Kerran joitakin vuosia sitten yhdessä ryhmäohjaustilanteessa jokaisen osallistujan piti valita sarjakuvakortti, mikä kuvaa omaa ongelmanratkaisutapaa parhaiten. Valitsin sellaisen kuvan, missä luuranko oli nostettu keskelle olohuonetta ja kaksi tyyppiä kiersi sitä suurennuslasit kädessä. En ole ikinä nähnyt parempaa kuvaa, vaikka vierustoveri siitä sitten vitsailikin, että hänen tietääkseen ihmiset yleensä pitää luurangot kaapeissaan... Olihan se hiukan koominen kuva, mutta ihan vakavasti minua kuormittaa enemmän asioiden välttely kuin niiden ajattelu. Monien mielestä se on turhaa hysteriaa miettiä pahinta mahdollista, jos se ei nyt ole käsillä. Itselleni se on kuitenkin ihan ehdoton osa vaikeidn asioiden läpi käymisessä. Kun on saanut ajatella asian loppuun asti, ehkä myös surra, kiukutella ja harmitella, niin sen jälkeen onkin helpompaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan, hyväksyä tilanne ja asettua taas olemaan. Sitten ei tarvitse pelätä pahinta, kun on senkin mahdollisuuden käynyt mielessään läpi ja ehkä jopa keksinyt joitakin keinoja, millä siitäkin selviää, jos se oikeasti toteutuisi.
Tämä on tällainen henkilökohtainen yhdistelmä terapiaa ja teologiaa, heh. Terapiaa sen puolesta, että tiedän itse, miten oma tunnemaailmani toimii ja miten pattitilanteista pääsen parhaiten yli. Pidemmän kaavan mukaan, mutta lopputulos on itselleni parempi tasapaino kuin oikotietä pitkin. Teologiaa taas sen puolesta, että vaikka luotan Jumalaan ja hänen varjelukseensa, tiedän myös, että tässä maailmassa hankalat asiat voivat kohdata kaikkia ihmisiä ihan samalla tavalla. Vaikka uskon ja luotan, niin se ei ole takuu siitä, ettei pahoja asioita tapahtuisi. Se on kuitenkin takuu siitä, että Jumala on kanssani silloinkin, kun niitä tapahtuu. Se on ehkä juuri se tekijä, miksi lopulta uskaltaudun pelottavassa tilanteessa katsomaan pahinta tilannetta suoraan silmiin. Paitsi itse asiaa mietin silloin myös, mitä Jumalan läsnäolo elämässäni sitten tarkoittaisi, jos se ihan pahin ja pelottavin asia oikeasti tapahtuisi. Sen jälkeen yleensä helpottaa, vaikka prosessi vaatiikin aina asiasta riippuen aikaa ja sisältää epämukavia tunteita. Lopputilanne on kuitenkin luurangon kohtaamisen jälkeen paremmin hallinnassa kuin sitä vältellessä.
----
I'm sorry, no English translation this time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti