pelkistetystä kirjanpidosta, joten tässä hiukan jatkoa "talousraha"-teemaan. Sain muuten vinkkiä eräältä lukijalta, että Penno on kätevä, jos haluaa seurata kuluja helposti, mutta nykyaikaisemmalla tyylillä. Siitä tämän postauksen asiaan: Ruokakaupassa on muutamia sudenkuoppia, jotka saavat budjetin helposti kokonaan hunningolle tai vähintään hiukan vinksalleen, ellei ole tarkkana. Luettelen tässä muutaman asian, mitä olen huomannut omaa ostoskäyttäytymistäni seuratessa. Listani ei varmasti ole kaikenkattava, mutta ehkä se inspiroi arvioimaan omaa ostoskäyttäytymistä.

Eli pieleen menee, jos:

1. En päätä viikkobudjetistani mitään. Silloin on jarrut vähissä, kun tuleekin kaikki erikoisemmat ideat mieleen kerralla. Ei siinä mitään, mutta ehkä kaikkia erikoisimpia ruokaohjeita ei tarvitse kokeilla yhden viikon aikana.

2. En jaksa suunnitella ruoka- ja ostoslistaa etukäteen. Hei, tähän hommaan menee noin vartti maksimissaan, joten sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa! Sitä paitsi sen ajan yleensä säästää takaisin, kun ei tarvitse juosta kauppaa montaa kertaa ristiin rastiin unohtuneita tuotteita etsiessä. Se johtaakin seuraavaan kohtaan...

3. Unohdan jotakin olennaista ja joudun myöhemmin käymään kaupassa uudestaan. Vaikka, että ajattelin tehdä luumupiirakan ja unohdin ostaa ne luumut. Sitten lähden niitä hakemaan, mutta ostan luumujen lisäksi muutaman muunkin tuotteen, joita en välttämättä tarvitse tai mitä ei välttämättä edes ehditä syödä, mutta ostan "koska nyt satun täällä kaupassa jo olemaan." 

4. Menen kauppaan nälkäisenä. Silloin on ihan varmaa, että ostan kaikenlaista herkkua. En tarkoita tällä edes pelkkää sipsi- tai karkkipussia, vaan, että lähestulkoon joka osastolta löytyy jotakin, mitä tekee ihan kauheasti mieli... Sitten onkin vesi kielellä ja aika herkut liukuhihnalla, kun pääsee lopulta kassalle.

5. Ostan jonkin erityisen tuotteen, mitä tarvitsen vain yhteen ateriaan. Ei minulla mitään ole niitä erityisiä tuotteita vastaan, mutta kannattaa keksiä pari kolme ruokaohjetta, joihin sen tuotteen voi käyttää ennen kuin se menee pilalle. Esimerkiksi käy vaikka intialainen currytahna. Siitä vaikka kanacurry, katkarapu-nuudelikeitto, jne. Yleensä avatussa tuotteessa käyttöaikaa on viikko tai kaksikin, joten jos hiukan suunnittelee, niin erikoisemmatkin tuotteet saa käytettyä loppuun sen sijaan, että yksittäisen aterian takia menee puolet ehkä kalleimmasta yksittäisestä aineksesta hukkaan. 

6. Ostan enemmän kuin mitä ehdimme syödä, koska suuri määrä on tarjouksessa suhteessa halvempaa kuin pienempi määrä. Siis ihan oikeasti, mikä on säästö, jos ostaa kolme pakettia jotakin, mitä oikeasti tulee käytettyä vain paketin verran? Pitääkö sen takia muuttaa ruokailutottumuksia, että saa väkisin syötyä ne kaksi ylimääräistä pakettia ennen kuin ne pilaantuvat? Yksi paketti on tietysti suhteessa ärsyttävästi hieman kalliimpi, mutta jos ne kaksi muuta olisivat täysin turhia, niin yhden paketin hinnan yli menevä raha on ihan silkkaa rahan tuhlausta.

 

Nuo edellämainitut sudenkuopat kun vältän, niin olen useimmiten ihan tyytyväinen ruokaostostyyliini. Ehkä yhdistävänä tekijänä tässä on suunnitelmallisuuden tärkeys ja itsekuri pysyä omassa suunnitelmassa. Aina ei tietysti voi onnistua ja mukaan tulee napattua muutakin. Toisaalta myös budjettiinkin kannattaa laskea tarpeeksi herkuttelua, että ei ala elämä maistua lastulevyltä! Ihan kirjaimellisesti en lastulevyä ole kyllä ikinä maistanut, mutta silloin kun olimme opiskelijoita Englannissa, meidän ruokabudjettimme oli muistaakseni 20£ viikossa. Nyt se kuulostaa naurettavalta summalta, mutta oli se silloinkin ihan älyttömän vähän rahaa. Eräässä kaupassa, missä meistä tuntui, että saimme rahalle eniten vastinetta, oli paahtoleipää, mikä maistui suunnilleen yhtä hyvälle kuin jos olisi haukannut pöydänkulmasta palasen.

----

Some months ago I wrote about my simple method of bookkeeping at home. This post is a continuation to that theme. Grocery shopping contains several traps that can easily throw a budget out of the window. I have observed couple of those traps in my own grocery shopping habits. My list is hardly exhaustive, but I think it might inspire to do some self-reflection about the matter as we are all returning back to the daily routines and ordinary weeks after weeks of summer vacation.

Our grocery shopping bill treathens to climb up when:

1. I don't decide about my weekly budget. If I don't have a clear limit in my mind, I get inspired by all kinds of interesting recipes. That's totally fine, but besides the budget that might matter, it's not even time-wise realistic to try to make everything new and special each night in one single week.

2. I don't write down a weekly menu and a shopping list for it. Well, I don't know why it's sometimes so difficult, because it actually takes only max. 15 minutes. Which one actually saves in the shop, because with the list one is likely to get all necessary things in one round rather than having to run several errands before all necessary things are in the cart. This leads me to the next point that is related to this one...

3. I forget something essential and have to make another trip to a grocery store to get that missing item. It's likely that I return home with that particular item plus several other things that I don't necessarily need that week, but bought "because I had to come to the shop anyway."

4. I feel terribily hungry. This sounds totally stupid, but when I'm hungry I see totally different things than which I actually planned to buy. I don't mean now that little chocolate bar or another snack, but at that point there is guaranteed something good in almost every section of the store that will make me feel that I have to buy it and preferably eat it already on my way to the car...

5. I buy a special product which I need only for one recipe. Some recipes call for special items and that's fine of course. However, the point is that if I know already when I'm buying it that half of it will likely end up in a trash, it's no longer about money well-spend. Easy correction to the problem is to plan ahead couple of recipes that use the same special item. Many things can be kept in the fridge a week or two after opening, so there's almost always time to be creative before the expiring date without having to eat exactly the same thing many times in a row.

6. I buy extra items because a larger amount is proportionally cheaper than a small amount. I'm sure buying in bulk is sometimes clever. However, if the offering is about an item that I will realistically need only one, but I buy two or more pieces of it because the one I need is "cheaper" in bulk, it's not really a smart trick. If I know I will only need one, any amount of money that goes beyond the price of that one is actually wasted. Unless of course I'm radically changing my eating habits because the offering was so incredible... and eat (what?!?) like three times more of what-so-ever happens to be in the offering! I wonder why that logic does not convince me...  

When I avoid these pitfalls I liste above, I'm mostly quite happy about my grocery shopping habits. The connecting factor is good planning and discipline. It's important however to underline that food is quite an important nice thing in life, so for me planning means that I include regulargy good delicious food into my plans. Otherwise life begins soon to taste like chipboard. Not that I ever tried eating actual chipboard, but when we were young and studied in UK our grocery budget was exceptionally low. I think it was 20£ per week. It was a long ago, but even back then that called for a rather minimalistic lifestyle. The toast we bought in one particular discount shop, where we felt that we could make most of the money we had, tasted awfully similar like I imagine chipboard must taste. 

Jacket potatoes

Nyt on kyllä cuisine kääntynyt ihan täysin syksyyn. Tuli nimittäin tehtyä jo uuniperunoitakin... Tätä kuvaa katsellessa totesin, että nyt täytyy hiukan keksiä vielä muutamaksi viikoksi vähemmän talvisia ruokia. Muuten saattaa käydä niin, että syksy/talvi -kausi alkaa jossakin kohtaa tuntua niin pitkälle, että jo tammikuussa alan etsiä kesäkasviksia... 

Mutta eipä ole uuniperunan voittanutta! Arkiruoka ei paljon yksinkertaisemmaksi muutu. Kotiin tullessa vaan perunat foliopaperiin ja 200 asteiseen uuniin tunniksi. Siinä ehtii reilun puoli tuntia ottaa rennosti ja sitten ennen kuin perunat tulee uunista voi nanosekunnissa sekoittaa kermaviiliin mitä tahansa. Esim. savulohta, tonnikalaa, kinkkua, katkarapuja tai mitä muuta keksiikin. Sitten vielä kun tekee viidessä minuutissa raikkaan salaatin, niin perunat ovat valmiita ja ateria onkin jo lautasella! Aika helppoa ruoanlaittoa siis työpäivän päätteeksi, vaikka lopputulos on aina yhtä maukasta.

----

My cuisine has now taken clearly far too radical course towards winter meals! I noticed it when I looked at this picture I snapped in one evening this week. I better pull the breaks and think about bit less winter-like meals for a couple of more weeks. Otherwise it might happen that I'll begin looking for spring vegetables already in January, because if it continues like this by then we will have already eaten winter food already for six months...

But anyway, I don't know almost any other meal that is so easy to prepare than jacket potatoes. I mean, just wrapping potatoes to aluminium foil and sticking them to an oven at 200 Celsius degree for an hour. Then just mixing some ingredients like smoked fish, tuna, scrimps or cured ham to a pot of sour creme and adding some seasoning if necessary. That takes like one nanosecond. Preparing a fresh salad as a side dish takes perhaps five minutes. All of this means that except for the potatoes that demand only waiting (and relaxing), this week-day dinner is ready in a very short time.

On a gray day

Kylläpä tulikin harmaa ja sumuinen aamu heti syyskuun alkuun! Kesän jäljiltä orkideat ovat vielä täydessä kukassa, mutta aloitin kynttiläkauden jo viikko sitten. Sain äskettäin lahjaksi Rituals-tuoksukynttilän. Tuoksu on nimeltään Sweet Sunrise. Siinä on appelsiinia ja seetripuuta. Sopii hyvin syksyn fiilistelyyn. 

Tällä hetkellä tuntuu, että olohuoneen järjestyksessä mättää joku juttu, mutta en tiedä mikä. Olisko se ihan vain vuoden ajan vaihtuminen!?! Eipä olisi ensimmäinen kerta, heh. Se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina kun vuodenaika vaihtuu minun täytyy hiukan pyöräyttää jotakin ylösalaisin. Sitä ennen kuitenkin sohvan päällyset on vielä pestävä. Kesällä valkoinen sohva likaantuu ihan helpoiten. Veikkaan, että se on seurasta yhdistelmästä paljaita jalkoja ja aurinkorasvoja.

----

It's such a gray and foggy day today! My orchids are still blooming with full energy, but I decided that it's time to begin with a candle season. Actually I decided that already a week ago. I was given a Rituals scented candle as a gift recently. The scent is Sweet Sunrise. It smells like orange and cedar tree, a perfect combination for approaching the autumn. I love it! 

Right now it seems to me like something would be "wrong" in the living room decoration, but I can't put my finger on what it exactly is. Perhaps it's just the change of the season!?! That wouldn't be the first time, ha! However, before anything fun happens the covers of the couch must be washed first! The combination of bare feet and sun blocker stains the white material rather quickly.     

Moustaches on a cake and what I like about routines

Miehellä oli syntymäpäivä elokuun lopussa. Kakkureseptiä vaihdettiin moneen kertaan ja lopulta päädyttiin ihan simppeliin klassikkoon. Kaakaon ja kahvin yhdistelmä ei koskaan petä. Tavallisiin mokkaneliöresepteihin verrattuna laitan aina kaksi tai kolme kertaa enemmän kaakaota sekä taikinaan että myös kuorrutukseen. Tytön ostamat viikset olivat hauska idea kakunpalojen koristeeksi.

Muuten se synttäripäivä menikin tytön kanssa sairaalassa rampatessa. Aamulla yksi lääkäriaika, iltapäivällä piikitys ja toisen lääkärin tapaaminen. Alkaa tosin olla jo sen verran rutiinia hommassa, että kohta osataan silmätkin kiinni kulkea sairaalan käytävillä. On varmaan hiukan kyseenalaista kehuskella, että osaa sairaalassa suunnistaa paikkaan kuin paikkaan, hmm. Mieluiten tietysti koko paikka olisi täysin vieras, mutta jos ei tilanteelle mahda mitään niin tylsästäkin asiasta on kiva löytää hyvät puolet. Itse asiassa odotin ensimmäisinä viikkoina eniten sitä, että hommaan tulee rutiini. Rutinoitumisessa on nimittäin se hyvä puoli, että silloin ajatus lepää. Nyt ollaan siinä pisteessä, ja se tuntuu todella paljon paremmalta kuin mitä silloin ensimmäisten viikkojen aikana, kun koko juttu oli ihan uusi.

----

My husband had his birthday in the end of August. Cake recipes were changed several times, but finally an old simple classic it was. The combination of cocoa and coffee never disappoint. Anyway I think the moustaches were a great idea. Our daughter had bought them somewhere and wanted to use them for this occasion. 

Otherwise most of that birthday was spent at the hospital as our daughter had several appointments scheduled on the same day. If it didn't sound totally weird, we could boast about finding our way in the hospital eyes closed by now. Honestly, during those first weeks I was totally looking forward to the time we'd feel some routine with that matter. The benefit of a routine namely is that one can do a thing without thinking too much about it. It's almost like letting one's mind rest a little. And yes, I was right about the routine, now it does feel much better than during those few weeks when everything hit us by surprise.  

Pumpkin soup and bread rolls with parsley and cheese

Kurpitsakeitto ja sämpyläboston! Syksy tuo taas soseutetut vihanneskeitot mukanaan, jee! En tosin tiedä, onko nuo mun kaksi rakasta ruokailijaa niin kovin innoissaan tästä keittojutusta. Itse voisin syödä sosekeittoja läpi vuoden, mutta syksy on tähän asti paras tekosyy, mitä olen keksinyt. Muina vuodenaikoina joudun selittelemään enemmän, jos alan tarjoilla niitä kovin usein. Olin kyllä nytkin ruokaa laittaessani kuulevani jotakin pientä mutinaa, että miks kaiken täytyy aina olla niin terveellistä... Heh, sämpyläboston onneksi pelasti tilanteen! Itseasiassa juusto missä ja miten tahansa aina pelastaa tilanteen noiden kahden kanssa.

En tiedä, mistä olen joskus sämpyläbostonin reseptin kirjoittanut muistikirjaani, mutta tässä tulee mun sovellus noin uunipellilliselle (n. 15-20kpl). Taikina tehdään ihan tavallisten sämpylöiden tapaan, mutta siihen ei lisätä rasvaa. Ainekset: 5dl lämmintä maitoa, 50g hiivaa, 2 1/2tl suolaa ja n. 10dl vehnäjauhoja. Taikina kohotetaan liinan alla kaksinkertaiseksi. Sitten se jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyiksi. Päälle levitetään aina ensin n. 20g sulatettua margariinia/voita, ripotellaan 100g juustoraastetta ja sitten 1 1/2dl hienonnettua tuoretta persiljaa. Levyt rullataan ja leikataan paloiksi. Ne laitetaan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille vierekkäin. Kohotetaan liinan alla ja paistetaan n. 200 asteessa n. 20min. Maukkaita kasvissosekeiton seuraksi! Laitoin muuten loput pakastimeen, kun nämä kelpuutettiin koulueväiksikin.

----

Pumpkin soup and fresh bread rolls with parsley and cheese! The fall brings soups back to my kitchen! I'm so exited, but to be honest I could actually eat them several times a week all year around. However, my favorite two dinner mates are not so into soups that I could keep them on the menu that frequently. I think I overheard some tiny voice crumbling a little while I was cooking saying something like, why should everything be so healthy all the time... These bread rolls saved the good spirits at the dinner table though. Anything with cheese always does in my house. 

About fears and perspectives

Kerran joitakin vuosia sitten yhdessä ryhmäohjaustilanteessa jokaisen osallistujan piti valita sarjakuvakortti, mikä kuvaa omaa ongelmanratkaisutapaa parhaiten. Valitsin sellaisen kuvan, missä luuranko oli nostettu keskelle olohuonetta ja kaksi tyyppiä kiersi sitä suurennuslasit kädessä. En ole ikinä nähnyt parempaa kuvaa, vaikka vierustoveri siitä sitten vitsailikin, että hänen tietääkseen ihmiset yleensä pitää luurangot kaapeissaan... Olihan se hiukan koominen kuva, mutta ihan vakavasti minua kuormittaa enemmän asioiden välttely kuin niiden ajattelu. Monien mielestä se on turhaa hysteriaa miettiä pahinta mahdollista, jos se ei nyt ole käsillä. Itselleni se on kuitenkin ihan ehdoton osa vaikeidn asioiden läpi käymisessä. Kun on saanut ajatella asian loppuun asti, ehkä myös surra, kiukutella ja harmitella, niin sen jälkeen onkin helpompaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan, hyväksyä tilanne ja asettua taas olemaan. Sitten ei tarvitse pelätä pahinta, kun on senkin mahdollisuuden käynyt mielessään läpi ja ehkä jopa keksinyt joitakin keinoja, millä siitäkin selviää, jos se oikeasti toteutuisi. 

Tämä on tällainen henkilökohtainen yhdistelmä terapiaa ja teologiaa, heh. Terapiaa sen puolesta, että tiedän itse, miten oma tunnemaailmani toimii ja miten pattitilanteista pääsen parhaiten yli. Pidemmän kaavan mukaan, mutta lopputulos on itselleni parempi tasapaino kuin oikotietä pitkin. Teologiaa taas sen puolesta, että vaikka luotan Jumalaan ja hänen varjelukseensa, tiedän myös, että tässä maailmassa hankalat asiat voivat kohdata kaikkia ihmisiä ihan samalla tavalla. Vaikka uskon ja luotan, niin se ei ole takuu siitä, ettei pahoja asioita tapahtuisi. Se on kuitenkin takuu siitä, että Jumala on kanssani silloinkin, kun niitä tapahtuu. Se on ehkä juuri se tekijä, miksi lopulta uskaltaudun pelottavassa tilanteessa katsomaan pahinta tilannetta suoraan silmiin. Paitsi itse asiaa mietin silloin myös, mitä Jumalan läsnäolo elämässäni sitten tarkoittaisi, jos se ihan pahin ja pelottavin asia oikeasti tapahtuisi. Sen jälkeen yleensä helpottaa, vaikka prosessi vaatiikin aina asiasta riippuen aikaa ja sisältää epämukavia tunteita. Lopputilanne on kuitenkin luurangon kohtaamisen jälkeen paremmin hallinnassa kuin sitä vältellessä.
 

----

I'm sorry, no English translation this time. 

Flowers for September

Täällä alkoi eilen koulut. Sää on kyllä edelleen ihan kesäinen, mutta kummasti mieli kuitenkin siirtyy heti syyskuun ensimmäisen koittaessa useamman askeleen kohti syksyä. Harmitti, ettei kukkakaupassa ollut terävälehtisinä noita oransseja kukkia. En nyt muista, mikä niiden nimi on, mutta niistä on olemassa kauniimmankin näköisiä vähemmän pulleroita versioita. No, ei se mitään, haittaa. Muutamalla oksalla (siis parilla eurolla) saa nopeasti ruokapöydälle piristystä. Ja kukkia on sitten aina vaan yhtä kiva valokuvata. 

Ai niin, siellä koulussa on mennyt ihan kivasti, vaikka taas oli luokkaryhmät sekoitettu. Täällä vaihtuu kaikki opettajatkin joka vuosi, joten olisi kiva, jos kaverit saisivat pysyä yhdessä, ainakin silloin kun kaikki valitsevat saman linjan. Keväällä kysyin viimeisessä opettajan tapaamisessa, että miten uuden luokkajaon kanssa menee. Opettaja sanoi, että aakkosjärjestyksen mukaan laitetaan porukka puoliksi, mutta eihän se tuolla teidän tytöllä mitään haittaa, kun se tulee niin helposti kaikkien kanssa toimeen... No, sellaista sitä vanhempana kuulee mielellään, mutta teki hiukan mieli sanoa, että on se silti kivempi, jos saisi jatkaa parhaiden kavereiden kanssa. Maassa maan tavalla. Nyt kahden päivän jälkeen uusi luokka vaikuttaa onneksi ihan kivalle.

----   

The schools started yesterday. The weatherwise it's still summer, but strangely enough my mind always takes two steps towards autumn immediately at September 1. Clearly it was time for some autumn flowers. Couple of stems are a perfect transition rite to mark a new season, aren't they?

Yes, our daughter has had good two days at school inspite of groups having been divided again in a new way for this academic year. I totally appreciate the school system here, but sometimes I do wonder why so little attention is paid to keeping friends together even when they choose identical pathway of study. Last spring I carefully asked the teachers whether there might be any chances that the girl could continue in the same class with her two best friends. No, most probably not, because those who choose that particular pathway are listed alphabetically and the class division is made right in the middle, but don't worry, because your daughter gets easily along with everybody, so she won't have any problem with it, they said. Well, glad to hear that, I said. And swallowed the rest, namely, that it's still nicer if one is not separated from one's best friends. They were right of course, the new class is totally fine after the two days, but I still think that friendships should count at least a little, because to me following alphabets is just too random a method to be a rule for group formation.     

Lexington Home Fall 2016 Movie

Home Fall 2016 Movie

Lexingtonin Home Movie -klipit  on joka vuosi ihan ihania, eikö? Täytyy alkaa miettiä, mitä kivaa sitä syksyksi keksisi kotiin... Ehkä jotakin pehmeän sävyistä oranssiin vivahtavaa?

----

Lexington Home movies are every year so lovely, aren't they? It got me thinking about how to decorate for this fall... perhaps turning towards muted orange?